Soturikissat: Huurresulan valinta[Discontinued]

Luku 5

Laitan tän nyt tähän alkuun mut siis älkää ihmetelkö vaik tätä tarinaa kerrotaan välillä joidenkin muidenkin hahmojen näkökulmasta. - Huurresulka

Kuusipentu kihisi innostuksesta. Hänestä tulisi nyt oppilas. Sammaltupsu tassutti Kuusipennun luokse ja nuoli tämän puhtaaksi pontevilla nuolaisuilla pennun vastusteluista huolimatta. Sammaltupsun silmät kiilsivät ylpeydestä tämän katsellessa kolmea pentuaan. "Kenetköhän minä saan mestarikseni?" Kuusipentu pohti hiljaa. Kuitenkin kun tämä ajatteli soturikoulutusta hänelle tuli hieman haikea olo. Kuusipentua kiehtoivat yrtit ja parannustaidot. Hän ei ollut koskaan halunnut satuttaa ketään edes pentujen leikeissä. Silloin pentu sen tajusi, hän halusi olla parantajaoppilas ja saada mestarikseen Lumimarjan. "Nyt on kuitenkin liian myöhäistä", hän ajatteli haikeana. "Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämäänkykenevä suurkiven alle klaanikokoukseen!" kajahti Pöllötähden huuto suurkiveltä. Klaani alkoi kokoontua aukiolle ja Kuusipentu värisi jännityksestä. "Kuusipentu, Unikkopentu ja Pihkapentu, astukaa eteen", päällikkö maukui. "Nämä pennut ovat saavuttaneet kuuden kuun iän ja on heidän aikansa tulla oppilaiksi. Kuusipen...". Enempää ajattelematta pentu keskeytti päällikön. Hän keräsi kaiken rohkeutensa ja maukui: "Pöllötähti, minä haluiaisin olla parantajaoppilas.". Klaani hätkähti ja innostus välähti Lumimarjan silmissä. "Parantajaoppilasko?" päällikkö kysyi. "No jos se sopii Lumimarjalle". "Saat tulla oppilaakseni. Matkaamme kuukivelle neljänneskuun kuluttua", parantaja naukui miltei innostunut sävy äänessään. "Selvä siinä tapauksessa siihen päivään, jona saat parantajanimesi sinut tullaan tuntemaan nimellä Kuusitassu", Pöllötähden sanat kajahtivat. " Mestariksesi saat Lumimarjan. Unikkopentu tästä päivästä siihen päivään, jolloin saavutat oikean soturin arvon tullaan sinut tuntemaan nimellä Unikkotassu. Mestariksesi saat Tiikerikarvan. Pihkapentu tästä päivästä siihen päivään, jolloin saavutat oikean soturin arvon tullaan sinut tuntemaan nimellä Pihkatassu. Mestariksesi saat Lehtihohteen". Klaani alkoi hurrata: "Kuusitassu, Unikkotassu, Pihkatassu!" Mestarit koskettivat neniä uusien oppilaidensa kanssa. Kun Kuusitassu silmäili yleisöä, joka alkoi hitaasti hajaantua takaisin tavanomaisiin askareihinsa hän näki, että Huurrepennun ja Kotkapennun silmistä kuvastui selkeä kateus." Mitä temme ensimmäiseksi?" Kuusitassu kysyi mestariltaan hyppien innosta. "Menemme keräämään pietaryrttiä ja siankärsämöä, koska ne ovat käyneet vähiin lehtikadon aikana",Lumimarja tokaisi. "Ai! Emmekö tutkikkaan reviiriä Unikkotassun ja Pihkatassun kanssa?" Kuusitassu naukaisi pettyneenä. "Emme tällä kertaa", mestari naukaisi lempeästi. "Tiedätkö muuten, että mihin siankärsämöä ja pietaryrttiä käytetään?" " Öö... eikö pietaryrttiä käytetä haavojen parantamiseen, yskään ja kurkkukipuun", Kuusitassu aloitti epävarmasti, mutta jatkoi sitten varmemmin. "Ja siankärsämöllä voidaan poistaa myrkky haavasta tai sillä voidaan saada kissa oksentamaan". "Hienoa!" Lumimarja huudahti. "Oikein kumpikin". Parantaja lähti kohti piikkihernetunnelia oppilas perässään. Kuusitassu katsoi hämmentyneenä ympärilleen kun hän seurasi Lumimarjaa kohti jyrkänteen huippua. Kun oppilas kurkkasi alas hänestä tuntui, kuin hän olisi ollut maailman huipulla. Kuusitassu olisi voinut jäädä katselemaan maisemaa, mutta joutui jatkamaan matkaa, kun Lumimarja naukaisi kärsimättömästi huomatessaan, että hänen oppilaansa oli jäänyt jälkeen. Lumimarja ohjasi Kuusitassun ensin korkeamännyille, mutta pysähtyi äkisti. " Mitä haistat?" hän kysyi oppilaaltaan. "Haistan kaksijalkoja, ja... pietaryrttiä!" oppilas hihkaisi.  "Aivan oikein" Lumimarja naukui mielissään. "Pystytkö paikantamaan sen?" " Kyllä se on tuon pusikon takana", Kuusitassu maukui ylpeänä osoittaen samalla paikkaa, jossa uskoi pietaryrtin olevan. Kaksikko saapui arvokkaan yrtin luokse ja Lumimarja opasti Kuusitassulle, kuinka kukan varret piti purra poikki. Kuusitassu katseli ympärilleen ja haisteli, mutta ei havainnut missään lähistöllä siankärsämöä."Mihin me seuraavaksi menemme?" hän ihmeissään. " Käärmekiville. Varo sitten, koska siellä on kyykäärmeitä. Yksikin purema tappaisi noin pienen kissan", Lumimarja sanoi vakava ilme kasvoillaan. Matkalla Kuusitassu pysyi visusti parantajan takana. Tällä kertaa Lumimarja ei jäänyt esittämään kysymyksiä vaan ohjasi Kuusitassun suoraan siankärsämö luokse. 

Kuusitassulla oli suu täynnä yrttejä ja hänen tassunsa särkivät pitkän kävelyn jäljiltä. Oppilas ei malttanut odottaa, että saisi kuulla sisarustensa päivästä. Hän kantoi yrtit parantajien pesään ja petasi itselleen varastosta löytyvistä sammalista makuusijan. Syötyään hiiren hän päätti lähteä nukkumaan. Kuusitassu otti sunnan kohti oppilaiden pesää, mutta muisti puolivälissä aukiota ylpeänä, että hän nukkuisi tämän yön parantajien pesässä!