Verta ja piikkilankaa

406 23 10
                                    

Ron seisoskeli käytävällä odottaen Hermionen riimutunnin päättymistä, jotta he voisivat mennä yhdessä syömään.
   Koulun ilmapiiri oli entistä varautuneempi Harryn katoamisen jälkeen, ja joka puolella kuiskittiin ahkerasti. Vanhemmat koulun oppilaat olivat jopa innoissaan ja halusivat selvittää kuka oli katoamisten takana. Kun taas pienemmät oppilaat kuiskivat ahdistuneina, kuka napattaisiin seuraavaksi.
   Hermione tuli luokasta viimeisenä ja käveli suoraa Ronin luo, joka odotti kärsimättömästi käytävän seinään nojaten.
  
   "Harryn näkymättömyysviitta ja kartta siis puuttuivat? Hermione toisti heidän kävellessään ruokalaan.
  "Niin, ja taikasauva ainakin," Ron vastasi.
  "Hän on siis lähtenyt vapaaehtoisesti," Hermione huokaisi ja kääntyi seuraavaan käytävään. 
  "Mutta miksi?" Ron tuskaili.
  "Oletko huomannut, että viime aikoina Harry ei ole tapellut Dracon kanssa? He ovat olleet aika ystävällisiä toisiaan kohtaan. Ehkä Harry on..." Hermione selitti.
  "Lähtenyt pelastamaan Malfoyta? Ei ikinä!" Ron töksäytti ja istui pöytään.

   Ron istui taas vaitonaisena oleskeluhuoneessa. Hermione oli lähtenyt kirjastoon ja loput Rohkelikot valuivat hiljalleen oleskeluhuoneeseen. Ron näki Ginnyn tulenpunaisten hiusten välkähtävän väki joukossa.
   Ron nousi ylös ja käveli Ginnyn luo.
  "Tiedätkö sinä missä Harry on?" hän töksäytti. Ginny vilkaisi Ronia ja pudisti päätään ja lähti tyttöjen makuuhuoneeseen.
  'Eihän Harry olisi lähtenyt Malfoyn perään?' Ron pohti. 'Kai hän olisi kertonut minulle? Vai olisiko?'
                                            ***

Harry hiipi lähemmäs kaupungin perällä häämöttävää kaatopaikkaa. Harry ei ollut varma kuuluiko askelten ääni vai ei, sillä sydän jyskytti korvien välissä lohduttomasti.
   Kierrettyään kaatopaikan taakse, hän näki piikkiaidoin rajatun alueen, joka oli yhtä likainen kuin muukin kaatopaikka. Alue ei ollut iso, mutta sinne oli silti mahtunut tavallista suurempi teltta ja muuten roskien peittämää tilaa.
   Harry näki piikkilanka-aidan sivulla portin ja lähesty sitä muutaman puun suomassa varjossa. Portti oli iso, ja sen yläreunassa jatkui piikkilankaa. Portissa oli lukko, mutta Harry ei antanut sen hidastaa itseään. Harry pujotti käden taskuunsa ja nosti taikasauvaansa ja kuiskasi taikasanat pimenevään yöhön.
   Mutta se oli virhe. Ovi avasi naristen kuin hälytyskello ja alueella kököttävän teltan ovi repäistiin auki. Harry sukelsi tiukemmin näkymättömyysviittansa alle ja hiipi kohti toista puolta.
   Teltasta ryntäsi suuri, lihaksikas mies, joka harppoi juoksuvauhtia portille äristen itsekseen. Harry koitti luikahtaa toiselle puolelle, mutta juuri viimeisillä metreillä ovi pamahti kiinni ja löi suoraan Harryn loukkaantuneelle jalalle. Harry puri tiukasri nyrkkiään, ettei olisi huutanut, mutta vahinko oli jo käytännössä tapahtunut. Toinenkin mies harppoi teltasta ja käveli suoraa Harrya kohti, mutta pysähtyi portin eteen.
  "Tuliko tänne joku?" mies huusi toiselle, kauempana selvästi jotain etsivälle miehelle.
  "Meitä varoitettiin. Joku voi yrittää pelastaa hänet!" jotain etsinyt mies karjaisi kaverilleen.
  "No sitte täytyy olla aika typerys!" toinen ärähti ja harppoi teltalle.
  "Kysytään siltä tietääkö se jotain josta pelastamissuunnitelmista!" mies huusi ja kumartui telttaan.
  "No mitenkä todistat ettei se valehtele, Mark?" ulos jäänyt mies murahti, kun teltassa ollut mies, nimeltään luultavasti Mark, astui ulos puoliksi kantaen, puoliksi raahaten pientä, elottoman näköistä olentoa.
  "Laitetaan se puhumaan totta!" Mark ärjäisi ja heitti mytyn maahan.
   Kun Harrya alkoi huimata, hän tajusi vihdoin vetää henkeä tukalassa piilossaan.
  "No poika? Tiedätkö onko joku tulos hakee sua?" Mark ärähti uhkaavana ja Harry kuuli pienen, heiveröisen inahduksen maasta.
  "NO?" Mark karjui. Harry pohti kuumeisesti kuulisiko joku kyläläisistä äänet ja hakisi apua, mutta niin elottomassa kylässä tuskin välitettäisiin.
  "Eih", kuului maasta. Harry maistoi veren suussaan, Harry oli tuskissaan purrut nyrkin täysin verille, kun kuunkajo oli osunut myttyyn ja paljastanut platinan vaaleat hiukset.
 

Anything for you- DrarryWhere stories live. Discover now