Name Of Love - Destiny // Suomeksi

12

20. Marraskuuta (perjantai)

Ed Sheeranin keikkapäivä

Kello alkoi olemaan 17:00, Benjamin oli luvannut tulla hakemaan minua näihin aikoihin. Menisimme syömään ennen keikkaa.

Olin pukenut päälleni mustat pillifarkut, champanjan värisen satiinisen narutopin ja mustat sukkahousut farkkujen alle, koska ulkona alkoi olla jo todella viileä. No elettiin jo marraskuun loppua.

Hiukset olin eilen kihartanut, mutta laitoin hiukseni korkealle ponnarille. Pidän keikoilla mielellään hiuksiani kiinni. Olin myös jaksanut panostaa hiukan enemmän meikkiin. Olin peräti normaalin meikin lisäksi jaksanut käyttää korostusväriä poskipäideni alle ja ihan oikeaa huulipunaa huulikiillon tai huulirasvan sijaan. Puhelimeni blingahti, josta tiesin, että Benjamin olisi alhaalla odottamassa. Nappasin puhelimen käsiini ja luin viestin.

B: *Täällä.*

Minä: *Tulossa.*

Nappasin eteisen naulakosta valkoisen pitkän talvitakkini, vedin mustat pienellä korolla varustetut talvinilkkurit jalkoihini ja otin naulakosta mukaan valmiiksi pakatun käsilaukkuni.

Lukitsin oven ja kiiruhdin raput alas. Avasin ulko-oven ja kävelin halaamaan Benjaminia.

"Moi", sanoin halauksen keskeltä.

"Moi", Benjamin toisti.

"Oot ihan super kaunis", tämä jatkoi.

Irtaannuimme ja lähdimme kävelemään läheiselle bussipysäkille josta matkamme alkaisi kohti keskustaa. Olimme päättäneet käydä kokeilemassa uutta aasialaista ruokapaikkaa joka oli auennut viime kuussa.

* * * *

17:45

Saavuimme ruokapaikkaan ja tuoksu oli aivan taivaallinen. Kävelimme kassalle, josta meidän ohjattiin pöytään istumaan ja meille ojennettiin ruokalistat. Tarjoilija sanoi tulevansa pian takaisin ottamaan tilauksen vastaan.

Silmäilin ruokalistaa ja yritin etsiä listalta jotain hyvän kuuloista jota en ollut aiemmin syönyt.

"Meneekö tää taas siihen, että tilataan vaan sushia?" Benjamin kysyi naureskellen samalla kun katseli listaa.

"Voi olla, en oikeen löydä täältä muuta kuin nuo kevätkääryleet", vastasin.

"No jos otetaan taas isompi lajitelma ja otetaan noita kääryleitä kans", Benjamin ehdotti

"Voisin kyllä ottaa myös annoksen tota friteerattua kanaa", lisäsin.

"No ollaanko valmiita tilaamaan?" Benjamin kysyi. Nyökkäsin vastaukseksi. Benjamin viittoi tarjoilijalle sen merkiksi, että olisimme valmiita tilaamaan.

"Mitä saisi olla?" Tarjoilija kysyi ja hymyili leveästi. Benjamin luetteli tilauksemme ja päätimme mitä joisimme, jonka jälkeen tarjoilija vei tilauksemme keittiöön.

Ruoan tulossa ei mennyt kauaa ja pääsimme syömään.

Kun olimme saaneet syötyä ruokamme ja jälkiruokamme jotka tilasimme ruoan päälle kello oli jo 19:05. Meidän piti lähteä kohti keikkapaikkaa. Ovet keikalle olivat auenneet 19 aikaan ja olimme tarkoituksella ajatelleet, että menisimme keikkapaikalle vasta kun suurin ruuhka olisi saatu sisälle.

* * * *

19:45

Saavuimme keikkapaikalle ja kävelimme permantopaikkojen sisäänpääsylle. Benjamin näytti lippumme, jonka jälkeen lipuntarkastaja selitti Benjaminille varmaankin, että pistä permannolle mentäisi, en ymmärtänyt tietenkään mitään, koska keskustelu käytiin ruotsiksi. Tai ymmärsin hiukan. Olin aloittanut tosissani opiskelemaan ruotsia, ja minulla oli hyvä asema sen suhteen että täällä asuvat ystävät puhuivat sitä äidinkielenään joten sain myös sen kautta harjoitusta.