My Love In Amsterdam

13. Totuudet solmussa

Istuin sängylläni ja yritin tehdä läksyjä, mutta jo muutaman päivän minua piinanneet ajatukset eivät olleet jättäneet vieläkään rauhaan. Aron oli ollut siitä yhdestä illanvietosta asti jotenkin vaisu ja etäinen, ainakin minulle. Hän ei enää hymyillyt jos katseemme kohtasivat , eikä enää saninut hyvää yötä illalla, tai vastaavaa ja en voinut olla miettimättä mikä oli vialla. Olinko sanonut tai tehnyt jotain, vai johtuiko tämä edes minusta?? Huokaisin tympääntyneenä. Ärisin ääneen ja heitin terottimen päin seinää niin että kolahti. "Mitä sä oikee riehut siellä" huikkasi ohi kävellyt Noah ja tepasteli huoneeseen. Ensin ajattelin vain sanoa että menkat kyrpivät tai jotain vastaavaa, mutta sitten mieleeni tuli että Noah saattaisi tietää vastauksen Aronin käytökseen.

"Noah tuu istuu, mä haluun kysyy yhtä juttua" huokaisin ja taputin sänkyä vieressäni. Huomasin hänen kohottavan kulmiaan, mutta hän istahti kuitenkin sängylle. "Ootsä huomannu..tai siis, Aron on ollu jo pari päivää tosi vaisu. Ei yhtää sellane ku yleensä" sanoin ja näpräsin hermostuneena päiväpeittoa. Kun Noah vain pysyi hiljaa, käänsin pääni häneen päin. Hätkähdin hänen ilmettään. Se oli jotenkin hieman viileä ja syyttävä. "No todellaki, mut mitä sä siitä" hän töksäytti. Kurtistin kulmiani. "No aattelin et jos sä tietäisit mikä sil on" sanoin ja tarkastelin Noahin ilmettä. "Hei pakko sanoo, että en ois uskonu et mee tekee tollei. Ja oon sun veli, mulle oisit voinu ainaki kertoo!" Noah sanoi ärtyneenä.

Katsoin häneen pöllämystyneenä. "Siis..mitä sä selität" kysyin. "Hei älä viiti, Aron kuuli ku sä puhuit sen Jaken kans" Noah sanoi turhautuneena. "Siis, meinaatsä..mähä sanoin sille heti että ei!" Tiuskaisin kun tajusin mistä kenkä ehkä puristi. "Niinii emmä sitä, mutta et Aronille missä vaiheessa vinkannu et sulla on jo jätkä, etkä kyllä mullekkaa oo mitää sellasta puhunu!!" Noah tiuskaisi. Katsoin häntä ymmälläni. "Aron on ollu aika maassa, ku ootte suudellu ja kaikkee, ja samaa aikaa sä seurustelet salaa jonku muun kanssa" Noah sanoi syyttävästi. "Siis mitä!! En todellakaa seurustele yhtää kenenkää kanssa!" Huudahdin järkyttyneenä. "Miks Aron sitte kuuli sun sanovan nii!" Noah tiukkasi.

Painoin kasvot käsiini. "Ei ei eiii" valitin. Nostin pääni ja katsoin Noahia järkyttyneenä. Hän kohotti taas kulmiaan. "Mä sanoin nii tasan sen takia, että huomasin heti sen Jaken olevan sellane sinnikäs lahna joka ei jätä rauhaa ellen mä sano selvää syytä pysyy kaukana. Ei mulla oikeesti oo mitää poikaystävää, kuha sanoin että se ei ehottelis enää mitää!" Parahdin. "Ai sullako ei sit oikeesti oo mitää kenenkää muun kaa" Noah varmisti. "No ei todellakaa, Aronii mä oon ihastunu!" Huudahdin tiskastuneena. Ja tajusi vähän liian myöhään mitä olin sanonut. Leveä virne kohosi Noahin kansvoille. "Nonnii..mut sori ku epäilin sua" hän sanoi ja halasi minua. "Ei mitää, mut mite Aronille saa tän tiedon välitettyy. Jos siis oot varma et se on se syy miks se on ollu..", "On on, ja sä meet puhumaa sille heti!" Noah keksi.

Istuimme Aronin autossa pysähtyneenä jollekkin pysäkille. Olin kysynyt viestinlä voitaisiinko jutella kahden kesken, ja hän oli ensin sanonut että oli muuta menoa, mutta kun olin sanonut asian olevan super tärkeä, hän myöntyi lopulta. "Eli mitä sul oli" Aron kysyi hiljaisella äänellä, ei yhtään samanlaisella, kuin yleensä. "No ku sä vissii kuulit siel Jonathanin illaviettäjäisis jotai, mikä jäi vaivaa ni voitko kertoo et mite se meni" Pyysin varovasti. Aron huokaisi syvään, katsoi ulos auton ikkunasta ja sitten taas minua syvälle silmiin. Olin hyytyä siihen istuimelle, niin ihanat hänen syvänruskeat silmänsä olivat. "No..mä olin menos vessaa, ja sit mun korvaa särähti se, et Jake leperteli jollekki siel keittiössä ja tiesin että te olitte menny sinne yhessä ni..jäin sitte vähä..kuulin teiän keskustelun" hän sanoi vältellen. "Ja.." hoputin häntä jatkamaan. "Ja kuulin ku se pyys sua treffeille, mut sä sanoit että..et sul on joku jätkä, että kiitti mut ei kiitti" hän puuskahti. Viimeisen lauseen kohdalla hänen vaihdekepillö lepäävä kätensä tiukensi otetta niin että rystyset menivät valkoisiksi.

Laskin hitaasti käteni hänen kätensä päälle, ja se rentoutui heti, Aronin ilmeestä päätellen melkein itsestään. "Ja sua jäi häiritsee se et.." "että oon luullu et me..sä..ku me ollaa suudeltu ja kaikkee ni olin vaa aija yllättyny että sulla onki joku toine" Aron sanoi purren hampaitaan yhteen ja lähti ajamaan kohti rantaa, mutta pysähtyi melkein heti seuraavalle pysäkille kun laitoin käteni hänen poskelleen. "Aron" kuiskasin hiljaa. Hän tuijotti suoraan eteensä. "Kato mua silmii" sanoin vähän kuuluvammkn ja kuin itsestään hänen päänsä kääntyi minuun päin. "Mä..ei mulla mitää poikaystävää oikeesti ole. Sanoin nii vaa siks, että se lahna jättäis mut rauhaa, okei?" Sanoin hitaasti. "Oikeesti?" "Oikeesti" sanoin ja hymyilin. Aronkin hymyili omaa, älyttömän söpöä hymyään.

"Eli mulla on viel mahiksia" kuulin kuiskauksen. "On" kuiskasin ja sitten tunsin pehmeät huulet omillani.

- oho! Tästä luvusta tais tulla vähä pitempi, ja tuski kukaa loppuu asti jakso lukee, ku varmaa oli nii paljo sepustusta alussa! Noo eipä mulla muuta, Moikka! <3