Soturikissat: Huurresulan valinta[Discontinued]

Luku 8

Huurrepentu heräsi, kun jonkun kynsi tökki tätä kylkeen. Pian hän saattoi erottaa hiljaisen, mutta innostuneen naukaisun. "Herää jo! Juovatähti, Tulvasydän, Ruokotuli ja Usvasydän ovat jo valmiita lähtöön!" Kotkapentu maukui hätäisesti. "Noustaan noustaan...", Huurrepentu vastasi vastentahtoisesti, mutta sai liikettä käpäliinsä, kun muisti, että hänestä tulisi tänään oppilas. Naaraspentu vääntäytyi ulos pesästä veljensä vanavedessä. "Mentiin! Myrskyklaanilaiset ovat luultavasti jo nelipuulla!" Juovatähti hoputti pentuja. Kissat säntäsivät juoksuun metsän halki unohtaen, että Huurrepentu ja Kotkapentu olivat noin puolikkaan aikuisen soturin kokoisia, eli heidän piti pinkoa kahta nopeammin pysyäkseen soturien perässä. Pian jokiklaanin kissat pysähtyivät. "Myrskyklaani on jo paikan päällä", jokiklaanin päällikkö ilmoitti hetken nuuhkittuaan. Kissat ryntäsivät aukiolle. Huurrepentu ilahtui nähdessään, että paikalla olivat Myrskyklaanin kissoista Mäntyturkki, Pöllötähti, Keltalaikku ja Huurrepennun paras ystävä Unikkotassu. "Päivää", Pöllötähti naukaisi ja nyökkäsi muodollisesti. "Mukavaa tavata", Juovatähti vastasi. "No. Nyt taitaa olla pentujen aika päättää klaaninsa", Pöllötähti meni suoraan asiaan. "Sa saammeko me ensin keskustella hetken?" Huurrepentu kysyi varovasti. "Totta kai", Juovatahti vastasi. Huurrepentu näytti veljelleen hännällään merkin siirtyä hieman sivummalle Huurrepennun perässä. "Aiothan sinä valita Myrskyklaanin?" tämä kysyi saman aikaisesti, kun Kotkapentu kysyi: "Aiothan sinä valita Jokiklaanin?" "Siis mitä?!" Huurrepentu möläytti. "Mehän kuulumme myrskyklaaniin!" "Ei... Sinä kuulut Myrskyklaaniin", Kotkapentu maukui tuskastuneesti. "Minä en koskaan pystyisi sopeutumaan Myrskyklaaniin, kun olen nähnyt, millaista elämä on jokiklaanissa". "No kai meidän tiemme sitten eroavat tässä", Huurrepentu naukui itkun partaalla ja hieroi veljensä kanssa kuonoja vielä viimeisen kerran. "Tästä lähtien me olemme vihollisia". "En olisi halunnut että tämä menee näin", Kotkapentu tokaisi ja käveli määrätietoisesti takaisin muiden luokse. Huurrepentu seurasi veljeään hieman hitaammin surun murtamana. "Kotkapentu ja Huurrepentu, nyt on teidän aikanne päättää, kenelle olette uskollisia", Myrskyklaanin päällikkö aloitti. "Kotkapentu, kumman klaanin koulutuksessa sinusta tulee soturi, joka tahdot olla?" " Valitsen Jokiklaanin", veli vastasi määrätietoisesti, mutta hänestä näki, että vastaus teki kipeää. Pöllötähti esitti saman kysymyksen Huurrepennulle. "Valitsen Myrskyklaanin", Huurrepentu vastasi yrittäen estää ääntään värisemästä. Huurrepennun sydäntä riipaisi, kun hän tassutti Unikkotassun luokse ja katsoi, kun Kotkapentu lähti takaisin Usvasydämen vierelle. Tästä lähtien hänen tulisi kohdella veljeään vihollisena. Sisimmässään hän kuitenkin tiesi, ettei hän koskaan voisi unohtaa tätä saati hyökätä tämän kimppuun...

Kissat saapuivat leiriin kauhistuneiden henkäysten ja hurraa huutojen saattelemana. "Kotkapentu!? Eikö hän tullutkaan? Hänkö jäi niiden kalanaamojen luokse!" klaani huusi kaikkialla Huurreppenun ympärillä. Pöllötähti hyppäsi suurkivelle ja viittoi hännällään hiljaisuutta. "Kotkapentu valitsi Jokiklaanin", päällikön sanat saivat aikaan kuiskutusta ympäri aukiota. "Toivon, että Kotkapentu saa hyvän elämän valitsemassaan klaanissa. Huurrepenti on kuitenkin palannut veljestään piittaamatta!" tällä kertaa aukiola raikui suosionosoituksia. "Hänen nimitysmenonsa pidetään tänään, kun aurinko alkaa laskemaan.". Huurrepentu hoiperteli järkyttyneenä kohti pentutarhaa saadakseen olla hetken rauhassa
muiden järkyttyneiltä katseilta, mutta muisti sitten nälkänsä ja vaihtoi suuntansa kohti aukion keskellä olevaa jo hieman isompaa tuoresaaliskasaa. Puolimatkassa Unikkotassu hölkytti ystävänsä luokse. Hän vain oli siinä, eikä yrittänyt lohduttaa. Huurrepentu oli kiitollinen ystävänsä sanattomasta tuesta. Ei hän olisi edes halunnut puhua tapahtuneesta. Asiat nyt vain olivat, miten olivat, eikä sille voinut mitään.

Auringon laskiessa Huurre pentu tassutti aukiolle varmoi askelin. "Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä suurkiven alle klaanikokoukseen!" Pöllötähti kajautti tutun huudon. Klaani kokoontui aukiolle ja kaikki näyttivät arvaavan, mitä oli tulossa. "On tullut yhden klaanielämän tärkeän toimituksen aika, nimittäin uuden oppilaan nimitys!" päällikkö aloitti menot. "Huurrepentu astu esiin". Huurrepentu käveli mahdollisimman rauhallisesti kohti aukion keskustaa innosta kihisten. "Tämä pentu on täyttänyt kuusi kuuta ja on hänen aikansa tulla oppilaaksi. Huurrepentu, tästä päivästä alkaen aina siihen päivään saakka, jona saat soturinimesi kutsuttakoon sinua Huurretassuksi!" Pöllötähti lausiu menojen tutut sanat. "Minusta tulee mastarisi. Toivon, että kykenen välittämääm kaiken osaamani sinulle". Huurretassu henkäisi innoissaan. Hänestäkö päällikön oppilas?! Innostukseltaan hän miltei unohti, koskettaa kuonoja uuden mestarinsa kanssa. "Huomenna menemme kiertämään reviirin rajat, mutta tänään saat mennä juttelemaan pesätovereidesi kanssa", Pöllötähti maukui Huurretassulle. Huurretassu hyppeli onnesta soikeana Unikkotassun, Kuusitassun, Hopeatassun, Kivitassun, Pihkatassun sekä Lumitassun ja Saniaitassun- jotka olivat saaneet oppilasnimensä, kun Huurretassu oli ollut Jokiklaanissa- luokse. Hän oli oppilas! Päällikön oppilas! "Huurretassu, Huurretassu, Huurretassu!" Klaani hurrasi.