Name Of Love - Destiny // Suomeksi

11

2. Syyskuuta

Keskiviikko

Raahauduin 9:00 alkavalle pakolliselle luennolle. Olin hyvissä ajoin jo luokassa 8:45. Onneksi tänään viimeinen luento loppuisi 13:00, joten ehtisin hyvin kotiin laittautumaan hiukan ennen kuin Benjamin tulisi hakemaan minua.

Sally saapui luokkaan pian minun jälkeeni ja laahusti extra väsyneen näköisenä viereeni istumaan.

"Huomenta", tervehdin tätä.

"Huomenta", Sally vastasi samalla haukotellen.

"Et oo vissiin saanut nukuttua?" tokaisin.

"No en oikeen, juttelin aika pitkään yhden jäbän kanssa johon oon tutustunut tinderissä. Se on kyllä todella mukava. Oon kyllä tainnut sulle aiemmin mainitakin tästä tyypistä, en oo sitä vaan viel nähny. En oikeen tykkää nähdä ketään johon oon netin kautta tutustunu jos en tiedä kunnolla", Sally selitti.

"Joo mainitsit joskus!", vastasin.

"Sovittiin kyllä alustavasti nyt ekoista treffeistä. Kun tyyppi ei oo mulle täys tuntematon", Sally paljasti.

"Loistavaa! Jos et uskalla mennä yksin voin tulla varjostamaan", naurahdin.

* * * *

15:30

Olin ehtinyt hyvin jo laittautua. Olin kihartanut hiukseni ja meikannut hiukan. En ole pitkään aikaan käyttänyt kauheasti meikkiä. Olin laittanut ensiksi kasvoilleni tasoittavan ja hoitavan öljymäisen rasvan jonka päälle laitoin kevyen meikkivoiteen, joka oli oikeastaan enemmänkin epätasaisuutta korjaava bb-voide. Meikkivoiteen jälkeen laitoin puuterin, ripsiväriä ja vähän väriä huuliin huulikiillolla.

Pihalla oli ollut aika viileä jonka vuoksi vaihdoin vaatteet. Vedin vaaleansiniset farkut jalkoihini, laitoin housuihin mustan vyön ja laitoin valkoiset sukat. Puin päälle luonnon vaalean hiukan normaalia ohuemman neulepaidan. Valitsin takiksi beigen pitkän 'kangas' takin, joka ei ollut kauhean paksu, mutta ei mikään hirveän ohutkaan.

Päätin myös ottaa käyttöön hetki sitten ostamani uuden tumman ruskean olkalaukun. Laukku oli juuri sopivan kokoinen tällaiseen menoon. Laukkuun mahtui loistavasti puhelin, avainten ja kukkaron lisäksi muutakin. Juuri kun olin saanut laukkuuni pakattua kaiken tarpeellisen sain viestin

Benjamin: *Oon tässä alhaalla, olinkin vähän aiemmin tässä. Ei mikään hengenhätä.*

Minä: *Oon just valmiina! Tuun alas.*

Vedin kengät jalkoihini. Sammutin kaikki valot ja kävin läpi että mitään ylimääräistä ei ole pistokkeissa, jonka astuin rappukäytävään ja lukitsin asuntoni oven. Kiiruhdin raput alas ja astuin ulos ulko-ovesta. Benjamin seisoskeli oven lähettyvillä, tämä levitti kasvoilleen leveähkön hymyn heti minut nähtyään. Benjamin näytti todella hyvälle. Tällä oli päällä mustat farkut, mustavalko-raidallinen kauluspaita ja musta paksuhko farkkutakki. Tämän hiukset olivat hiukan sekaisin ja pienesti luonnon kiharalla.

"Moi", sanoin ja hymyilin pienesti.

"Moi", tämä vastasi ja silmäili minua edelleen.

"Oot tosi nättinä", tämä jatkoi. Saatoin punastua hiukan.

"Noh kiitos. Et ole ite yhtään sen hullumpi", vastasin.

Lähdimme suunnistamaan kohti pääkirjastoa jonka tiloissa näyttely järjestettiin. Vaihtelimme kuulumisia, vaikka olimme maanantaina nähneet. Benjamin valitti raskaasta työvuorostaan ja valmiiksi tulevista vuoroista.

"Onneksi kuitenkin tää mieluinen tekeminen palkitsee positiivisesti", Benjamin lisäsi.

"Mietin, että jos sielä on kerta vajausta niin miksi sinne ei haeta uusia työntekijöitä?" Kysyin.

"No äidin on monta kertaa pitänyt laittaa ilmoitus, mutta sillä on näitä tekosyitä, että miksi ei", Benjamin vastasi kohautellen hartioitaan.

"No entä jos mä tulisin tekemään sinne jotain vuoroja? Vaikka siihen asti, että saatte sinne uuden työntekijän?" ehdotin. Benjamin kääntyi yllättyneen näköisenä katsomaan minua.

"Noinko kovaa haluat meille enemmän yhteistä aikaa?" Benjamin naurahti.

"Mutta siis olis aivan loistavaa! Mutta miten sun koulu?" tämä jatkoi pikaisesti.

"No mulla on nyt lyhyitä päiviä, vapaapäiviä ja lomakin tulossa", vastasin.

"Haluaisit raataa myös vapaa-aikas?" Tämä varmisteli. Nyökkäsin ja toistin itseäni, että tekisin vuoroja niin kauan, että he saisivat pätevämmän työntekijän. Benjamin ilmoitti heti äidilleen ja sanoi, että laittaisi minulle tarkempia tietoja kun saisi keskusteltua äitinsä kanssa myös kasvotusten. Tämä haluaisi muuttaa vuorojaan niin, että ne sopisivat minun aikataulujeni kanssa, jotta voisi itse perehdyttää minut hommaan.

* * * *

16:15

Saavuimme kirjaston tiloihin, jossa näyttely tosiaan oli tällä hetkellä käynnissä. Benjamin näytti ovella vastassa olleelle työntekijälle lippumme. Kävelimme näyttelyn toimesta järjestetylle narikalle ja jätimme takkimme sinne kierroksen ajaksi.

Lähdimme kiertämään näyttelyä. Taideteokset oli järjestetty tekijöiden mukaan, joten teokset eivät olleet sielä täälä sekaisin.

Saavuimme viimein Benjaminin tädin teosten kohdalle.

"Niin uskomattoman upeita", sanoin ja seisoin suuren värikkään maalauksen edessä.

"Puolueellinen kommentti, mutta niin on. Mun mielestä upeimmat ja omalaatuisimmat", Benjamin vastasi ja seisoi takanani, enemmän kyllä oikealla puolellani. Kun olimme tarpeeksi ihailleet tämän tädin tekeleitä Benjamin pökkäsi minua käsivarteen hellästi kyynerpäällään sen merkiksi, että voitaisiin jatkaa eteenpäin.

* * * *

18:20

Benjamin saattoi minut jälleen kotiin, vaikka olin tarjoutunut saattamaan itse itseni.

"Olisitko halunnut tulla teelle? Tai kahville mitä nyt vaan haluaisit juodakaan", kysyin.

"Mulla on kyllä aika aikainen aamu huomenna", Benjamin vastasi kuitenkin äänensävyssään harkitseva sävy.

"Okei, no joku toinen kerta, tässä on aikaa", vastasin ja aloin kaivamaan kotiavaimia laukkuni pohjalta.

"No ehkä mä voin sen teen tulla juomaan", Tämä tokaisi pikaisesti. Hymyilin vastaukseksi.

* * * *

19:30

Parin teekupillisen ja syvällisten keskustelujen jälkeen Benjaminin oli pakko lähteä suunnistamaan kotia kohti. Seisoskelin asuntoni eteisessä kun Benjamin veti kenkiä jalkoihinsa.

"Mulla oli tosi kiva päivä, jälleen. Kiitos", kiitin tätä. Tämä nousi lattiatasosta kun oli saanut kengännauhansa sidottua.

"Kiitos sulle, että halusit tulla mukaan. Mulla oli myös mukavaa", tämä vastasi ja osoitti ujosti halunsa halata minua, johon tartuin. Halasimme ja pelkästään se sai vatsalaukkuni melkein pyörähtämään ympäri. Irroittauduimme halauksesta ja otin askeleen taaksepäin.

"Mä ilmoittelen sulle niistä työvuoroista. Juttelen äidin kanssa huomenna", Tämä sanoi samalla avaten asuntoni oven.

"Juu", vastasin ja vilkutin tälle oven raosta ennen oven kiinni vetämistä.

Olo tuntui jotenkin onnelliselta, en ole tainnut olla näin innoissani tai onnellinen pitkään aikaan. Vaikkakin muutto tänne ja uusiin ihmisiin tutustuminen on saanut minut huomattavasti paremmalle mielelle. Olin kyllä ihan täysin ihastunut.