Name Of Love - Destiny // Suomeksi

6

30.Elokuuta 

Sunnuntai

Kävelimme kahvilan kassalle jossa samainen nainen oli ottamassa tilauksia vastaan, jolle olin antanut lappusen viikko sitten.

Sally viittoi minua tilaamaan ennen häntä. En ollut itsekään kauheasti ehtinyt katsoa mitä ottaisin mutta menin kuitenkin. Silmäili valmiina olevia leipiä ja muita annoksia.

"Huomenta, mitäs sinulle saisi olla?" Nainen kysyi englanniksi samalla leveästi hymyillen. Huomasin tämän eleistä, että hän selvästi tunnisti minut. Ja toki siitä, että tämä puhui minulle suoraa englantia.

"Huomenta, voisin ottaa tuon jäächailaten, kanasalaatin ja tuollaisen täytetyn mozarella kroisantin", luettelin.

"Syöttekö täälä?" Tämä kysyi yhä leveästi hymyillen. Nyökkäsin ja aloin kaivamaan kukkaroa kangaskassini pohjalta. Samalla hetkellä Benjamin ilmestyi kahvilan takahuoneesta tilauksen kanssa. Tämän huomasi heti ja hymyili pienesti kävellessään ohitseni.

"Että tämä on kiusallista", ajattelin. Maksoin tilaukseni ja jäin odottamaan, että Sally sai tilattua omansa.

Benjamin käveli tiskin taa ja otti naiselta seuraavat tilaukset ja asteli pikaisesti takaisin kahvilan takahuoneeseen.

Kävelimme Sallyn kanssa kahvilan perällä olevan ikkunan vieressä olevaan pöytään missä melkein aina istuimme.

"Pitäiskö sun sanoa sille jotain, jos se tuo meidän tilauksen?" Sally kysyi samalla kulmiaan nostaen.

"No ei todellakaan. Antaa olla", tokaisin ja istuuduin pöytään.

"Niin, että aiot luovuttaa. Noh, mutta mä käväsen tässä välissä vessassa", tämä ilmoitti ja lähti kävelemään kahvilan toiseen päähän. Otin puhelimen esille ja aloin selaamaan instagramia. Olin yön aikana saanut peräti uusia seuraajia jonkin verran ja kuvaani tykkäyksiä. Ei toki oltu millää Bieberin tasolla, mutta ihmeellisen monta tykkäystä olin saanut tuohon kuvaan.

Säikähdin jo toisen kerran tänään, kun Benjamin ilmestyi tarjottimen kanssa viereeni kuin tyhjästä. Tuntui siltä kuin tuhannet perhoset olisivat lennelleet sisuksissani. Sydämeni taisi lyödä muutamaan otteeseen liikaa.

"Tänne tais olla jäächailatte, kanasalaatti, täytetty kroisantti, karamelli-latte, bagel ja porkkanakakku?" Tämä luetteli tilauksemme. Nostin katseeni tämän kasvoihin ja nyökkäsin samalla pienesti hymyillen. Tämä laski tarjottimen eteeni pöydälle ja jäi vielä seisomaan viereeni. Näin Sallyn joka oli kävelemässä pöytäämme kohti, mutta jäi odottelemaan kauemmas.

"Onko ok jos istun hetkeksi?" Tämä kysyi ja osoitti vastapäätä olevaa tuolia. Olin saada sydänkohtauksen enkä saanut oikein sanaa suustani. joten nyökkäsin taas ensiksi, kunnes sain vihdoin jotain sanottua:

"Joo siis tottakai." Benjamin istuutui eteeni ja hymyili ystävällisesti.

"Tota umh en oikeen tiedä miten alottaisin, anteeksi", tämä aloitti ja takerteli hiukan sanoissaan.

"Äh tiesin, olisi pitänyt olla jättämättä mitään lappua. Kauhean kiusallista", kelasin heti mielessäni pienissä ahdistuksissa.

"Sain tän viikon alussa sun jättämän lappusen mun äidiltä. Olisin tietty halunnu laittaa heti viestiä, mutta olin sen verran itsepäinen, että halusin odottaa, että tuutte tai tuut tänne uudelleen. Koska umh minä olisin halunnut tai minä olin ajatellut tehdä aloitteen, mut sit sain tän lapun. Ja siis älä käsitä väärin, oli mukava saada se, koska nyt tää ei ahdistanut niin paljon tulla juttelemaan, koska ollaan samalla asialla", tämä selitti. Tässä kohtaa tunsin kuinka suuri painolasti katosi harteiltani. 

"Jos annan tän sulle takasi ja kuvitellaan, että et olis jättänyt sitä", tämä jatkoi samalla ojentaen jättämäni lapun takaisin minulle.

"Okei", tokaisin hämmentyneenä, mutta samalla pienesti hymyillen. Tämä katsoi minua koko ajan silmiin ja hymyili edelleen tosi ystävällisesti ja näytti muutenkin iloiselta. 

"Siispä haluisitkohan sä mahdollisesti tehdä joku päivä jotain? Tai käydä mun kanssa jossain?" Tämä kysyi ja nosti kulmiaan. Tunsin kuinka kasvoilleni kohosi hymy. Vastasin:

"Mielelläni." Benjamin hymyili leveästi ja näytti helpottuneelta.

"Huh, mahtavaa", Benjamin huokaisi. Tämä vilkaisi pikaisesti kassan suuntaan jonka jälkeen jatkoi:

"Mutta mun on nyt pakko palata työntekoon. Anteeksi. Tallensin sun numeron ja laitoin sulle tohon lappuun myös mun numeron. Viestitään myöhemmin aikaa ja paikkaa."

"Tehdään niin", vastasin samalla nyökäten.

"Kiva. Nähdään siis myöhemmin", Benjamin sanoi, jonka jälkeen kiiruhti takaisin työnteon ääreen.

Sally kiiruhti takaisin pöytään Benjaminin mentyä ja katsoi minua innoissaan: 

"No, kerro jo!" Tämä tokaisi. 

Selitin Sallylle koko jutun ja tämä oli minun puolesta onnesta soikea. Niin tietty olin itsekin, tosi iloinen ja huojentunut.Kerroin myös, että Benjamin oli puhunut jotain äidistään, siitä olin hyvin hämmentynyt. Olin siis ilmeisesti antanut yhteystietoni hänen äidilleen, ei ihmekään kun tämän reaktio oli se leveä hymy mitä sillä sain aikaan. 

"Seuraavaksi on varmaan sun vuoro lähestyä sitä sun lempparityöntekijää", naurahdin. 

"Äh sillä on erittäin todennäköisesti tyttökaveri. En ole löytänyt edes sen instagramia. Facesta tämä löytyi, mutta en näe mitään. Enkä ole viitsinyt pyytää kaveriksi", Sally selitti ja haukkasi palan bagelistaan. 

"Aina kannattaa yrittää. Niin taisit muakin neuvoa", vastasin ja aloin syömään salaattiani. 

* * * *

Kun olimme syöneet ajattelimme Sallyn kanssa suunnistaa kohti keskustaa. Halusin käydä muutamassa kaupassa kiertelemässä. Minun täytyisi löytää uudet housut ja muutamat muut jutut. Olin aluksi tilaamassa zalandolta, mutta ajattelin, että kävisin mielummin katselemassa paikan päältä. 

Kasasimme tapamme mukaan astiat siististi tarjottimen päälle takaisin ja jätimme paikkamme muutenkin siististi. 

Kävelimme kahvilan ovelle ja hihkaisimme kiitokset. Nainen tiskin takaa ja astioita vievä Benjamin vilkuttivat molemmat.