- Just Friends.

8. miks mulle käy aina näin

Seisoin hetken vain paikallani suu auki. Sitten sain aivoni toimimaan ja aloin nykiä ovea kiinni, mutta Alex nyki toiselta puolelta. "Mitä sä teet ala painuu" sähisin vessasta. Alex oli ilmeisesti saanut myös taas itsensä toimintakykyiseksi. "Älä viitti, avaa, mä tiiän mitä tehään" hän sihisi vastapuolelta. Päästin irti kahvasta ja vedin kädet eteeni. Alex nauroi hiljaa ilmeelleni ja alkoi riisua hupparia päältään. "Mitä hem.." aloitin mutta hän viskasikin hupparin minulle. "Pistä toi päälles, käyn ite vaihaa uuden"

Vilkaisin häntä nopesti, ja tajusin heti ettei olisi pitänyt. Katseeni pysähtyi hänen treenattuun yläkroppaansa vain sekunniksi tai pariksi, mutta hän huomasi sen ja käkätti nyt ihan ääneen. "Ei tarvis tuijottaa kumminkaa" Alex sanoi ärsyttävän itsevarmasti. "Hei en tosiaa tuijottanu" tiuskaisin naama punaisena ja jatkoin: " kiitti täst, mutta nyt mee matkoihis siitä että saan vaihettuu" hän virnisti vielä ja lähti pois vessasta. Tuhahdin itsekseni uskotellakseni edes itselleni että viimeisin välikohtaus ei ollut vaikuttanut minuun mitenkään. En pystynyt kuitenkaan huijaamaan itseäni. Käteni tärisivät ja poskeni olivat edelleen tulikuumat.

Lukitsin oven ja samantien häpeä löi ylitseni kuin aalto ja uhkasi hukuttaa minut. MIKS AINA MULLE KÄY NÄIN! Vedin märän paitani pois ja laitoin sen riippumaan seinällä olevasta koukusta. Vedin hitaasti Alexin hupparin päälleni. Se oli valtava ja tuoksui niin ihanalta että minun oli pakko nuuhkaista sitä useamminkin kuin kerran, ja minua hävetti käytökseni vaikka olin yksin. Katsahdin peiliin. Se oli paksu, tummansininen niken huppari, jossa pieni valkoinen niken merkki oli olkapään alapuolella.

Kumarruin lähemmäs peiliä ja pyyhin levinneet ripsarit pois. Irvistin peilikuvalleni ja vedin hiukset ylös suttuiselle nutturalle. No tällä mennään. Avasin oven juuri, kun Alex hypähti alas viimeiseltä portaalta tullessaan yläkerrasta. Hänellä oli nyt mustien farkkujen kanssa taas huppari, mutta valkoinen. Sen värinen paita jotenkin korosti hänen upeita jäänsinisiä silmiään. Riistin äkkiä katseeni pois hänen silmistään, sillä meille oli tulossa kiusallinen katsekontakti. Lähdimme samaan aikaan harppomaan takaisin olohuoneeseen.

"Missäs te nyt sitte himmailitte" Noora murisi ja jatkoi: "Ei me ikinä päästä alottaa tätä leffaa" hyppäsin hänen viereensä sohvalle ja läpsäytin häntä olkapäähän. "Nyt voidaa alottaa, mulle tuli piieniä ongelmia näitten vessan hanan kanssa" sanoin ja vilkaisin koko seuruetta ja tajusin yhtäkkiä että kaikki tuijottivat minua. "No mitä" kysyin hämmentyneenä. "Siis miks sulla on Alexin huppari?" "Mitäs te siellä vessassa hommailitte" Matias ja Lila heittivät yhteen ääneen. En millään olisi halunnut alkaa selittämään vessaepisodia, en halunnut että muut tietäisivät missä merkeissä Alex tuli vessaan. "Mun paita kastu siin ni sit lainasin jotai Alexilta" sanoin ja kohensin huppua sillä kasvojani kuumotti. Onko musta tulossa joku vuoden punastelia vai mikä tää homma on, en enne ikinä punastunu?! Mietin ärsyyntyneenä. Muut vain nauroivat ja joku napsautti kaukosäädintä.

Istuin Nooran vieressä sohvan reunassa. Vähän ajan päästä Lila hyppäsi ylös, ja tunki istumaan toiselle puolelleni. Molemmat ystäväni kääntyivät minuun päin. "Nonii nyt sitte kerrot kaiken" he kuiskuttivat yhteen ääneen. Naurahdin hiljaa. "Emmä tässä" supisin takaisin. "Jätkät hei me mennää käymää äkkii keittiössä" Lila sanoi ja luikimme kolmistaan Alexin kodin suureen ja valoisaan keittiöön. Kerroik heille matalalla äänellä koristreeneistä ja koko vessarumban. Nauroimme yhdessä vessajutulle ja spekuloimme hieman asoita. No 'hieman' oli laimea ilmaus. 'Todella paljon', sopisi paremmin. Tein vielä lopuksi selväksi että en todellakaan ollut kiinnostunut Alexista, vaan että olimme pelkästään kavereita. Ja myös sen että en aikonut alkaa draamailemaan. Hänellä oli varmasti ihan tarpeeksi tyttöjä nurkissa pyörimässä nyt jo. Lila ja Noora katsoivat kuitenkin minua tietävästi johon vain naurahdin ja lähdin takaisin olohuoneedeen poikien luo.

Kolmen elokuvan jälkeen olimme kaikki aivan väsyneitä ja siksi reihuimme ja teimme kaikkea lapsellista, kuten jahtaimme toisiamme ympäri taloa ja kaikkea aivan randomia kuten vertasimme kenellä pisimmät sormet. Jossakn vaiheessa joku keksi lentokone tasapainoilun ja kokeilimme sitä kaikki. Noora tottakai otti kuvan minusta ja Alexista ja laittoi sen ryhmächattiimme.

"Cc :3"
"Mä ku luulin että tää cc juttu oli joskus seiskaluokalla hauska mutta on vissii vieläki" Miro totesi ja känteeli kuvaa. "Ihme paparazit" sanoimme yhteen ääneen Alexil kanssa ja sitten räkätimme koko porukka vaikka kuinka kauan. Ihan pikkuisen väsynyttä meininkiä.

- Moi! Huomasin, että en kirjota kovin pikkutarkasti tiettyjä kohtia, esim kerro miltä tän koti näyttää tai tommosta. Häiritteekö se, pitäskö kirjottaa lisää arkisii juttuja esiin? 
Moikka!<3