Name Of Love - Destiny // Suomeksi

8

31. Elokuuta

Maanantai

Heräsin virkeänä herätyskellooni. Nousin ripeästi sängystä ylös samalla venytellen. Kävelin makuuhuoneen ikkunalle ja avasin verhot. Pihalla oli ihana sää. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpöasteita oli 18, eli juuri sopivasti.

Kävelin makuuhuoneesta olohuoneen kautta avokeittiööni. Laitoin teeveden kiehumaan ja kaivoin nurkkakaapista teepakettini valmiiksi pöytään. Avasin jääkaapin ja silmäilin ruokatarvikkeita. Tänään pitäisi käydä kunnolla kaupassa, sillä tarvisin vähän sitä sun tätä.

Tein itselleni munakkaan ja otin sen lisäksi viimeisen jogurtin jonka jääkaappini perältä löysin.

Söin rauhassa aamupalan, jonka jälkeen menin vessaan. Tein kaikki aamurutiiniini kuuluvat toimenpiteet jonka jälkeen siirryin takaisin makuuhuoneeseen valitsemaan vaatteet.

Puin päälle mustat mukavat kangashousut, joiden lahkeet jäivät vähän korkeammalle nilkkojen ylle ja perus valkoisen t-paidan.

Kävelin takaisin vessaan ja laitoin hiukseni korkealle ponnarille. Ihoni oli sen verran hyvässä kunnossa, että ajattelin olla meikkaamatta mitenkään erityisesti. Täytin taas vain kulmani ja laitoin ripsiväriä.

Vilkaisin kelloa ja se näytti viittä yli kymmentä. Aloin tehdä lähtöä, kohti koulua. Pakkasin tietokoneen, vihon ja penaalin beigeen mokkareppuun. Kävelin eteiseen ja vedin valkoiset lenkkarit jalkoihini ja laitoin beigen pitkän takin päälle. 

* * * *

Luento oli lopuillaan. Vilkaisin puhelintani, en ollut toistaiseksi saanut viestejä. Olin saanut ennen luentoa Sallyltä viestin, tämä oli kipeä eikä päässyt tulemaan luennolle.

Benjaminilta en ollut saanut mitään viestiä, mutta oletin, että tämä vain ilmestyisi sovittuun aikaan paikalle.

Kieltämättä minua jännitti ihan hirveästi. Vaikka olen ollut ennen treffeillä ja muutenkin hengaillut ihmisten kanssa siinä mielessä, mutta jotenkin tämä tuntui niin erilaiselta. Eniten ehkä jännittää se, että jos emme ymmärrä toisiamme, vaikka Benjamin puhuu moitteetonta englantia.

* * * *

Astelin ulos yliopiston pääovista ja vilkuilin ympärilleni. Vaikka kuinka pyörin ja yritin katsella niin en erottanut Benjaminia muiden ihmisten seasta. Ja pian puhelimeeni tuli viesti. Mielessäni kävi, että Benjamin olisi tullut toisiin ajatuksiin ja perunut treffimme.

Benjamin *Oikeella.*

Nostin heti katseeni ylös viestin luettua ja katsoin oikealle puolelle. Benjamin vilkutti ihmismassan takaa. Hymyilin pienesti ja kävelin tämän luo.

"Hej, miten meni luento?" Benjamin aloitti.

"Hei, hyvin. Onneksi oli mielenkiintoinen aihe, aika meni nopeasti", vastasin ja hymyilin.

"Hyvä, tota mulla olis tässä ihan ensimmäisenä sellasta ohjelmaa meille, että mennään metrolla keskustaan yhteen mallitoimistoon. Mulla on sielä muutamat hoidettavat asiat. Ja sieltä sitten jatketaan eteenpäin", Tämä selitti.

"Okei", vastasin nyökytellen.

Lähdimme yhdessä kävelemään kohti läheistä metroasemaa. Juttelimme niitä näitä, niin sanottua small talk'ia.

* * * *

Saavuimme mallitoimistolle. Kävelin vain Benjaminin perässä ja katselin ympärilleni. Toimisto oli todella trendikäs ja valoisa. Toisaalta mitä muuta odottaa mallitoimistolta. Kävelimme huoneeseen, jossa oli kuvaukset käynnissä.

Kuvaaja kääntyi heti katsomaan meitä. Tämä jutteli Benjaminin kanssa jotain ruotsiksi. Minun olisi kyllä pakko opetella kielen perusteet, tuntui jokseenkin avuttomalta kun ei ymmärtänyt yhtään mitään mitä muut puhuvat. Pian mies osoitti minua ja puhui samaan aikaan jotain Benjaminille, tämä kääntyi katsomaan minua myös.

"Tässä on Katarine, tullut tänne Englannista", Benjamin esitteli minut vaihtaen puhekielen englanniksi. Mies tuli kättelemään minua samalla leveästi hammashymyä hymyillen:

"Hei Katarine, minä ole Harry, toimin täälä valokuvaajana."

"Hei", vastasin ja hymyilin pienesti.

"Haluan antaa sulle käyntikortin tänne. Olisit kyllä juuri sopiva tiettyihin mallintöihin! Voisit joskus tulla kokeilemaan miltä tuntuu olla kameran edessä ja voitaisiin ottaa muutamia koekuvia. Ja jos ne onnistuisi niin täälä olisi töitä tarjolla", Harry selitti innoissaan.

"Mä tulin tänne hoitamaan omia asioitani ja sä oot kiinnostunut mun seuralaisesta", Benjamin vitsaili, jonka jälkeen vastasi:

"Vaikka en kyllä yhtään ihmettele."

Hymähtelin pienesti samalla mahdollisesti pienesti punastellen. Sain käyntikortin paikkaan ja saisin vain soittaa tänne mikäli haluaisin tulla koekuvauksiin. Sinänsä voisi olla ihan hauskaa, mutta en todellakaan näe itseäni minään mallina.

Kun Benjamin oli saanut asiansa hoidettua pääsimme jatkamaan matkaamme.