- Just Friends.

12. Paras lääke darraan?

Istuimme Miron kodin vessassa lattialla hupparit päällämme. Noora ja Lila olivat luultavasti yrjönsä yrjönneet, mutta olimme siellä silti, kaiken varalta. Olimme kukin kertoneet omat toilailumme, tai ne, mitkä muistimme, ja kierineet noloudessa. "Okei ehkä me aletaa painuu tonne alakertaa, pakko saaha särkylääkettä" Lila ehdotti. Katsoin heitä anovasti. "Eeii mitä mä teen" kysyin ja suljin silmäni. "No esität ettet muista mitää tietty" Noora sanoi ja veti minut pystyyn.

"Ottaaks viinahiiretki vettä ja buranaa" Miro kysyi ja Matias nauroi pöydän ääressä. "Ääh suut kiinni" Murisin, mutta menimme kuitenkin ottamaan Miron tarjoamat vesilasit ja särkylääkkeet. Yhtäkkiä kuulin jostain olohuoneen syövereistä puhelimeni soittoäänen. "Äää" märisin ja löntystin  olohuoneeseen, missä sain kaivaa puhelimeni sohvan välistä. Äiti, välkkyi ruuduulla. Rykäisin ja vastasin puheluun. "Huomentaa!" Äiti kajautti pirteänä puhelimeen. "Huomenta" vastasin käheästi. Äiti kuuli heti ääneni käheyden. "Hei mikäs on, kun ei ääni kulje" hän kysyi haukkana. "Naurettii ja huuettii vaa eile nii paljo että nyt ääni vähä käheenä" heitin ja siristelin silmiäni.

Hipsin kohta takaisin keittiöön missä muut seisoivat jännittyneinä. "No, halusko se tietää monta joit, ja mistä sut haetaa kotii" Alex täräytti selvästi kaikkien mieltä kalvavan ajatuksen ilmoille. Irvistin. "Hei mun porukat luottaa muhu, vaikka ilmeisesti ei aina kannattais" huokaisin ja istahdin ruokapöydän ääreen. Muut nauroivat. "Noni eiköhä tilata pizzat, kääriydytä viltteihi ja naureta huonoille vitseille olkkarissa, se on tunnetusti meiän paras lääke darraan" Matias sanoi ja kaivoi puhelimen esiin. "Hei voitko nyt kertoo missä sä eile olit" kysyin ja hieroin ohimoitani. "Ai mite nii missä, täällähä mä" Matias sanoi ja kohotti kulmiaan. "Et muute varmaa ollu, en nähny sua koko iltana" sanoin ja kurtistin kulmiani.

Matias vain nauroi. "Hei musta tuntuu että sä et nähny eile hirveesti mitää, ja jos jotai näit ni unohit senki vähän" hän sanoi ja vei puhelimen korvalleen ja meni tilaamaan meille pizzat. "Nii, paljonko ite kullaki jäi mielee eilisestä" Alex kysäisi. Huomasin että hänen äänensä oli tyyni ja viileä, kuin hän olisi vain heittänyt minkä tahansa kysymyksen kaikille, vaikka tiesin, että hän halusi kuulla nimenomaan minun vastaukseni. "No siis, ei käytännössä mitää, mutta se kyllä että joku nimeltä mainitsematon pisti mut juomaa mun elämän hirveimmät neljä shottia ikinä" sanoin ja jatkoin ohimoideni hieromista. Huomasin Alexin hartioiden rentoutuvan. Hän luuli etten muistanut oikeasti mitään. Toisaalta, mitähän se häntä kiinnosti mitä muistin, kun minä se kaiken olin aloittanut.

Muillakaan ei ollut kuulemma hirveästi jäänyt eilisen tapahtumista käteen. Paitsi tietysti Matiakselle, joka ilmeisesti oli juonut yhden siiderin, ei mitään muuta. "Nojaa, paras juttu minkä mä näin oli se, ku Lila yritti syöttää loppuvaihees iltaa sen kenkää yhelle jätkälle" sanoi soittamasta takaisin tullut Matias. Ja vaikka darraisia, ärtyneitä ja väsyneitä olimmekin, saimme siitä kunnon naurukohtauksen. Siis kaikki muut paitsi Lila. "Hei ei oo yhtää hauskaa" hän nurisi. "Ja..sä..väitit että mä olin enite kännissä" sain naurun välistä sanottua Matiakselle. "Hei ei sunkaa teot tosta paljo pienempii oo jos miettii.." vilkaisin häntä terävästi. "Ai mitä" Alex kysyi, heti varpaillaan.

"..että se selitti että joku on muuttanu Nooran karhuks" Matias muutti lausetta sujuvasti. Muut nauroivat taas ja minä huokaisin helpotuksesta. Sitten siirryimme kaikki olohuoneeseen, jossa oli näkemisen arvoinen sotku. Emme välittäneet kuitenkaan siitä, vaan kääriydyimme viltteihin sohvalle, makasimme siellä, ja käskimme Matiaksen mennä avaamaan oven pizzakuskille ja tuode pizzat meille. Sitten vain söimme ja makasimme kuin puolikuolleet, kunnes iltapäivällä olo alkoi helpottaa.

Enää oli siivous edessä.