Anything for you- Drarry

Katoamiset

Hermione istui Rohkelikon oleskeluhuoneessa ja tuijotti yhteen puristettuja nyrkkejään. Ron käveli vaitonaisena sohvien välissä. Kello löi kaksitoista. Oleskeluhuone oli tyhjillään lukuunottamatta Hermionea ja Ronia. Edellisellä päivällisellä oli ilmoitettu myös toisen ihmisen katoamisesta, Harryn, mutta asiasta ei ollut kerrottu sen enempää kuin Draconkaan. Tunnelma oli ollut järkyttynyt, jopa pelokas. Kaksi katoamista. Kahden ihmisen, joiden vähiten odottaisi katoavan. Hermione ja Ron olivat nousseet yksissä tuumin pöydästä ja lähteneet Rohkelikkotorniin. Kukaan ei ollut puhunut heille mitään, mutta monen kasvoista näki, miten hankalaa se oli. He tunsivat Harryn parhaiten, heidän siis oletettiin tietävän, missä Harry oli. Ystävykset olivat siitä asti istuneet tornin upottavissa sohvissa täyden hiljaisuuden vallitessa, pohtimassa tapahtunutta.
"Minusta nämä katoamiset liittyvät toisiinsa" Hermione tokaisi yllättäen, saaden Ronin hätkähtämään.
"Tarkoitatko, että Malfoy olisi houkutellut Harryn jonnekin?" Ron kysyi hetken ajateltuaan. Hermione tarvitsi ajatteluaikaa lähes minuutin ennen kuin vastasi.
"Ei. En usko. Tavallisestihan Malfoy haluaisi nöyryyttää Harrya kaikkien nähden. Ei hän veisi Harrya yksin minnekään." Hermione lausui hitaasti. Ron hymähti ja käänsi katseensa ulos pimeyteen selvästi ajatellen jotain.
"Oletko huomannut, ettei Draco ole koko menneenä viikkona ennen katoamistaan puhunutkaan Harrylle?" Hermione kysyi. "Ainakaan ilkeästi" hän lisäsi hiljaa. Ron istui toiselle sohvalle, ja katsoi Hermionea suoraan silmiin aistien selvästi pienen katkeruuden häivän. Hermione huokaisi.
"Minusta tuntuu että he ovat solmimassa jonkin asteista ystävyyttä" Hermione sanoi.
Ron ei olisi voinut näyttää epäuskoisemmalta vaikka hänen olisi kerrottu olevan jästi. Ron tuijotti Hermionea saamatta sanaa suustaan.
"Näin heidät yhtenä iltana. He palasivat huispauskentältä yhdessä" Hermione jatkoi.
"Hehän saattoivat vaikka riidellä" Ron vastasi pitkän hiljaisuuden jälkeen, hieman epätoivoisen kuuloisena.
"Tiedät itsekin ettei tuo ole totta" Hermione mutisi ja nousi ylös.
"Hyvää yötä" hän toivotti ja lähti omaan makuuhuoneeseensa. Ron tuijotteli hetken hiljaa rätiseväön takkatuleen ja lähti lopulta makuusaliin, joka oli täynnä kuorsaavia, uneen vajonneita ihmisiä. Harryn sänky näytti tyhjöltä verrattuna kaikkiin muihin, mutta tavarat oli myllätty arkun ympärille pieniksi kasoiksi.
Ron pyöri sängyssään saamatta unta. Lopulta hän päätti nousta sängystä ja tehdä jotain. Ronin katse osui Harryn arkkuun, kun Harry oli poissa, hän voisi käydä tutkimassa linnaa näkymättömyysviitan alla. Ron kumartui Harryn arkun viereen ja rupesi nostelemaan hiljaa tavaroita sivuun, mutta viittaa ei löytynyt. Ron nosti tavarat pois arkusta, mutta viittaa ei ollut.
Ron tiesi missä Harry säilytti Kelmien Karttaa. Kääriessään auki vaalean sinistä paitaa jonka sisällä kartan olisi kuulunut olla, Ron tajusi, ettei kartta ollut siellä, sillä paita oli heitetty huolimattomasti arkun pohjalle. Ron istui sängyn reunalle ja nosti tavarat hitaasti takaisin arkkuun. Hermionen täytyisi kuulla tästä, mutta Ronia ei huvittanut lähteä hiipparoimaan ympäri linnaa keskellä yötä ilman viittaa. Ensimmäistä kertaa Ron oli kateellinen Harryn ja Voldemortin kyvylle tunkeutua toistensa ajatuksiin. Sen avulla Ron saisi selville missä Harry olisi. Samassa Ron tajusi mitä oli ajatellut. Liittyisikö Voldemort jotenkin asiaan?