My Love In Amsterdam

6.Nukuinko just lusikassa

Jossain soi rasittava, kilkattava herätys. Se särki päätäni. Aivoni jostain syystä liian hitaat yhdistämään sitä ääntä herätykseen, herätystä aikaiseen nousemiseen ja aikaista nousemista kouluaamuun. Kun herätys vain itsepintaisesti jatkui kilkatustaan, kurtistin silmät kiinni kulmiani. Avasin silmäni vaivalloisesti ja aloin hinautua kohti puhelinta, joka kilisi lattialla. Mutta jokin stoppasi liikkumiseni. Käännähdin hieman ja olin samantien saada sydänkohtauksen. Noin kolmenkymmenen sentin päässä naamastani olivat Aronin levolliset kasvot ja hänen kätensä ympärilläni estivät liikkumiseni.Hän nukkui vielä. Nukuinka just lusikassa sen kans?!? Vilkaisin ympärilleni. Makasimme koko porukka sikin sokin vieriviereen asetetuilla patjoilla. Mitä ihmettä. Miksi en muistanut yhtään, että olimme menneet kaikki siskonpetiin nukkumaan, tai varsinkin, miksen muistanut sitä että olin mennyt nukkumaan lusikkaan Aronin kanssa!! Olin saada halvauksen siihen paikkaan, mutta yritin olla rauhassa, jottei hän heräisi.

Hieroin hieman jyskyttäviä ohimoitani. Ei voi olla totta. Nyt palasi mieleen. Olimme illalla pelanneet..-kuka pikku piru sen oli keksinyt-, olimme pelanneet truth or drink peliä isän jollain vodkalla tai vastaavalla. Muistin että olin joutunut ottamaan shotteja koska en halunnut kertoa joitain asioita, ja koska en ollut mikään kaljasieppo eikä minulla ollut mitenkään kova viinapää, ne olivat ilmeisesti nousseet päähän nopeasti. Ja mistä partaveitsen terävästä ajatushautomosta oli paukahtanut niin kirotun hyvä idea pelata sitä peliä, kun seuraavana päivänä olisi koulua! Mistä sitten muistin taas Aronin kädet ympärilläni ja sävähdin.

Yritin kääntyä varovasti, mutta tönäisin hänen rintaansa vahingossa. Aronin silmäripset värisivät, mutta hän ei kuitenkaan herännyt. Että joku voikin olla noin hyvänäköinen!  Puhelin alkoi taas kilkattaa lattialla. Ei ei ei nyt. hivuttauduin varovasti irti Aronista. Ehdin juuri nousta seisomaan ja sammuttaa herätyksen kun kuulin aamukäheän, ilkikurisen äänen: "Näkiks mu silmät oikei?" . Käännyin salamana ympäri ja näin Jaxonin virnistelevän naaman. "Ai hä" kysyin hämilläni. "Te nukuitte lusikassa ja nyt muija meinaa suksii kuusee niiku mitää ei ois tapahtunu" Jaxon sanoi ja nauroi. "Hei turpa kii, et nähny mitää lusikassa nukkumista, okei?" Sihisin hänelle. "Ja kuka ihme keksi että pelataan sitä peliä" mutisin vielä ja hieroin otsaani.

"Älä vaa väitä et sulla on hedari eilisestä" kuului toinen käheä aamuääni. Se oli Amalie. "No vähä, mul ei oo kovi hyvä viinapää, enkä tosiaa harrasta tollasii" valitin ja vilkaisin kelloa. "Ja miks mulla on herätys kuueks, nukuin ehkä kolme tuntii" marisin vielä. "Nää loputki pitää herättää, että keretään kouluu" Amalie mutisi ja hieroi silmiään. "No ei tosiaan herätetä enne ku joku kymmentä vaille kaheksa, muute na tappaa meiät" Jaxon sanoi ja haukotteli. "Mä oon samaa mieltä" sanoin, vaikka olinkin samaa mieltä siksi, että halusin ehtiä kauas pedistä ja Aronista, että hän ei herätessään tajuaisi miten olimme nukkuneet. "Mut tuutteko ottamaa aamupalaa" kysyin Amalielta ja Jaxonilta. Molemmat nyökyttelivät ja laahustivat perässäni keittiöön kuorossa haukotellen.

Seisoimme kaikki kolme rivissä hekotellen. "Ootteko varmoja et tää kannattaa" kysyin vielä Jaxonilta ja Amalielta. "Joojoo" he sanoivat yhteen ääneen. "Eli ota sä Ama Noah, mä otan Amyn ja sä Bel otat Aronin" Jaxon sanoi ja nyökkäsi meille. "Heii miks ite valistis kaikisya vähite vaarallisen kohteen" Amalie kysyi ja minä nauroin. "Koska ei ne teille viitti kostaa" Jaxon sanoi ja nauroi äänettömästi. "No sehä nähää" kuiskutin ja astuik eteenpäin. "N, Y, T, NYT" Huutokuiskasin ja me tyhjensimme käsissämme olleista mukista vedet kukin oman uhrimme päälle. "IIÄÄÄÄÄ" kaikui kaikkien kolmen kauhistunut huuto kun jääkylmät vedet lotisivat niskaan. Minä, Jax ja Ama nauraa räkätimme matolla, kun Noah, Aron ja Amy hyppäsivät pystyyn.

He vilkaisivat meitä ja huusivat kuorossa: "senki kakarat!!" Ja me vain nauroimme yhä enemmän. "Mä nii kostan tän" Aron huudahti ja lähti minua kohti. "Mä myös" sanoivat Noah ja Amy kuorossa ja lähtivät kukin jahtaamaan omaa kohdettaan. "Apuaaa" huusin ja juoksin kikattaen portaita ylös pakoon Aronia joka juoksi nauraen perässä. Hän sai keskivaiheilla portaita minut kiinni ja heitti olkapäilleen. "Ääää Jaxin ja Ama tulkaa pelastaa mut" kiljuin ja kikatin holtittomasti. Aron tömisteli takaisin alakertaan ja juoksi olohuoneeseen. "Okei nyt o pakko ottaa kuva, ennenku Aron viel vahingos tappaa  Belindan ni ainaki jää joku muisto" Sanoi Amy ja kaikki muut nauroivat kylkiään pidellen.

- Heipss! Tää luku oli ehkö vähä pitkä, ni toivottavasti ei tullu tylsä! Eipä täs muuta, Moikka!💗