Soturikissat: Huurresulan valinta[Discontinued]

Esinäytös

Metsästä kuului kauhea rääkäisy. " Ei ei ei ei!" ruskea kolli voihki. " Älä jätä minua Harmaasulka! Miten pystyn kasvattamaan pentumme ilman emoa. " He selviävät kyllä", Harmaasulaksi kutsuttu kähisi. " Katselen teitä kaikkia Tähtiklaanista. Toivoisin, että näiden pienokaisten nimet olisivat Huurrepentu ja Kotkapentu". " Ei älä puhu! Säästä voimiasi. Haen apua!" kolli parahti, mutta oli jo liian myöhäistä. Harmaasulka hengitti vielä kerran, mutta sitten hengitys vaimeni lopullisesti. " Valitan Mäntyturkki, mutta en voinut tehdä enään mitään", huokaisi valkoinen naaras, jonka läsnäolon soturi oli kokonaan unohtanut. " Hän menetti liikaa verta synnytyksessä". " Lumimarja, sinähän olet Myrskyklaanin parantaja! Eikö tehtäväsi olisi ollut auttaa!" Mäntyturkki melkein sähisi päin Lumimarjan naamaa. " Paraskaan parantaja ei pysty kaikkeen", Lumimarja vastasi myötätuntoisesti.

Mäntyturkki katseli pentujaan. Ensimmäinen niistä -naaras- oli valkoharmaa ja muistutti kovasti Harmaasulkaa. Sen pennun nimeksi hän antoi Huurrepentu, kuten Harmaasulka oli ehdottanut juuri ennen kuolemaansa. Toinen pentu -kolli- taas oli ruskea, kuten Mäntyturkki, mutta sen ruumiin rakenteesta pystyi erottamaan Jokiklaanin piirteitä ja sen turkki oli kiiltävän ja vettähylkivän näköinen, kuten Jokiklaanin jäsenillä. Tämän pennun nimeksi tuli Kotkapentu." Meidän pitäisi viedä nämä pennut Myrskyklaniin", Lumimarja naukui varovaisesti. " Siellä ne olat turvassa". " Olet oikeassa", Mäntyturkki vastasi alakuloisesti. Hänestä tuntui, kuin mikään ei enää koskaan voisi saada häntä iloiseksi. Hän nappasi hampaisiinsa Kotkapennun, joka oli suurempi pennuista ja antoi Lumimarjan kantaa Huurrepentua. He tassuttivat hiljaa öisen metsän läpi kaksi avutonta ja vinkuvaa pentua hampaissaan pentua hampaissaan. Kun nelikko saapui leiriin, Mäntyturkki laski pennun maahan." Voinko mennä itse puhumaan Sinituulelle?" Hän kuiskasi Lumi marjalle. Sinituuli oli yksi klaanin kuningattarista ja hän oli saanut pentunsa, Lumipennun ja Saniaispennun edellisenä päivänä, joten hänellä riittäisi maitoa myös Huurrepennulle ja Kotkapennulle. " Käyhän se", Lumimarja tokaisi hieman vastentahtoisesti." Käyn kertomassa uutiset Pöllötähdelle". Mäntyturkki katsoi, kun Lumimarja lähti jolkottamaan kohti päällikön pesää. Hän keräsi vielä hetken rohkeutta, mutta nosti sitten Kotkapennun selkäänsä ja nappasi Huurrepennun hampaisiinsa.

Soturi työntyi lasteineen sisään pentutarhaan. "Sinituuli", hän maukui mahdollisimman hiljaa. Sinituuli säpsähti ja räpytteli silmiään yllättyneenä äkillisestä herätyksestä. " Mä Mäntyturkki?" Hän maukui hämmentyneenä. "Sinäkö siinä? Miksi herätit minut keskellä yötä?" Mäntyturkki selitti Sinituulelle, kuinka hän oli rakastunut Jokiklaanin kissaan ja kuinka Harmaasulka oli kuollut synnytykseen. Naaras katsoi Mäntyturkkia hieman pettynyt ilme kasvoillaan, mutta naukui kuitenkin: " Totta kai minä voin hoitaa heitä. En voisi jättää minkään klaanin pentuja kuolemaan". Sinituuli otti lempeästi pennut makuusijalleen. " Älä huoli. Pidän heistä hyvää huoolta", kuningatar kuiskasi.

Mäntyturkki huokaisi helpottuneena, kun tiesi pentujensa olevan turvassa. Mutta mitä nyt? Hän ajatteli. Lannistuneenä Mäntykarva otti suunnakseen päällikön pesän. "Minä täällä, Mäntyturkki", Hän huikkasi Pöllötähdelle. " Sisään", kuului naukaisu sammalverhon toiselta puolelta. Mäntyturkki tassutti sisään pesään. " Lumimarja kertoi kaiken", Päällikkö naukui. "Pennut jäävät Myrskyklaaniin, mutta lähetän auringon noustessa partion Jokiklaanin leiriin, jotta se voi kertoa uutiset Harmaasulan kuolemasta. Jokiklaani saattaa haluta pennut itselleen, mutta klaani taistelee niistä, jos tarvitsee. "Kiitos Pöllötähti", Mäntyturkki naukui helpottuneena. "Käy herättämässä klaani," Pöllötähti sanoi Lumimarjalle. " ilmoitan kaikille klaanimme kahdesta uudesta jäsenestä. Mäntyturkki lähti päällikön pesästä ja tassutti aukion reunalle odottamaan klaanikokousta. "Toivottavasti pentumme saavat elää hyvän elämän klaanissa", hän kuiskasi mielessään ja toivoi Harmaasulan kuulevan.