Soturikissat: Huurresulan valinta[Discontinued]

Luku 6

Kotkapentu pomppasi ylös sammalvuoteeltaan. Tänään hän pääsisi tutustumaan Jokiklaaniin ja huomenna hänestä tulisi oppilas! Pentu kihisi innostuksesta kuonosta hännänpäähän. Hän alkoi hyppiä siskonsa päällä herättääkseen tämän. Eihän nyt ollut aika nukkua. Usvasydän ja Ruokotuli olisivat pian hakemassa Huurrepentua ja Kotkapentua ja heidänhän pitäisi vielä syödä ennen lähtöä. "Anna minun nukkua!" Huurrepentu murahti ja käänsi kylkeä. "Meitä tullaan kohta hakemaan! Et sinä nyt voi nukkua!" Kotkapentu huudahti siskolleen, nappasi tätä niskasta kiinni ja alkoi kiskoa häntä tuoresaaliskasalle. "Selvä, selvä. Tulossa ollaan", Huurrepentu hyppäsi tassuilleen yhtäkkiä täynnä virtaa. Siinä samassa Jokiklaanin kisat ilmestyivät aukiolle mukanaan Pöllötähti ja Keltalaikku.  "Kaikki ajatukset ruoasta palasivat tämän mieleen, kun hän haistoi jokiklaanilaisista huokuvan herkullisen kalan hajun. Pentu lähi pomppien sotureiden luokse. "Joko lähdetään?" hän kysyi innoissaan. "Odotetaan vain, että siskosikin ehtii mukaan", Usvasydän naukaisi lempeästi. "Äh. Entä ruoka? Minulla on nälkä", Huurrepentu tokaisi kiukkuisesti. "Saatte syödä, kun pääsemme Jokiklaanin leiriin. Uskoisin, että ette ole kumpikaan maistaneet koskaan kalaa", Ruokotuli arvasi. "No emme!" Kotkapentu huudahti. "Miltä se maistuu? Olen halunnut maistaa kalaa siitä asti, kun kävitte leirissämme ja haistoin sen hajun teissä", Pentu jätti tahdikkaasti mainitsematta taistelua, joka kahden klaanin välille oli viime tapaamiskerralla syntynyt. "Phyi! Minä en mitään kalaa aio kyllä syödä!" pieni naaras naukaisi inhoten. "Kyllä te saatte maistaa kalaa, kun pääsemme leiriin ja kaikkihan kalasta pitävät. Se saattaa maistua ensin hassulta, mutta kyllä sinäkin Huurrepentu siitä varmasti tykkäät", Usvasydän tokaisi. "Mutta nyt lähdetään, jotta olemme perillä ennen kuuhuippua". " Valitkaa kaksi kissaa klaanistanne, jotka tuovat heidät huomenna auringon noustessa nelipuulle, missä pennut saavat valita klaaninsa", Pöllötähti ohjeisti. "Ai mitä! Että nukkuisin noiden leirissä? Ei käy!" Huurrepentu huudahti paheksuvasti. "Hyss... se voi olla ihan hauskaa", Kotkapentu toppuutteli sisartaan. "Me lähdemme nyt!" Usvasydän huikkasi Myrskyklaanin päällikölle ja johti joukon ulos leiristä. Kotkapentu katseli haltioituneena maisemia ja metsää. Tämä oli hänen ensimmäinen kertansa leirin ulkopuolelle ja hän oli metkalla Jokiklaanin leiriin! "Tässä on joki", Ruokotuli kertoi. " Menemme astinkiville, jotta voitte ylittää joen halutessanne niitä pitkin, mutta jos aiotte jäädä Jokiklaanin teidän on opeteltava uimaan viimeistään silloin. Kun nelikko saapui astinkiville Kotkapentu päätti kokeilla uimista sen sijaan, että hyppisi kiviä pitkin, kuin mikäkin hiiri. "Haluaisin kokeilla uimista", hän naukaisi varovasti. "Ai haluatko?!" Huurrepentu huudahti kysyvä ilme naamallaan. " Minä ainakin käytän astinkiviä". "Voit käyttää kyllä astinkiviä", Ruokotuli naukaisi Huurrepennulle. "Mutta tulen kanssasi, jotta saan sinut kiinni, jos putoat". "Menkää te jo edeltä leiriin", Usvasydän maukui Ruokotulelle. "Minä opetan ensin Kotkapentua uimaan". "Vau! Ai oikeastiko?" Pentu naukaisi innoissaan. "Kyllä", soturi kehräsi. "Tiedätkös, että sinusta tulee mahtava oppilas?" Kotkapentu meni hieman hämilleen  soturin sanoista. "Okei. Menen tuohon matalaan kohtaan uimaan ja sinä tulet perässäni ja matkit liikeitäni. Katson, että et huku", Usvasydän sanoi. Pentu katseli, kun Usvasydän alkoi kauhoa vettä voimakkain vedoin ja jäi sitten paikalleen kellumaan. Kotkapennusta temppu näytti helpolta ja hän solahti soturin perässä jokeen. Kuin luonnostaan hän tuntui tajuavan, mikä oli oikea rytmi uimiseen ja kuinka tasapainottaa itsensä vedessä. Niinpä hän ui varmoin vedoin joentoiselle puolelle. Pääsin ihan itse yli! Kotkapentu oli ylpeä suorituksestaan ja niin näytti olevan Usvasydänkin, koska naaraan silmissä välähti yllättyneisyys ja jopa... ylpeys? Pentu seurasi soturia loppumatkan leiriin, jossa sisar jo odottikin häntä. "Voisimmepa me jo palata kotiin", Huurrepentu kuiskasi hänelle. Yllätyksekseen Kotkapentu huomasi olevansa eri mieltä...