-Ha niin varmaan, sanon uhkarohkeasti.
-Ihailen hämmästyttävää pelottomuuttasi, se on suorastaan uhka rohkeaa.
-Voi olempa töykeä unohdin esittäytyä olen Vilaneus Endryllin sijais sota päälikkö,Vilaneus lisäsi.
-No minun nimeni on Aila ja olen yksi viimeisistä maan maageista jos noin tuttavaksi alat,sanon puoliksi huutaen.
Sanan maagi kohdalla Vilaniuksen silmät nytkähti.
-Mikä nyt noin järkytti? , kysyn Vilaniukselta.
-Tajusin katsoessani hiuksiasi että muistutat vähän henkilöä joka vei paikkani Endryllin sotapäällikönä.
Minäpä kerron pienen tarinan sinulle Aila.Mies vastaa hitusen surullisen kireänä.
Oli eräs nainen joka oli valkohiuksinen kuten sinä.
Hän oli Endryllin paras sotilas koska hän osasi uskomattomia asioita, asioita joita vain osa osasi.
Hänet nimitettiin sotapääliköksi minun sijastani,ja minut vara päälliköksi, koska naiset eivät saaneet johtaa mitään ilman miestä.
Naista kutsuttiin yleensä nimellä Sofia hän oli hurja soturi, paikoittain uskottiin että hän varttui lohikäärmeiden ja munkki-maagien kasvattamana.
Häntä kutsuttiin niin sanottujen viisaiden, eli vanhojen ihmisten jotka ovat nähneet kaiken omilla silmillään nimellä jumalten jälkeläinen Legendaarinen Lohikäärmeen-nuoli.
Sodan loputtua uskottiin että Nala sai lapsen, mutta en usko että hänellä on lapsi koska olisin tuhonnut hänetkin niin kuin muutkin Endryllit.
Pum!!
Kräts!!
Vedestä tehty lintuni lensi korvani viereen oven alta ketterästi ja sanoo.
-Pää alas kohta voi pamahtaa ja kovaa.
Napsautin sormiani kahleissa lyodakseni suojan pikaisesti.
Ovesta ryntäsi mies huohottaen.
-Hyökkäys!
Mies kaatui maahan suorin vartaloin nuo uutiset sanottuaan.
Miehen takaa paljastui huppupäinen ihmis hahmo.
Hän heitti neljä sinisenä hohtavaa Japanilaista-rengastikaria.
Tikarit katksisivat kahleet joten rötkähdin maahan.
-Aila sain viestisi mennään äkkiä!,
Tuttu ääni sanoi.
-Te ette lähde minnekkään, lattialla makaava Vilanius sanoo hullu hymy kasvoillaan.
Jalkaani ei kannattele painoani?!!
Katsoessani jalkaani näen Vilaniuksen iskemän kapselimaisen putken joka vapauttaa jalkaani jotain kirkkaan sinistä nestettä.
-Tule!, Huppupäinen pelastajani hoputtaa.
Yritän nousta ylös mutta turhaan, koska ensimmäistä askelta yrittäessäni kehoni lamaantuu ja kaadun lattialle.
En pysy ajattelemaan selvästi.
-Aila!
-Aila herää!
Ailaaa!
Sori tää Luku tuli silleen n. kuukautta myöhemmin mutta toivottavasti pidätte.
Irina. 🌸
YOU ARE READING
The stars don't lie, the stars tell the truth.
Fantasy~Kesken ~en omista tota kuvaa se on Pinterestistä ~tarina Ihan itekeksitty ~kertoo tytöstä jonka äiti on menehtynyt eikä "isän" kanssa ole paljoa aikaa vietettävänä, Aila kuullee avun huudon ja lähtee katsomaan mikä se on ja mistä se on lähtöisin...
