Me toisistamme kasvoimme korkeuksiin

26. Buranaa ja makkaraperunoita

Eemil herää paineeseen rintansa päällä, sekä jomottavaan pääkipuun. Avatessaan silmänsä hän näkee tutun ruskean hiuspehkon sylissään ja huomaa kietoneensa kätensä Julin ympärille. Tyttö tuhisee vielä unessa, joten hän nousee istumaan mahdollisimman varovasti. Hän kuitenkin epäonnistuu, sillä laskiessaan Julin päätä patjalle tyttö mutisee jotain ja avaa silmänsä räpytellen. Julin silmät laajenevat hämmentyneinä hänen huomatessaan Eemilin vieressään.

"Mitä vittua?" hän kysyy käheällä äänellä hieman paniikkia äänessään.

Eemil ei tiedä mitä vastata tytölle, joten tyytyy haromaan hiuksiaan kiusallisesti. Hänen muistikuvansa edellisestä illasta loppuu siihen, kun hän kuuli Valtterin ja Julin suudelleen. Sen jälkeen hän jäi juttelemaan Julin kanssa kahdestaan, mutta kaikki sen jälkeen on aivan mustaa. Ilmeisesti he ovat jääneet viettämään iltaa yhdessä, sillä siitä kainalosta, jossa Juli ei nukkunut hän löytää tyhjän viinapullon.

"Anteeksi", Eemil pyytää tietämättä itsekään miksi. "Mulla ei oo mitään hajua, mitä on tapahtunut."

Juli huokaisee raskaasti, jonka jälkeen painaa pään käsiinsä. "Mun päähän sattuu ihan vitusti."

"Mennään hakemaan buranaa ja kattomaan, missä kaikki muut on?", Eemil ehdottaa, johon tyttö vastaa nyökkäämällä.

Hiljaisuudessa he nousevat ja lähtevät kohti alakertaa. Matkalla he näkevät kellon olevan jo kaksitoista päivällä, mutta mökissä on hiirenhiljaista. Hiljaisuuden rikkoo vain välillä kolahdus, joka kuuluu, kun Eemil tai Juli potkaisee lattialla pyöriviä tölkkejä. Alakerrassa he bongaavat ensimmäisenä Aapon, joka on sammunut sohvalle blondit hiukset kasvoille valahtaneena.

"Huomenta", Roni moikkaa tulijoita keittiön puolelta ja Eemil on saada sydänkohtauksen.

"Miten sä jaksat olla aina aikaisin hereillä?" Eemil mutisee, mutta ottaa kiitollisena vastaan kahvikupin, jota poika tarjoaa.

"En mä tiedä onko kaksitoista niin kovin aikaisin", Roni naurahtaa. "Varsinkin, kun tää mökki pitäisi palauttaa yhdeltä."

"Ei helvetti", Juli vihdoin naurahtaa hieman käheästi. Hän ei näköjään vieläkään juo kahvia, sillä tyttö suuntaa kaivamaan jääkapista appelsiinimehua.

Eemil hörppää kahviaan mustana ennen kuin kaivaa keittiön yläkaapista buranapurkin, jonka heittää ensin Julille, että tyttö saa helpotettua oloansa. Roni vilkaisee Juliin ja sitten Eemilin virnistäen, mutta pysyy hiljaa. Se jätkä osaa yleensä olla hiljaa asioista ja Eemil arvostaa sitä.

"Mä käyn herättämässä muut, että päästään siivoamaan", Roni ilmoittaa juotuaan kahvikuppinsa loppuun jättäen Julin ja Eemilin jälleen kahden. Aapo kuorsaa sohvalla, mutta sitä tuskin lasketaan.

Juli tuijottaa mehulasiaan kuin maailman seitsemättä ihmettä, eikä Eemilkään osaa sanoa mitään. Hän haluaisi kertoa Julille, kuinka upeaa oli herätä hänen vierestään, mutta ei tee sitä. He ovat kumpikin tilanteesta hämillään, sillä eivät muista miten tilanteeseen päädyttiin. Toisaalta Eemil haluaisi kertoa, miten hän rakastaa Julia, eikä halua ikinä menettää häntä. Hän kuitenkin tietää, että Juli heittäisi häntä sillä maailman mielenkiintoisimmalla mukilla, jos hän tekisi niin. Niimpä hän tyytyy hiljaa katsomaan edessään olevaa jumalaista olentoa, eli krapulaista Juli Viimakoskea.

Pian portaita astelee Ronin perässä hänen poikaystävänsä ja kaksi erittäin väsynyttä tyttöä. Heti Monan nähdessään, Eemil ei voi olla nauramatta. Tytön kaulaa koristaa hänen hiustensa kanssa samaa sävyä olevat jäljet, kuten myös Heidin kaulaa. Mona heittää nauravaa ystäväänsä tyhjällä tölkillä, mutta Eemil nappaa sen kevyesti kopiksi.