Soturikissat: Huurresulan valinta[Discontinued]

Luku 4

"Lumimarja!" kuului huuto pentutarhalta. "Täpläkorvan pennut syntyvät!" Sinituuli patisteli Huurrepennun, Kotkapennun, Lumipennun ja Saniaispennun kauemmas pentutarhasta ja Sammaltupsu työnsi hännällään Huurrepetua ja tovereita 2kk vanhemmat pennut Kuusipennun, Pihkapennun ja Unikkopennun nuorempien luokse." Tämä ei ole teitä varten", Sinituuli maukui pennuille. Huurrepennusta tuntui, kuin he olisivat kököttäneet siinä ainakin kuun ennen, kuin Sammaltupsu kutsui pennut sisään hännällään. Tässä on uusi pesätoverinne. Hän näytti hännällään kohti pientä naarasta. "Hänen nimensä on Ratamopentu", Täpläkorva kehräsi.

Huurrepentu pyöri makuusijallaan. Oli kulunut noin kuu Vaahteralehden nimitysmenoista. Ympäri pesää kuuluva tasainen hengitys kertoi kaikkien muiden nukkuvan. Huurrepennusta tuntui kuitenkin siltä, että hän ei pystyisi enään nukkumaan, joten hän nousi varovasti Kotkapennun vierestä ja lähti hiipimään kohti pentutarhan suuaukkoa. Hän kuitenkin tallasi vahingossa Pihkapennun hännän päälle ja tämä räpytteli ärtyneenä silmiään. "Mihin matka?" Pihkapentu murahti. "Ajattelin mennä katsomaan, miltä leirin ulkopuolella näyttä", Huurrepentu tokaisi. "No ei sinua kai voi sinne yksinkään päästää", kolli naukaisi ja vääntäytyi ylös makuusijaltaan. Pennut lähtivät kipittämään kohti leiriin johtavaa tunnelia pysytellen huomaamattomasti varjoissa. "Ethän sinäkään ole vielä edes oppilas", Huurrepentu sihahti Pihkapennulle. "En ehkä vielä, mutta aurinkohuipun aikaan minusta tulee", kolli vastasi ylimielisesti. "Ja Pöllötähdestä tulee varmasti mestarini". "Eikä tule vaan Pöllötähdestä tulee minun mestarini", Huurrepentu vinkaisi. Kaksikko sujahti hiipien ulos leiristä. "Vau!" Huurrepentu hihkaisi näjdessään jyrkänteen, joka näytti loputtoman korkealta. Pennut tassuttelivat jyrkänteen juurella ja tutkivatpaikkoja kunnes... "Kettu!" Huurrepentu rääkäisi. Leirissä vartioimassa ollut Tiikerikarva säntäsi ulos ja työnsi pennut takaisin leiriin. Soturi hyppäsi ketun lavoille ja kynsi sitä kunnes se lähti pakoon. "Mitä ihmettä te kaksi teitte leirin ulkopuolella?!" Tiikerikarva murisi. "A...anteeksi ei ollut tarkoitus...", pennut mutisivat. "Pesäänne siitä niin, kuin olisi jo", situri sähähti. Huurrepentu säntäsi takaisin pentutarhaan ylpeänä seikkailustaan, mutta myös vähän nolona heidän kiinnijäämisestään.

Taas tämmöne vähä lyhyempi luku.
-Huurresulka