Name Of Love - Destiny // Suomeksi

4

28.Elokuuta 

Perjantai

Oli kulunut viikko siitä kun jätin yhteystietoni Benjaminille. Kukaan ei kuitenkaan ollut ottanut minuun yhteyttä, joten aloin epäröidä. Istuimme lounastamassa Sallyn kanssa koulun ruokalassa. 

"Mitä jos sitä lappua ei koskaan annettu Benjaminille. Tai mitä jos se on varattu tai jos se ei vaan yksinkertaisesti halunnut ottaa muhun yhteyttä", tuskailin. 

"Ootko katsonut löytyykö se instagramista? Tai facesta. Sieltä kyllä yleensä löytää sen tiedon, että onko parisuhteessa vai ei", Sally vastasi. 

"Instagramista? Ei mulla ole sinne käyttäjää", tokaisin. 

"Mitä? Sulle ei ole instagramia?" Sally toisti kuulemansa.

"Ei, en ole koskaan tarvinnut sitä", vastasin ja kohautin hartioitani. Sally nappasi puhelimeni ja osoitti sillä naamaani, että sai naamantunnistimen avulla puhelimeni auki. 

"Se muuttuu nyt, koska sinä teet itsellesi sinne käyttäjän", Sally mutisi samalla selaten puhelintani läpi. Nostin kulmiani ja hymähdin. 

Jouduin siis Sallyn pakottamana luomaan itselleni käyttäjän. Yritin etsiä Benjaminia monien käyttäjien seasta, mutta minua vastaan ei tullut mitään mikä olisi vastannut häntä. 

"No ei löydy. Oli ihan turha ladata tuo", tokaisin ja laskin puhelimen käsistäni. 

"Odotas hetki", Sally tuhahti ja alkoi selailla omaa instagramia läpi. Noin 5 minuutin kuluttua tämä antoi puhelimensa minulle ja hymyili. 

"Kappas", tokaisin yllättyneenä, sillä tämä oli löytänyt jollain ihmeen kaupalla Benjaminin instagramin. 

"Ei se vaatinut kuin sen, että menin kahvilan instagram sivuille, ja sieltä seuraajalistalle ja voilá", Sally selitti. Avasin oman puhelimeni ja näppäilin käyttäjänimen oman instagramini hakuun.

"BenjaminxDavisson", ajattelin mielessäni samalla kirjoittaen käyttäjänimeä. Annoin Sallyn puhelimen takaisin ja aloin selaamaan Benjaminin sivuja omallani. Tämä oli todella aktiivinen kuvaamaan kaikkea. Iso osa kuvista oli otettu eri keikoilta ja tapahtumista. Ja toinen iso osa oli otettu kyseisessä kahvilassa. Loppujen lopuksi aika vähän selfieitä, mutta perheen ja ystävien kanssa oli myös suhteellisen paljon. Ei merkkiä ainakaan vielä mahdollisesta tyttöystävästä. Kävin kuviin kommentoineet vielä läpi eikä sieltäkään tullut vastaan mitään merkittävää. Eli Benjamin ei todennäköisesti ole varattu.

"Mitä jos laittaisit sille viestiä tuola?" Sally kysyi. Pyöritin päätäni ja tokaisin, että odotan vielä jonkin aikaa jos tämä sattuisi ottamaan yhteyttä kuitenkin. 

Tänään emme kuitenkaan olisi menossa kahvilaan. Olimme käyneet muutamana päivänä tällä viikolla, mutta Benjaminia ei näkynyt. Päätimme, että menisimme tänään salille ja sen jälkeen kävisimme jossain syömässä. Mutta olimme suunnitelleet, että menisimme sunnuntaina aamulla brunssille. 

* * * *

Saavuimme juuri aasialaiseen buffet-ruokapaikkaan, jossa tuoksui aivan ihanalle. Salilla rehkimisen jälkeen oli ihan hirveä nälkä. Kävimme varaamassa itselle paikan, jonka jälkeen lähdimme molemmat noutamaan ruokaa. Buffet oli todella laaja ja valinnan varaa oli vaikka kuinka. Oli vaikeus valita mitä söisi, ja jokaista mitä halusi syödä piti ottaa vain vähän kerralla, että jaksaisi syödä kaiken. Onneksi olisi aikaa istua ja syödä niin paljon, kun vaan jaksaisi. 

* * * *

Istuskelimme buffetissa reilut kaksi ja puolituntia. Söimme loppujen lopuksi molemmat aika vähän siihen verrattuna mitä olisimme tuossa ajassa voineet ehtiä syömään. Puhuimme niin paljon, että tuskin ennätimme laittaa ruokaa suuhun. 

Kun olimme valmiita keräsimme tavaramme ja astelimme ulos ruokapaikasta. Kävelimme läheiseen markettiin, sillä minun piti saada haettua kauramaitoa, leipää ja kananmunia. 

Kassalla sitä taas havahtui siihen kuinka hyvin aina pysyin siitä, mitä sieltä kaupasta tultiinkaan hakemaan. Kolme asiaa joiden takia kauppaan tulin ja ostoskorissa oli jo 8 tavaraa. 

"Jotenkin tää menee aina näin", tokaisin ja osoitin kassajonossa ostoskoriani. 

"Aina noi heräteostokset jotenki vaan pomppaa koriin", Sally tokaisi samalla nauraen. 

"En vaan käsitä", naurahdin ja pudistelin päätäni. Lastasin kassan liukuhihnalle ostokseni. Kauraleipäpussi, kauramaito, 6kpl kananmunapaketti, 6 tölkin pepsi max- paketti, nuudelia, suklaalevy, nutellaa ja valmiita vohveleita. Sally pakkasi ostokseni paperipussiin minun maksaessa ostokseni. 

Kävelimme ulos kaupasta. Vilkaisin puhelimen kelloa joka näytti jo kahdeksaa. Huomenna Sallyn täytyi mennä käymään siskonsa luona, ja minun täytyi huomisen aikana kirjoittaa yksi tehtävistäni loppuun, sillä palautus on sunnuntaina illalla. 

"Pakko lähtee laahustamaan kotiin, onneksi tästä ei oo kauheen pitkä matka", Sally huokaisi. 

"Jep, nää päivät menee jotenki todella nopeesti. Mutta totta kai kun on mielekästä tekemistä", vastasin samalla hymyillen. 

"Niin menee. Mut hei sunnuntaina brunssi! Olisko 10 aikaan liian aikaisin?" Sally ehdotti. 

"Saattaa tehdä hitusen tiukkaa, mutta sovitaanko 10:30?" Kysyin. 

"Se sopii mainiosti, jutellaan siitä lisää ja siirrellään aikaa jos siltä tuntuu. Nyt mun pitää mennä", Sally vastasi ja halasi minua. 

Sally lähti kohti metroasemaa ja minä lähdin läheiselle bussipysäkille. Pysäkiltä lähtee bussi joka menee aikalailla rappuni oven eteen. Eli ei paremmin voisi mennä. 

* * * *

Laahustin raput kolmanteen kerrokseen. Kaivoin vaivalloisesti kotiavaimet taskustani ja avasin oven. 

Astelin sisälle pimeähköön asuntooni ja potkin kengät pois jaloistani. Kävelin keittiö + olohuone combooni ja sytytin kattovalon päälle. Pihalla ei ollut vielä mitenkään pimeä, mutta ikkunani oli talon sisäpihalle jonne auringonvaloa ei enää tähän aikaan päässyt. Lisäksi ilta-aurinko oli mennyt jo paksuun pilveen. 

Nostin ostoskassin keittiön pöydälle. Purin ostokset ja laitoin kaiken paikoilleen. Nakkasin kassi, jossa oli treenivaatteet ja tämän päivän koulujutut makuuhuoneen nurkkaan ja lysähdin ihanan pehmeälle sängylleni.