Anything for you- Drarry

Vihdoin turvassa?

Harry hengitti syvään ja yritti saada ajatukset kulkemaan kunnolla. Hänen täytyi lähteä hakemaan laukkua. Muuta mahdollisuutta ei ollut, Draco ei pärjäisi ilman suojaa kauaa. Harry vei Dracon erään vanhan, paksun ja suojaisan puun rungon viereen, jossa oli pehmeää sammalta. Harry riisui takkinsa, vaikka oli kylmissään jo se päälläänkin, ja asetti sen Dracon päälle ja lähti pimeyteen.

Harry seurasi märkään maahan jääneitä jälkiään metsän reunaan ja lähti kohti kylää. Harryn ajantaju oli kadonnut täysin, kylmyys oli turruttanut paitsi kehon, myös ajatukset. Harry näki metsän reunassa kohoavan talon, josta oli hetki sitten pelastanut Dracon. Kylmyydessä oli hyötynsäkin, aiemmin tykyttänyt jalka ei enää ollut kipeä, siinä ei ollut oikeastaan tuntoa ollenkaan. Harry oli jo aivan rakennuksen kohdalla, kun hän kuuli taas miesten äänet. Raivostuneet äänet. Harry hiipi äänien turvin aidalle ja kurkotti laukkuaan, kun yksi miehistä karjasi niin että Harry löi kätensä terävään aitaan. Harry vilkaisi ympärilleen sydän tykyttäen ja liu'tti kätensä aidan raosta kohti laukkua ja nappasi sen hihnasta kiinni ja kiskaisi sen syliinsä. Harry nousi kumaraan ja lähti helpottuneena kohti metsää, kun valkohehkuinen veitsi tuntui lävistävän Harryn rinnan. Harry vetäisi henkeä ja tarttui rintaansa kääntyen ympäri. Yksi miehistä oli nähnyt Harryn ja tuli kammottava virne naamallaan kohti Harrya. Harryn ajatukset sumentuivat ja rintaa puristi armottomasti. Hän sohaisi sauvallaan taakseen ja kompuroi kohti metsää. Harry käänty taakseen ja näki miehen yhä takanaan, osoittaen sauvallaan suoraan Harryyn. Harry väisti kylki edellä viereisen puun taa ja vinkaisi, kun rintaa pisti taas kivuliaasti. Harry haukkoi henkeä ja kurkisti puun takaa lähes törmäten miehen jalkoihin. Harry vilkaisi ylös ennen kuin mies alas, ja riisui hänet aseista, nappasi sauvan ja juoksi kompuroiden kauemmas metsään. Mies olisi voinut vielä saada Harryn kiinni, mutta oli niin hämmästynyt, että Harry sai riittävän etumatkan, eikä kuullut miehen enää lähtevän peräänsä.

Harry kompuroi kumarassa kompastellen jokaiseen oksaan ja juureen mustien täplien välkkyessä silmissä. Matka Dracon piilopaikkaan oli paljon pidempi kuin hän oli ajatellutkaan, ja monelta tunnilta tuntuneen ajan päästä korkea, vanha puunrunko kohosi Harryn edessä. Harry lisäsi vauhtia ja pääsi puun luo, jonka juurella Draco yhä makasi Harryn takin alla. Harry lysähti polvilleen ja puristi yhä rintaansa taistellen pyörtymistä vastaan, ja nousi ylös. Hänen täytyi pystyttää teltta. Harry avasi laukun nyörejä turrilla sormilla ja kiskaisi teltan esiin.
Taivaan ranta alkoi hiljalleen vaaleta, kun Harry sai teltan pystyyn. Harry hengitti pinnallisesti ja yritti lievittää rinnan kipua. Vihdoin teltta oli pystyssä ja Harry kumartui Dracon viereen ja nosti hänet ylös, ja vei telttaan. Teltta ei ollut suuren suuri, mutta riitti hyvin heille kahdelle. Harry laski Dracon teltan ainoalle sängylle ja lähti itse ulos tekemään teltan ympärille suojaloitsut. Olisi liika toivottu, ettei kukaan huomaisi telttaa niin lähellä paikkaa, josta he olivat juuri karanneet. Harry tiesi että suojaloitsut olivat heikot, mutta hän ei kerta kaikkiaan jaksanut enää. Rintaa puristi yhä, ja kaikki alkoi sumentua silmissä. Harry kumartui sisälle telttaan, sulki oven huolellisesti, ja siirsi hieman Dracoa, ja astui itsekin sängylle, joka oli onneksi tarpeeksi leveä heille molemmille. Harry liu'utti kätensä Dracon ympärille halaukseen, ja nukahti.
-
-
-
Sori tää nyt on tällänen pätkä, en oo pitkään aikaan tätä jatkanut, joten halusin nyt jotain laittaa, kun sain idean.
-
Fanart by @/alek.dar on instagram!