Todellisuuden aikeet

Jokaisen toivomuksen kyynel

Herra ja rouva Jacksonit katselivat televisiota rauhanomaisesti illallisaikaan. Tuohon aikaan Lucy leikki huoneessaan vielä pienillä Barbie nukeilla. "Mitä teet?" Hänen isoveljensä Lucas kysyi nurkan takaa. Lucas istuutui vasta kuuden vanhan Lucyn viereen lattialle, ja alkoi repimään tämän kädestä Barbie nukkea. "EIIII!" Lucyn keuhkoista pääsi suuri rääkäisy. Lucas nousi nopeasti ylös lattialta ja heilautti päätään oven suuntaan. Heidän äitinsä ryntäsi yläkertaan hapan ilme kasvoillaan. "Mitä tapahtuu?" Rouva Lilja Jackson kysyi ärtyneesti. "Mä halusin vaan katsoa ton uutta Barbieta." Lucas vastasi hiljaa vino ilme kasvoillaan. "Lucas! Äläpäs yritä. Tiedän mitä yritit. Rikkoa Lucyn uuden Barbie nuken taas, eikö niin?" Rouva Jackson oli yleensä mitä kohteliain ja rauhallisin ihminen koko naapurustossa, mutta silloin kun lapset tekivät toisilleen jotain ikävää hän suorastaan räjähti. Näytti siltä kuin hänen korvistaan olisi noussut tummaa savua. "Ehkä. Ken tietää." Lucas sanoi pudistaen päätään niin että tämän sysimustat hiukset heiluivat sen tahdissa. "Huoneeseesi." Rouva Jackson käski. Lucas näytti vielä Lucylle kieltään ja lähti huoneesta. Lucas oli Lucya 5 vuotta vanhempi, mutta välillä Lucas tuntui nuoremmalta kuin Lucy. Ainakin tämän vanhempien mielestä. "Eihän mennyt rikki?" Lilja kysyi istuutuen tyttärensä viereen. Lucy näytti Barbieta äidillensä, ja tämä huomasi kuinka tältä oli lähtenyt puolet hiuksista päästä. "En ymmärrä mikä sitä poikaa vaivaa..." Lilja pudisteli päätään ja käänsi katseensa Lucyyn. "Mutta kuule. Me ostetaan sulle uusi huomenna okei?" Lucyn silmät pyöristyivät ilosta. Tämän jälkeen hän katsoi avonaisesta ovestaan ulos käytävälle ja näki kuinka Lucas virnuili oudosti ja pelottavasti. Tuo oli viimeinen muisto, mitä Lucylle hänen veljestään jäi. Tai mikä olisi voinut jäädä...

11 vuotta kului. Lucy ei enää ollutkaan se sama normaali pieni ja viaton tyttö mitä hän oli ollut silloin lapsena. Nyt hän oli 17- vuotias teini-ikäinen tyttö, jolla oli vahva tempperamentti. Mutta hän oli myös hyvin herkkä. Lucyn hiukset olivat lapsesta saakka yltäneet hänen alaselkäänsä asti, mutta nyt hän oli leikkauttanut ne olkapäille. Ennen hänen hiuksensa olivat maantienruskeat, nyt hän oli päättänyt värjätä ne pikimustiksi. Lucy saapui kotiinsa iltapäivällä kello kuuden aikaan. Oli ollut arki-ilta, ja hän oli jäänyt koulun jälkeen kavereidensa kanssa kirjastoon lukemaan tulevaan matikan kokeeseen. Tai niin hänen vanhempansa luulivat. Oikeasti Lucy oli käynyt kampaajalla tekemässä muodonmuutoksensa. Hän ei edes tiennyt, miksi hän teki sen. Hän oli vain herännyt pari viikkoa sitten keskellä yötä outoon uneen. Hikipisarat kasvoiltaan valuen hän istahti sängylleen, ja jäi tuijottamaan pimeään huoneeseensa. Ihan kuin joku olisi ollut siellä hänen kanssaan. Ihan kuin se sama sysimustat hiukset omaava poika olisi ollut siellä, mutta hän ei osannut ymmärtää kuka poika oli ollut. Ja miksi Lucy oli nähnyt hänestä niin synkän unen.

Unessa Lucy oli kielekkeen reunalla. Taivaalta satoi kaatamalla vettä, mutta silti hänen takana oleva metsä oli ilmiliekeissä. Lucy oli paniikissa istahtanut alas ja jäänyt tuijottamaan. Hänellä ei ollut mitään pakoreittiä pois jyrkänteeltä. Mikä pahinta, Lucy sai mielikuvan että oli itse sytyttänyt metsän palamaan. Kylmät pisarat putoilivat pitkin hänen kasvojaan kastaen samalla tämän hiukset. Hän alkoi itkemään syvään ja hiljaa. Kunnes jokin tai joku astui hänen eteensä. Hän ei nähnyt kuka henkilö oli, sillä juuri kun hän nosti päätään hänen kasvonsa täyttyivät verestä. Kylmät vesipisarat olivat muuntautuneet tumman punaiseksi vereksi. Lucy oli yltä päältä veressä, kuten hänen edessään seisova poika. Lucy hieroi silmiään ja näki edessään kyseisen pojan kasvot. Ne olivat veren tahraamat. Tämän sysimustat hiukset olivat takkuuntuneet verestä. "Kuka olet?" Lucy kysyi hiljaa. Niin hiljaa että hän tajusi ettei ääntä kuulunut ollenkaan. Sillä Lucy ei pystynyt yhtäkkiä puhumaan. Kyseinen poika vain tuijotti häntä sysimustien hiustensa alta tumman ruskeilla silmillään. Poika oli suorastaan pelottava. Tämä vilautti valkoisen ja pelottavan hymyn, jonka jälkeen poika tuuppasi Lucyn alas kielekkeeltä. Silloin Lucy heräsi.