- Just Friends.

24. Automatka

"Noni menkää te kolme kauppaa. Saatas vähä hengähtää kuulematta tota teiä hirnuntaa" Lila huikkasi turhautuneena. Tuo viimeisin lause oli suunnattu minulle ja Alexille, koska olimme koko matkan vain nauraneet typerille memeille. "Laitetaa vaik viestii mitä tarvitaa kuha ollaa saatu mietittyy mitä" Matias huikkasi vielä kun me kolme jo viiletimme kohti kauppakeskuksen ovia. Nappasimme lähimmät kärryt, minä hyppäsin kyytiin ja Alex otti juosten kunnon vauhdit. Miro hölkötti vieressä nauraen ja virnisti vain kaikille pahasti mulkoileville vanhoille pariskunnille. "Okei nyt Lila pisti viestin" Miro sanoi ja Alex pysähtyi niin että pääsin hyppäämään kyydistä. "No täällä nyt o iha kaikkee, ei kai täs lähetää vaa keräämää" hän huokaisi.

"Älä viitti kyllä nyt yks nolo kuvaustilanne pitää järjestää" Alex sanoi ja raahasi minut makaan sipsihyllyn eteen. "Nyt kunnollaa" hän huusi ja nappasi kuvan.

Lila soitti ja kysyi kuinka kauan vielä menisi. "Kassan kautta autolle!!" Miro huusi puhelimeen ja huidoin häntä nauraen kauemmaksi. "Juu iha just ollaa sielä" vastasin kun tyrkin poikia työntämään kärryt kassalle.

Raahasimme painavat kauppakassit autoon ja ladoimme kylmätuotteet fiksuina kylmälaukkuihin. Tiesimme että matkaa oli vielä reilusti joten menimme takaisil autoon ja kaadoimme penkkien selkänojat makuuasentoon ja kaivoimme viltit itsellemme. Miro nukahti melkein heti kun olimme lähteneet liikkeelle, mutta me Alexin kanssa käperryimme vierekkäin ja selasimme turhia tiktokkeja. Jossain vaiheessa silmiäni alkoi painaa ja viimeinen asia jonka muistin oli Alexin lämmin käsi kiertyneenä ympärilleni.

"HERÄTYS" Lilan käheä ääni kaikui autossa. Säpäshdin ja hyppäsin istumaan ja vilkuilin säikähtäneenä ympärilleni kunnes katseeni tavoitti Lilan virnuilevan naaman. "Mitä sä täälla takana teet ja missä Miro ja Matias" mutisin. "Vaihettii joku tunti sitte  ajajaa, mut Miro on nyt tankkaa ja Matias lähti vessaa" hän sanoi edelleen virnistellen. "Mmokei, mut mitä sä virnistelet" kysyin ja siristin silmiäni epäilevästi. "Noo saatta olla, et mun mystoryssa on aiika söpö kuva teistä kahesta" hän sanoi ja väisti juuri sopivasti huitaisuni. "LILA!!" Kiljahdin ja nauroin. Alex heräsi huutooni ja räpsytteli silmiään hiukset pörrössä. "Mitä te huuatte, mä yritän nukkuu" hän mutisi ihanalla käheällä äänellä ja sulki silmät uudelleen. "No mee kattoo jos huvittaa" Lila sanoi ja kaatui makaamaan takaisin tuolilleen ja sulki silmänsä virnuillen. Etsin puhelimeni -se oli luikahtanut penkik väliin- ja menin snäppiin ja avasin Lilan mystoryn. Peitin kädellä suuni. Vatsassani kouraisi oudosti kun ajattelin että noin tosiaan olik ollut vielä hetki sitten. Mutta sitten Lila raastoi minut pois.

Hymyilin itsekseni, suljin puhelimen ja katselin selvästi jo uudelleen nukahtanutta Alexia. Kuinka voi olla edes noin pitkät silmäripset? Tunsin oloni jotenkin ahdistelijaksi kun katselin aivan pokkana nukkuvaa jätkää. Pudistin päätäni. Minun teki hirveästi mieli koskea Alexin hiuksiin. Ne näyttivät niin pehmeiltä ja kiiltäviltä. Vilkaisin Lilaa. Nukkui myös. Ojensin käteni varovasti ja sipaisin hänen hiuksiaan pois otsalta. Käteni menivät kananlihalle. Mitä oikeen olin tekemässä, Alida, oletko ihan sekopää? Jep olen. Silitin varovasti Alexin paksuja, pehmeän kiiltäviä hiuksia. Ja hätkähdin rajusti kun kuulim että joku nakutti sormella takani olevaan ikkunaan. Käännyin hitaasti sormet ristissä että autossa olisi ollut tummennetut lasit ja että ihmiset ikkuna takan eivät olisi Miro ja Matias, mutta tottakai se oli liikaa pyydetty. Kumpikin työnsi alahuultaan leukaa kohti 'ooi' ilmeella ja näytti käsillään sydäntä. Näytin molemmille keskaria ja painoin pään polviin kun auton etuovet hivutettiin auki. "Aika söpöö" kuului momempien suusta täysin samaan aikaan ja aivan identtisten virnistysten ja kettuilan äänensävyn kera. "Ää olkaa hiljaa, molemmat! Mä alan nyt nukkuu" Mutisin naama punaisena.

Olin puoliunessa. Kuulin keskustelua mutta en tavallaan reagoinut siihen mitenkään, olin aivan unen ja valveen välimaastossa. "Mut arvaa mitä me nähtii ku oltii tulos takasi autolle" kysyi jonkun ääni. "No" kysyi joku odottavaisesti. "No Alida silitti sun hiuksia" joku sihisi voitonriemuisena. Hetken hiljaisuus. "Hei et kai sä aio punastuu" joku kysyi naurahtaen. "Ehkä. Tai siis..kui söpöö" joku sanoi virnistys äänessään. "Hei millo sustaki tuli tollane söpöiliä" kysyi joku huvittuneena. "No tähä on helppo vastata. Sillo ku tapasin ton". "Säkö tosissas oot..siis tarkotatsä et fiilaat sitä ehkä enemmänki?". Huvittunut naurahdus. "Voi olla". En tavallaan edes ymmärtänyt kuulemaani, saatika sitten erottanut kuka milloinkin puhui. Pikkuhiljaa uneni alkoi uudelleen sikeytyä ja hiljaa käyty keskustelu puuroutui korvissani tausta huminaksi.

"Hei, ollaaks me perillä!!" Kiljahti käheä, vasta heränneen Lilan ääni vieressäni. Räpsäytin silmäni auki. Katsoin Lilaa ja Alexia jotka kuikuilivat ikkunoista ulos. Kohottauduin istumaan itsekin. Ulkona oli pilkkopimeä. Raahauduimme pois autosta ja Matias loikki avaamaan mökin oven. Mökki oli todella upea, ja sen pihalla oli palju! Raastoimme kaikki kamamme sisälle mökkiin. Olimme niin väsyneitä että otimme kaikki vain vilttejä ja peittoja ja römähdimme kuka mihinkin sohville nukkumaan. Viimeinen selkä ajatukseni oli keksutelu jonka olin kuullut puoliunessa. Vai oliko se vain kuvitelmaani. Punastuin pimeässä ja tärisin itsekseni. Vatsassani lepatti jostain syystä tuhansia perhosia, ja minun oli hyvin vaikea estää itseäni vilkuilemasta Alexia.

Huomasin toivovani ettei keskustelu ollut ollut vain unta.