Soturikissat: Huurresulan valinta[Discontinued]

Luku 2

Oli kulunut kuu siitä, kun Huurrepentu ja Kotkapentu olivat saaneet tietää oikean emonsa ja isänsä. Kaksikko oli telmimässä pentutarhanulkopuolella, kun Huurrepentu haistoi tuoksun, joka tuntui kuuluvan kissalle tai kissoille, joita hän ei ollut aiemmin nähnyt. Huurrepentu pysähtyi. "Hei miksi lopetit?! Olin juuri saamassa sinut kiinni", Kotkapentu marisi. Sillä silmänräpäyksellä Huurrepennun haistamat kissat tassuttivat sisään leiriin. Sinituuli juoksi nopeasti pentujen luokse. "Nopeasti pentutarhaan", hän sihahti. "Ja olkaakin sitten hiljaan". Huurrepentu ja Kotkapentu tiesivät, että nyt oli tosi kyseessä, joten he sujahtivat vastustelematta pentutarhaan, mutta jäivät silti seinän viereen, jotta he kuulisivat keskustelun. "Olemme tulleet hakemaan Harmaasulan pennut kotiin. Mielestämme he kuuluvat meidän klaaniimme", maukui vieras ääni. Pesän ulkopuolelta kuului kahinaa, kun soturit järjestäytyivät tiiviiksi riviksi pentutarhan eteen. "Valitan Juovatähti, mutta pennut kuuluvat Myrskyklaaniin ja me olemme tarpeen tullen valmiita taistelemaan heistä!" Pöllötähti sähisi. Myrskyklasnin sotureiden joukosta kuului kannatusulvausuja. "No jos se on välttämätöntä niin sitten taistelemme!" Juovatähti ulvaisi. Saniaispentu - yksi Sinituulen pennuista- työnsi päänsä ulos pentutarhasta ja ennen, kuin kukaan ehti estää, hän kipitti aukiolle selvästi uteliaana näkemään, mitä siellä tapahtui. Juuri, kun Saniaispentu oli päässyt kunnolla aukiolle, Juovatähti ulvaisi taisteluhuudon ja leiriin alkoi tulvia lisää Jokiklaanin sotureita. Yksi sotureista loikkasi Saniaispennun päälle ja nappasi hänet mukaansa lullen, että Saniaispentu olisi ollut Harmaasulan pentu. Huurrepentu ei voinut katsoa sivusta, kun hänen pesätoverinsa kaapattiin, joten enempiä ajattelematta hän ryntäsi aukiolle, veti syvään henkeä ja ulvaisi niin kovaa, kuin pystyi: "Lopettakaa!" Aukiolla suturit pysähtyivät ja Myrskyklaanin soturit juoksivat nopeasti tiiviiksi riviksi hänen ympärilleen. Huurrepentu viittoi hännällään veljeään tulemaan luokseen. "Mitä sinä tähtiklaanin nimeen oikein teet?" Mäntyturkki sihahti hänelle. Huurrepennulla ei kuitenkaan ollut aikaa vastata. "Päästä Saniaispentu alas!" hän huusi suturille, joka piteli pentua yhä hampaissaan. "Ei hän ole Harmaasulan pentu vaan me olemme", Huurrepentu maukui viitaten hännällään kohti itseään ja Kotkapentua. "Tulvasydän, päästä pentu", Juovatähti naukaisi. Jokiklaanin varapäällikkö totteli ja Saniaispentu juoksi nopeasti sotureiden muodostaman ympyrän sisään.

Tämmönen vähän lyhyempi luku tällä kertaa lisää tulossa ihan pian.
- Huurresulka