Me toisistamme kasvoimme korkeuksiin

16. Se Juli, josta on niin paljon puhuttu

Puuro maistuu lähinnä sahanpuruilta, kun Mona yrittää saada sitä alas. Hänen työvuoronsa alkaa vain tunnin päästä, mutta kaikki Monan ajatukset kiertävät kehää, eikä hän saa itseään liikkeelle. Eemilistä ei ole kuulunut juhannuksen katastrofaalisen yön jälkeen, eli kahteen päivään. Kaikki pojan tavarat, jotka hän jätti mökille ovat Monan kämpän nurkassa ja muistuttavat koko ajan tyttöä hänen huolestaan. Heidi onneksi lupasi Monalle, että kysyy Olgalta onko Eemil kotona, mutta hänkään ei ole vielä vastannut.

Heidi on toinen henkilö, joka ei katoa Monan mielestä, vaikka hän kuinka yrittää. Heillä on kahdestaan todella rentoa, mutta he eivät ole puhuneet siitä, mikä heidän juttunsa on. Heidi ei selvästi ole valmis tulemaan kaapista tai seurustelemaan oikeasti tytön kanssa. Ei Monakaan tiedä, onko itse valmis mihinkää uuteen juttuun. He eivät tunne vielä kovin hyvin, eikä Monan edellisestä suhteesta ole kauaa. Toisaalta blondista on liian vaikeaa pysyä kaukana.

Lopulta ajatuksistaan Monan herättää se, kun hän huomaa kellon olevan jo puoli seitsemän. Salamannopeasti tyttö nousee ylös ja heittää puurolautasen alati kasvavan tiskikasan päälle ja ryntää vaihtamaan vaatteita. Olisi todella noloa myöhästyä töistä jo parin ensimmäisen työviikon aikana.

Hän on ollut pari viikkoa töissä yhdessä pienessä huoltoyhtiössä, jossa hän tekee sähköasentajan hommia. Oli oikea onnenpotku, että hän löysi heti oman alansa töitä. Aluksi muut työntekijät naureskelivat vain, kun 160-senttinen ja 17-vuotias Mona asteli työntekijöiden taukotilaan, mutta nyt hän on jo ansainnut keski-ikäisten ukkojen kunnioituksen osaamalla hommansa yhtä hyvin kuin kuka tahansa mies.

******

Työpäivä sujuu onneksi ihan kunnialla loppuun asti, vaikka Monan ajatukset ovat kaikkialla muualla kuin työnteossa. Häntä ei vielä olla päästetty yksin keikalle, mutta hän on kulkenut Matti-nimisen vanhemman työntekijän mukana. Matti on melkein 40-vuotias mies, jolla on erittäin hauskoja tarinoita nuoruudeen työpaikoista ja hänen kahden lapsensa kommelluksista, joten Mona nauttii aidosti miehen kanssa työskentelystä. Juuri, kun Mona astelee kohti bussipysäkkiä vuoronsa loputtua, Henrik soittaa tytölle.

"Ootko sä kuullut Eemilistä vielä?" Henrik kysyy heti, kun Mona vastaa.

"En oo", tyttö huokaisee. "Heidi sanoi, että Olgan mukaan Eemil ei oo edes käynyt kotona."

"Ei helvetti."

"Mä oon ihan varma, että sillä on putki päällä", Mona toteaa. "Kukaan Oulusta ei tosin oo sitä nähnyt, että se on kuitenkin varmaan vielä täällä."

"Daniel on sanonut, että sen diilerin kaveri on nähneet Eemilin jossain", Henrik tunnustaa.

"Mitä vittua, miksi et heti sanonut?"

"No ajattelin ensin kysyä onko sulla varmempaa tietoa", linja on hetken hiljaa, kunnes Henrik jatkaa. "Mä tiedän miten me saadaan se putki päättymään. Joko sä pääsit töistä?"

"Joo, just odotan bussia."

"Mä tulen hakemaan, oota siinä."

Kun Henrik vartin päästä kurvaa autollaan Heidin eteen, on poika jälleen puhelimessa. Mona istahtaa vänkärin paikalle vanhahtavaan mersuun ja jää kuuntelemaan, mitä Henrik puhuu.

"Sä oot ainut ihminen, joka saa sen järkiinsä", Henrik inttää puhelimeen ja Mona arvaa heti, kelle hän soittaa. "Mä tiedän, että se on vaikeeta, mutta me kukaan muu ei saada siihen mitään kontaktia. Ei sun tarvi sen kanssa puhua asioista, jos sä et vielä halua, mutta kunhan tuut meidän kanssa."

Mona ei saa selvää puhelun toisen osapuolen puheesta, mutta Henrikin ilme muuttuu kokoajan helpottuneemmaksi ja helpottuneemmaksi. Mona ei voi olla tuntematta pientä mustasukkaisuuden pistettä ajatellessaan, että joku Eemilin entinen hoito on todellakin ainut ihminen, joka voi poikaa auttaa. Hänen pitäisi Eemilin parhaana kaverina itse pystyä olemaan pojan rinnalla ja auttaa niin, ettei Eemilin tarvitsisi sortua enää ikinä.

"Kiitos Juli, sä oot maailman paras", Henrik lopulta hymyilee ennen kuin sulkee puhelun. "Nyt me lähdetään sitten Kokkolaan."

Koivukylästä on ajomatkaa kaksi tuntia Kokkolaan, joten heillä on paljon aikaa Henrikin kanssa käydä läpi suunnitelmaa. Ensimmäinen tehtävä on hakea Juli heidän mukaansa, jonka jälkeen selvittää Danielin avulla, missä huumeiden käyttäjät yleensä viettävät aikaansa. Sen jälkeen yksinkertaisesti he ajavat sinne ja menevät puhumaan Eemilille Julin avulla. Kun he ovat saaneet Eemilin jonnekkin selviämään, he vaikka sitovat hänet penkkiin, jos se on ainut tapa saada hänet kuuntelemaan.

Sen jälkeen Monan mielestä Julin voisi vaikka suoraa kyytiä lähettää takaisin Kokkolaan, mutta Henrik elättelee selvästi toiveita siitä, että tyttö saisi asiat Eemilin kanssa puhuttua ja jäisi Koivukylään. Monan mielestä se ei ole hyvä idea, sillä tyttö on aiheuttanut Eemilille vain pahaa mieltä ja pojalle olisi terveempää opetella tekemään asioita itsensä eikä jonkun random hupakon takia. Hän ei voi käsittää miksi kaikki tuntuvat palvovan maata sen tytön jalkojen alla ja jopa Heidi, joka ei hänen kanssaan ollut hyvissä väleissä on niin kiinnostunut hänen asiostaan.

Vihdoin heidän päästessään Kokkolan juna-asemalle, jolla Juli heitä odottaa, on Mona hyvin kiinnostunut näkemään millainen nainen on kyseessä. Eemilin ja Henrikin puheiden perusteella hän odottaa jotain ihmeellistä, mutta pettymys on todellinen, kun Henrik nousee autosta halaamaan Julia.

Tyttö on hyvin pienikokoinen ja hänen kasvonsa ovat lapsekkaalla tavalla pyöreät. Juli on kyllä suloisella tavalla kaunis, mutta hänen sinivihreiden silmien katse on terävä ja tyttö seisoo hieman varautuneesti, mutta voimakkaasti. Yllään hänellä on hieman ylisuuri sininen farkkutakki ja nahkatoppi, sekä revityt mustat farkut, jotka ovat suuressa ristiriidassa hänen lapsekkaan ulkomuotonsa kanssa. Tummanruskeat hiukset ovat sotkuisalla nutturalla, eikä tytön kasvoilla näy meikkiä ripsivärin ja ohuen rajauksen lisäksi.

"Ihan uskomatonta nähdä sut oikeasti!" Henrik hehkuttaa avatessaan Julille takapenkin oven, jolla Juli kiipeää.

"Lähinnä outoa", tyttö naurahtaa pojalle hieman hermostuneen kuuloisena. Koko nainen on yhtä ristiriitaa kovuuden ja särkyväisen välillä. "Sä taidat olla Mona?"

"Joo, oon", Mona vastaa.

"Mä oon kuullut susta paljon", Juli hymyilee ujosti.

"Joo, mäki susta."

Alku matka takaisin Koivukylään sujuu hiljaisuudessa, mutta pian Henrik ja Juli alkavat vaihtaa kuulumisia jättäen Monan ulkopuolelle. Juli kertoo suoraan kokevansa tilanteen ihan hirveän ahdistavana ja epäilee pystyvänsä kohtaamaan Eemilin, joka ärsyttää Monaa, vaikka hän pysyykin hiljaa. Sen naisen on parempi pystyä tekemään osansa, sillä ei Julia turhaa Kokkolasta asti raahattu paikalle.

"Se puukotusjuttu", Henrik aloittaa. Mona on kuullut kyseisestä tilanteesta jonkin verran, mutta ei myöskään tiedä koko tarinaa. "Anna Eemilille mahdollisuus selittää se, koska se ei oo mikään yksiselitteinen juttu."

"Mä voin yrittää-", Julin lause jää kesken, kun Daniel soittaa Monalle. Salamana Mona painaa vihreää luuria ja napauttaa puhelun kaiuttimelle, että muutkin kuulevat.

"Tommi Korhonen tunnusti, että myi Eemilille ja Eemil on punkannut yhden sen tutun luona", Daniel selittää hieman hengästyneenä. "Se sanoi voivansa selvittää, missä he aikovat tänään vetää kamaa ja ilmoittaa sitten."

"Ei saatana", Henrik henkäisee.

Julin ilme takapenkillä kivettyy päättäväiseksi hänen kuunnellessaan puhelua. "Kaasua."