Me toisistamme kasvoimme korkeuksiin

11. Superhetero

"Etkö sä ole hetero?" Monan on pakko vetäytyä irti Heidistä, vaikka se tuntuukin väärältä.

Heidin silmistä heijastuu paniikki hänen katsoessaan Monaan, eikä hän saa sanaa suustaan. Hetken tyttö aukoo suutaan kuin kala kuivalla maalla, mutta sitten Heidi napsauttaa suunsa kiinni, kun ei tiedä yhtään mitä sanoa. Hän näyttää siltä, että aikoo poistua paikalta, joten Mona laskee kätensä tytön reidelle yrittäen pitää Heidin paikoillaan.

"Puhu mulle", Mona pyytää.

"En minä tiedä", Heidi sopertaa. "Anteeksi, ei mun ollut tarkoitus."

"Miksi sä suutelit mua?" Mona inttää. Heidi näyttää hänen edessään eksyneeltä ja särkyneeltä, mutta hän ei voi antaa asian olla. "Mä tiedän, että sä oot pyörittänyt tämän kylän miehiä ihan huolella ja sä olet hetero."

"Ehkä mä halusin kokeilla?" Heidi ehdottaa. Vastausta ei tarkoitettu loukkamaan Monaa, mutta hän ei voi olla tuntematta pistoa sydämessään.

"Mä en ole mikään koe-eläin", Mona tuhahtaa. "Mä pidän oikeasti naisista, enkä oo kiinnostunut olemaan mikään superheteroiden salaisten testien kohde."

"En mä ole mikään superhetero."

"No mikä muukaan, kun sulla on joka viikonloppu uusi mies kainalossa?"

Heidi istuu vaivaantuneena melko pitkään, ennen kuin avaa jälleen suunsa. "En mä haluais tehdä niin, mutta musta tuntuu, että mun on pakko."

"No?" Mona kiinnostuu aidosti, mitä tyttö tarkoittaa.

"Mä en ole ikinä oikeasti tuntenut mitään voimakasta vetoa tai välittämistä ketään poikaa kohtaan", Heidi selittää tarkkaillen kokoajan Monan reaktioita. "Kaikki muut ovat kuitenkin hehkuttaneet seurustelua ja seksiä niin paljon, että oon ajatellut vian olevan mussa. Mä tiedän, että tää kuulostaa tosi typerältä, mutta mä olen ajatellut, etten ole vain löytänyt oikeaa henkilöä ja sen takia oon kokeillut mahdollisimman montaa."

"No ei tuo nyt täysin idiootilta kuulosta, kun sä selität sen noin", Mona hymähtää. "Mutta en usko, että heterona löydät sitä etsimääsi tunnetta mun kanssa."

"Tääkin kuulostaa tosi hullulta, mutta sun suuteleminen tuntui paremmalta, kuin mikään kenenkään jätkän kanssa", Heidi kuiskaa ja punastuu.

"Oikeasti?" Mona ei voi uskoa kuulemaansa. Kun Heidi nyökkää ujona, ei hän voi estää hymyä leviämään huulilleen.

"Mä en taida olla ihan niin hetero, kuin päällepäin näyttää", tyttö naurahtaa epävarmasti.

"Älä huoli", Mona ei voi olla virnistämättä. "Meillä homoilla on paljon hauskempaa."

"Kiitos, kun ymmärrät", Heidi kiittää hymyillen sitä valloittavaa hymyään, johon Mona on jo ehtinyt kiintyä.

"Aina", Mona kuiskaa ennen kuin kietoo kätensä nuoremman tytön ympärille.

********

Seuraavana aamuna Mona herää tunteeseen, että jotain puuttuu. Räväyttäessään silmänsä auki tyttö huomaa heti, että Heidi ei ole enää hänen vieressään. Nopeasti hän nousee istumaan sängylleen ja näkee Heidin. Tyttö on hänen yksiönsä ovella laittamassa kenkiään jalkaan. Ilmeisesti Heidi kuulee Monan liikkuvan, kun blondi kääntyy katsomaan taaksepäin. Nuoremman tytön katse on pelästynyt, eivätkä kumpikaan heistä osaa muuta kuin tuijottaa toisiaan. Lopulta Heidi kääntyy ja avaa Monan asunnon oven jättäen hämmentyneen tytön sängylleen.

"Heidi", Mona juoksee ovelleen pelkkä ylisuuri t-paita päällään. Heidi on matkalla portaissa, mutta kääntyy tyttöä kohti. "Soita mulle sitten, kun asiat ovat selvempiä."

Blondi nyökkää hieman, jonka jälkeen jättää Monan jälleen tuijottamaan peräänsä. Mona seisoo oviaukossa niin kauan, kunnes hänen naapurinsa tulee ulos asunnostaan, joka ajaa puolialastoman Monan takaisin sisälle. Hiuksiaan haroen Mona istuu pöytänsä ääreen satojen ajatuksien poukkoillessaan hänen päässään. Oliko hän kuvitellut yön tapahtumat?

Mona ymmärtää sen, että Heidi on varmasti hämmentynyt ja sekaisin, mutta ei voi estää vihaa ja surua nousemasta. Tyttö oli ensin suudellut häntä ja sen jälkeen jättänyt hänet kuin baaripanon. Miten lähes tuntematon ihminen voi aiheuttaa näin voimakkaita tunteita? Raivoissaan Mona tarttuu tiskipöydällä olevaan lautaseen ja paiskaa sen seinään. Posliini räsähtää palasiksi ja niiden palasten seasta Eemil löytää Monan tunnin kuluttua, kun itkuinen tyttö häntä pyytää luokseen.

***

"Ja sitten mä käskin sen soittaa mulle, kunhan on miettinyt asioita, vaikka sillä ei ole edes mun numeroa!" Mona tuskailee Eemilin isatutettua hänet kahvikupin äärelle.

"Nyt sä kyllä ylireagoit", Eemil naurahtaa hieman ja saa Monalta tappavan mulkaisun. "Eikö se ole vaan positiivista, että Heidi ei olekaan hetero ainakaan kokonaan?"

"Se varmaan katuu sitä pusua ja sen takia lähti niin nopeasti", Mona inttää vastaan. "Oon ihan varma, että ensi viikonloppuna se on uuden ukon kainalossa."

"Mä en tunne Heidiä kovin hyvin, mutta en mä usko, että se tekisi tuollaista ilman, että tarkoittaisi", poika lohduttaa. "Annat sille vain aikaa niin se kyllä löytää sut näin pienestä kylästä sitten, kun on valmis."

"Tuntuu vaan niin kauheelta odottaa ilman, että tietää yhtään mitä sen päässä liikkuu."

"Usko mua, mä kyllä tiedän tuon tunteen", Eemil hymyilee hieman surullisesti. "Ei kai sullakaan mikään kiire ole, kun oot ihan vasta eronnut?"

"No joo...", Mona hymyilee jo takaisin. "Milloin susta on tullut noin fiksu?"

Eemil virnistää hieman, mutta ei vastaa tytölle. Monan oli tarkoitus tulla Koivukylään vahtimaan Eemiliä, mutta sen sijaan on itse se, jolla on pallo hukassa.