My Love In Amsterdam

7. Lukio

Autossa oikein kaikuivat haukotukset, ja joku tylsä radio-ohjelma. Jaxon ajoi ja me muut retkotimme miten kuten istuimilla. "Mua jännittää muute aika paljo" tokaisin äkkiä kun katselin ulos ikkunasta. "Häh miks ihmees" Aron huikkasi etupenkiltä Jaxonin vierestä. "No miksköhä, uus koulu" sanoin ja naurahdin olkiani kohauttaen. "Turhaa jännität ku sul on jo kavereitaki valmiiks" Amalie sanoi ja minä nyökkäsin hymyillen. "Nojoo toi on totta" sanoin iloisena. Kohta vaalea lukiorakennus jo näkyi ja minulla leijaili perhosia vatsassa. Isä ja Mary olivat onneksi hommaneet minulle kirjat ja kaikki valmiiksi, enää pitäisi lukujärjestys saada.

     - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -  

Seisoin biologian luokan edessä jännittyneenä Jaxonin kanssa. Hänellä oli onneksi sama kurssi, enkä joutunut menemään yksin. Jaxon koputti oveen. Kuulin oven takaa askelia ja se aukesi. "No, mitäs  Hillford" opettaja kysyi. Jaxon väistyi tieltäni ja viittasi käsillään minuun. Mooi, mä oon Belinda Mayfred" sanoin vaivautuneena opettajalle. "Ahaa, Belinda, tervetuloa!!" Opettaja intoili. Nyökkäsin. "Tulkaa vain jo Jaxonin kanssa luokkaan aloitamme iha muutaman minuutin päästä! Voit istua hänen vieressään jos haluat" opettaja paasasi ja mutisi: "Isa voi sitten vaikka istua siinö edessä" Hymyilin Jaxonille ja hän näytti peukkuja.

Opettaja kirjoitteli luokan edessä taululle muistiinpanoja. Kirjoitin myös ja sitten vilkaisin Jaxoniin, joka vain selasi puhelintaan. "Jax, mite meinasit päästä kurssista läpi" hymähdin ja nyökkäsin hänen puhelimeensa päin. "Tää maikka on sen verra rento että päästää mut läpi vaikka hylätty tulis joka toisesta kokeesta" Jaxon sanoi, mutta alkoi silti jälentää taulukkoa ja muistiinpanoja talululta vihkoonsa. Kohta kello pirisikin tunnin päättymisen merkiksi ja kiiruhdimme heti ulos. "Mitä niil muilla on, tiiäkkö missä ne on" kysyin ja vilkaisin kelloa. Samassa tunsin jonkun törmäävän minuun voimalla ja olin lennähtää selälleni mutta Jaxon otti vastaan. "Hei kyllähä mun halit on parhaita mutta ei tarvi hyökätä kumminkaa" sanoi naurava Aron.

Tunsin poskieni vaihtavan väriä. "Älä jätkä luule itestäs liikoja, sitä paitsi se olit sä ketä hyökkäs mun päälle eikä toisinpäi" sihisin ja tyrkkäsin Aronin rintaa. "Nii no ,voiha se niiki olla" Aron sanoi ja iski silmää.      
Okei   m i t ä.  Olisin ollut viimeistään tässä vaiheessa maakamassa lattialla hyytelönä, ellei tilanne oli lauennut Amalien käytävällä kaikuvaan huutoon: "Mä viihaaann koulua" me käännyinne kaikki ympäri ja nauroimme hänen ryytyneelle olemukselleen. "Mitä teki siinä räkätätte, ei oo yhtää hauskaa, mulla oli just psykan pistari enkä osannu mitää" Amalie sanoi, mutta häntä alkoi itseäänkin naurattaa.

Pujottelimme koko porukka ruokalassa pöytien välissä etsien paikkaa. Kohta löysimme sopivan nurkkapöydän ja lösähdimme sinne. Söimme hetken hiljaisuuden vallitessa kunnes minä avasin suuni: "hei missä Noah ja Amy on, en oo nähny niitä koko päivänä aamun jälkee" muut vilkaisivat toisiinsa ja kohotin kulmiani. "Nnoo, ne lähti käymää vähä reissussa" Aron sanoi ja muut nauroivta. "Hei onks tässä jotai mitä mä en tiiä!" Tenttasin heti. "Ei muuta ku sellane pikkujuttu et nähtii ku Amy ja Noah lähti heti ekan tunni jälkee lätkimää, kahestaa!" Amalie sanoi, ja tirskahti.

"Oisha se pitäny arvata" mutisin ja kurtistin kulmiani. "Heii mistä sä voit tietää niitte jutuista ku meki alettii arvella vasta tänää" Jaxon kysyi yllättyneenä. "No, huomasin heti et niillä on silmäpelii ja ne kattelee toisiaan" sanoin ja nauroin muistolleni eilis illasta. "Nii no ei ne tainnu ainoita olla" mutisi Amalie puoliääneen ja vilkaisi paljon puhuvasti minua ja Aronia. "Hei mitä sä selität" kysyin ja yritin estää poskieni punehtumista. Nousimme kaikki pöydästä palauttamaan astiat. Olin jonossa Aronin jälkeen ja kun työnsimme tarjottimiamme palautus hihnaa pitkin, käsivartemme hipoivat toisiaan. Tunsin että käteni menivöt kananlihalle. Ei voi olla totta, et yhtää dramaattisempi vois olla. "Hei Ama, tuu, mun pitää käyä vessassa" sanoin ja kiskoin hänet mukaani.

Tarkistin ensin kaikki kopit, ne olivat onneksi tyhjiä. Sitten käännyin Amalien puoleen:"Noni" sanoin Amalielle odottavasti. "Mitä" hän kysyi yllättyneenä. "No mitä sä meinasit sillä ku sanoit että ei Noah ja Amy olla ainoot kellä oli silmäpelii" sihisin. "No kyllä ny tyhmä sokeeki ois huomannu teiän välise kipinöinni" Amalie huutokuiskasi takaisin. "Hei nyt sä kyllä selität omias, en mä Aronista..no okei okei, ehkä oon kiinnostunu siitä. Vähäsen" sanoin luovuttaen.

- heippa! Sori ku tuli nii tylsä luku, eikä tässä tapahtunu oikee mitään. Koitan tehä seuraavasta paremman, moikka!<3