This love is only getting stronger (Larry Stylinson fanfic in Finnish)

luku 6

***Harry's pov***

Voiko hän olla Audrey? Voi paska. Vedän hupun syvemmälle päähäni, ettei hän tunnistaisi minua. Yritän kävellä mahdollisimman huomaamattomasti, mutta nopeasti.

"Harry?" Kuulen epävarman naisen äänen takanani.

"Hei Audrey" Käännyn häneen päin ja hymyilen tekohymyä.

"Harry, se tosiaan olit sinä! Mukavaa nähdä pitkästä aikaa" Audrey hymyilee minulle aurinkoisesti.

Hymyilen vaivautuneesti ja raavin takaraivoani. "Ööm joo, samoin Audrey" mutisen.

"Noh, mitäs herra kuuluisa täällä yksin kävelee?" Audrey ei yhtään huomaa, etten halua puhua hänen kanssaan.

"Halusin vaan vähän raitista ilmaa.." Valehtelen.

"Aa okei..no mitäs sulle kuuluu nykyään?" Audrey kysyy, kuin häntä muka kiinnostaisi. Ei hän olisi tullut puhumaan minulle, ellen olisi kuuluisa.

"Mitäs tässä, oon näitä laulajan hommia vähän duunaillu" naurahdan.

"Jaa vähän? Valoja mies, sä kuulut maailman kuuluisimpaan poikabändiin" Hän naurahtaa.

"Olis kiva vaihtaa kunnolla kuulumisia, haluuks tulla käymään mun luona vaikka kahvilla? Hän lisää hymyillen viettelevästi.

Olen jo kieltäytymässä, kun tajuan että eihän minulla mitään muutakaan tekemistä. "No joo, voishan sitä tulla käymään" totean ja vilautan hänelle pikaisen hymyn.

***

Istun Audreyn pienen asunnon olohuoneessa. Hän kävelee keittiöstä tuoden mukanaan kaksi viinilasia ja ojetaa toisen niistä minulle.

"Jaa että ihan viiniä? Eikös sen kahvia pitänyt olla?" Kysyn huvittuneena ja katsahdan Audreyhin päin.

Hän naurahtaa. "Noh, sanotaanko vaikka että jälleennäkemisen kunniaks?" Audrey hymyilee ja kohottaa lasiaan.

Ilmeeni vakanee, mutta korjaan äkkiä tekohymyn naamalleni. En halua pahoittaa Audreyn mieltä, vaikka tiedänkin ettei häntä kiinnosta minä, vaan minun rahani ja maineeni.

Kohotan lasini. "Jälleennäkemisen kunniaks" hymyilen ja katson Audreytä silmiin. Hänen katseensa viestii himokkuutta. Ravistan kuitenkin sen mielestäni ja lasken viinilasin suulleni. Audrey tekee samoin ja katsomme vielä toisiamme silmiin ennen kuin juomme. Viini maistuu liian makealta ja voimakkaalta minun makuuni, mutta en välitä siitä vaan kulautan juomani kerralla alas.

***

"Et kai sä ny vielä lähe?" Audrey ihmettelee ovenkarmiin nojaten.

Käännyn portaissa ympäri katsomaan Audreytä. Virnistän hänelle. "Sori mut jos en lähe nyt nii en pysty enää kävelee täältä ulos sammumatta"

"Hei ei me ny nii paljo juotu!" Audrey nauraa.

"Eikö? Iha vaa koko viinipullo meni" hymyilen. Seuraavaksi meinaan kompastua jalkoihini, mutta saan onneksi kiinni kaiteesta, ennen kuin lennän portaita alas.

"Harry! Löydät ittes aamulla kadulta jos lähet tossa kunnossa jonnekki" Audrey naurahtaa, muka näyttäen huolestuneelta.

"Hei mä oon ihan okei.." En sano sitä riittävän vakuuttavasti ja Audrey huomaa sen.

"Tuu nyt takas sisälle sieltä, voit nukkuu sohvalla" hän sanoo ja heilauttaa lähes valkoiset hiuksensa olkansa yli ja hymyilee söpösti.

Pohdin ehdotusta kaikilta kannoilta. Louis saattaisi suuttua..ja paskat, ei häntä kuitenkaan kiinnosta. Muut pojat saattavat kuitenkin alkaa jo huolestumaan...