- Just Friends.

18. Yöhiippari

Säpsähdin hereille. Sitten yllätyin. Katsoin ympärilleni ja näin sohvilla ja patjoilla missä sattuu makaavia tummia hahmoja. Sitten muistin. Olimme jääneet Nooralle yötä koko porukka, koska Miro oli nukahtanut sohvalle emmekä halunneet herättää häntä. Kurkkuani kuivasi, joten päätin hipsiä keittiöön juomaan vettä. Päälläni oli Nooralta lainatut flanellisortsit, ja hänen isänsä t-paita. Mahtava asu. Nostin peiton sivulleni ja nousin ylös patjalta. Hiippailin varovasti keittiöön, avasin kaapin ja nappasin sieltä umpimähkään sinisen muovimukin. Laskin hanasta hiljakseltaan jääkylmää vettä, etten herättäisi veden lotinalla muita. Yhtäkkiä tunsin käden suullani ja toinen peitti silmäni. Kiljaisin tukahtuneesti kättä vasten, sydämeni jätti varmasti 3 lyöntiä välistä ja muki lipesi kädestäni altaaseen mukavan kolauksen saattelemana. Sitten kuulin korvani juuresta matalaa naurua. Alex. Kukapa muukaan.

Hän päästi minut ja käännähdin salamana ympäri. "Ootsä kyl yks iso mulkku! Yritäkkö sä säikyttää mut hengiltä" tivasin edelleen henkeä haukkoen. Yritin pitää naamani ärtyneenä, mutta se oli hankalaa koska Alex hirnui äänettömästi edessäni. "Hei turpa kii jo" sanoin ja läpsäisin häntä olkapäähän. Sitten huomasin että Alex oli ilman paitaa. "Ja mitä sä täällä alasti kekkuloit" lisäsin vielä, kiitollisena siitä että talo oli pimeä, eikä hän nähnyt poskieni kuumotusta. "Voi kuule honey, suotta punastelet, on mulla housut" hän sanoi ja taputti kollegehousujen peittämää reittään kämmenellä. "Mitä sä ti..tai siis emmä todellakaa.."  tunsin sormen poskellani. Hän varmasti tunsi sen olevan tulikuuma punastumisesta. "Kyllä mä sut tunnen" hän sanoi ja virnisti. "Ää senki ylimieline p.." "öitä!" hän huikkasi edelleen nauraen ja alkoi harppoa kohti olohuonetta, mutta törmäsi pitkään hahmoon.

Keittiön valot napsahtivat päälle ja seinän vieressä seisoi Miro, Matias vierellään, molemmilla täysin identtiset virnistykset naamalla ja kädet puuskassa. "Ja mitäs täällä tapahtuu" he sanoivat, vieläpä samaan aikaan, kuin jotkut kaksoset henkisen yhteytensä voimalla. Matiaksen viirusilmäinen katse liikkui sekaisesta tukastani paidattomaan Alexiin. "Jaaha, että sellasta sitte" hän sanoi ja tönäisi Miroa käsivarteen ja kohotti kulmiaan minun yön sekoittamallw tukalleni, ei Alexin sekoittamalle, niin kuin hön ilmeisen selvästi arveli. "Hei mitä te.." aloitin syyttävästi ja pojat repesivät nauruun, Alex mukaan lukien. "EI TODELLAKAA OLLA..NYT JÄTKÄT!!" Kiljuin, mutta en istekään voinut olla nauramatta. "Mä tulin juomaa vettä mut sitte toi hullu kävi käsiks.." -entistä rajumpi naurun puuska pojilta- "ÄÄ TE YMMÄRRÄTTE TAHALLEE VÄÄRI" huudahdin ja laitoin kädet hohtaville poskilleni.

"Iha sama, öitä idioottimurmelit, mä meen nukkuu" mutisin ja kävelin heidän ohitseen olohuoneeseen. Jossa minua sitten tarkkailikin kaksi mehukasta kertomusta odottavaa katsetta. "Eijei, mä en puhu mitää, kysykää noilta" sanoin Lilalle ja Nooralle, menin makaamaan ja vedin peiton pääni yli. "Tai älkää sittekkää, ne vaa puhuu jotai omiaan" mutisin vielä ja laitoin silmät kiinni.

Aamulla Lila tökki minut hereille. "Me ollaa lähös ostamaa lomavaatteita sinne luokkaretkelle, sehä on maamantaina!!" Hän sanoi ja kiskoi minut ylös. Seuraavaksi energinen tyttö hyppi kiskomaan hereille Matiaksen ja Nooran, jotka olivat ainoat minun lisäkseni jotka vielä nukkuivat. Nousin ylös ja haukottelin. Katsoin että olohuoneessa ei ollut muita kuin minä ja heräilevä Noora ja vaihdoin nopsaan vaatteet. Kävelin keittiöön haukotellen. Muut istuivat pöydän ääressä juomassa kahvia. "Huomenta" mumisin aamukäheällä äänellä ja kaadoin itselleni kahvia ja otin banaanin hedelmäkulhosta. "Huomenta huomenta, yöhiippari" Miro sanoi erittäin raskaasti vihjailevaan sävyyn. Mulkaisin häntä pahasti, vaikka suuni meinasi venyä virneeseen. Oli sekin tilanne viime yönä. "Älä pliis sano että toi tulee olee mun uus lempinimi" sanoin ja haukkasin banaania. "No mikä ois parempi" Alex kysyi ja tarkkaili minua pää kallellaan. "No ens alkuu Alida ois iha hyvä" sanoin ja nyökkäsin juhlavasti.

"Eei ku mulla on parempi idea" hän sanoi. "Noora lainaakko niitä lenkkejä" hän sanoi ja nykäisi kahta ponnaria Nooran ranteessa. "Annat mun nyt tehä sit tän, oon tehny serkuille tuhat kertaa ni pakko sen nytte on onnistuu" hän sanoi ja alkoi väkertää vasemmalla olalla roikkuvia hiuksiani. Sitten hän väkersi oikelta puolelta. Lopuksi Alex kohotti letittämänsä 'letit' -itse olisin sanot jotain muuta eivät ne ihan lettien vaatimuksia täyttäneet- molemmilta puolilta ilmaan. "Noni kuka" hän sanoi virnistellen. "Peppi pitkätossu oisko" mumisi Matias ja joi kahviaan. "Joo eiköhä me pysytä siinä Alidassa, kiitti" sanoin ja yritin avata Alexin väkertämiä hiuksiani auki. "Nojoo, on se helpompi ja sitä paitsi et sä ikinä ees piä lettejä" Alex tuumasi ja römähti takaisin istumaan. "Siis kerranki sä luovutit" erehdyin sanomaan ääneen. Ja siitä alkoi väittely siitä oliko tuo ollut luovuttamista, myönnytys, vai se että piti olla valmis tulemaan vastaaan jossain määrin ettei kiistoja synny. Siinä sitten aamu kuluikin. Leikkisästi kinaillessa ja kaupoilla ravatessa.