- Just Friends.

17. Pizzaa

Alex tuijotti minua silmiin ja minä tuijotin hänen ihaniin, jäänsinisiin silmiinsä. Alex yritti selvästi päättä, olinko kuullut riitelyn, vai en. Kun hän vain jatkoi tuijottamista, kohotin hieman toista kulmaani ja hän käänsi äkkiä päänsä takaiskn blondiin tyttöön. Tytön katse sahasi edestakaisin minun ja Alexin väliä. "Jaaha" hän kivahti. "Tässäkö on syy, et vaa kehtaa sanoo että sulla on toine muija" tyttö jatkoi vihaisella äänellä. Alex hätkähti ja räpäytti silmiään. "Ni kuule hyvi vois olla, ainaki se on nätimpi eikä luule itestää liikoja" hän mutisi ja blondi barbie hätkähti. Mulkaisin Alexia 'mitä sä selität' ilmeellä, mutta pidin suuni kiinni koska en halunnut puuttua muiden riitoihin. Tyttö huiskautti pöyristyneenä hiuksiaan, ja tömisteli ohitseni tönäisten olallaan omaani. Tuhahdin enkä edes vaivautunut katsomaan hänen peräänsä.

Vilkuilimme toisiamme kiusallisesti hetken, kunnes istahdimme molemmat bussipysäkin puupenkille sopivan välimatkan päähän toisistamme. "Tota..sori siitä ku oon ollu vähä viilee parit viime päivää" Alex sanoi ja katsahti minuun. Kohotin taas vain kulmiani. "Et vissii pelkästää mulle, vai" mutisin. "No joo, mut sille oon puhunu jo" hän vastasi ja katseli ihmisiä jotka lähestyivät pysäkkiä. Tiesin että sillä hän tarkoitti Matiasta. Nyökkäsin. "Kuka toi muute oli" kysyin nyökäten suuntaan jonne tyttö oli poistunut. Alex katsoi minuun ja huomasin hänen kiusaantuvan tajutessaan että kysymys oli lähes retorinen. Että tiesin jo, olin kuullut riidan, tai luuta kautta. "No ei kukaa" hän sanoi välttelevään sävyyn. "Ai että nobodyjä pussailet kännissä" sanoin uhkarohkeasti.

"Juu enne se meniki nii" Alex hymähti, mutta lössi joka oli kävellyt pysäkkiä päin oli nyt kohteessaan, enkä viitsinyt ulkopuolisten kuullen keskustella enempää. Kuitenkin bussissa en voinut estää itseäni hymyilemästä typerästi koko matkan kotiin asti. Heitin juuri viimeisen koulu kirjan sängylle ja huokaisten helpotuksesta kun läksyt oli tehty, kun puhelimeni pärähti vieressäni pöydällä. "Tulkaa meille, tylsää yksi kotona" laittoi Noora ryhmächattiimme. "Tulos" kuittasivat Matias, Miro, Lila ja Alex. "Ähh mul ei taaskaa oo kyytii ku oon itekki yksi himassa" laitoin. "No mä voin koukkaa teiäm kautta" Alex vastasi. Laitoi peukun ja heitin puhelimen sängylle. Virnistin itsekseni. Nykäisin vaatekaapista chillausiltaan sopivat vaatteet.  Katsoin taas puhelintani ja ryhmään oli tullur viesti: "varo vaa Alex Alida ei oo mikää nopein haettava ku pitää 'valita vaatteet' " .
Naurahdin ääneen ja laitoin snäpin.

Ja kohta Alex laittoi: "nyt pihas, vauhtii". Nappasin eteisestä takkini ja harpoin muutamat portaat alas ja hyppäsin hissiin. Painoin ykkösnappulaa. Pihalla näinkin Alexin autoineen odottamassa. Kipitin autolle ja hyppäsin pelkääjän paikalle. Alex laittoi musiikin soimaan ja kysyi: "hei pitäskö hakee pari pizzaa ja viiä mennessä tonne, ku kumminki kohta kaikil o nälkä" . "Joo tehää niille palvelus samantie" nauroin ja Alex lähti pizzerian suuntaan. Aina kun Alex lattoi käden vaihdekepille vaihtaaksewn vaihetta, matkalla hän hipaisin kämmenselällä jalkaani. Tahallaan tai vahingossa, tuo meinasi tehdä minut hulluksi. Sain joka kerta vaivoin peitettyä punastumisen.

Pysähdyimme pizzerian pihaan. "Oliks sulla ja Matiaksella jotai enne sitä ja Nooraa" Alex täräytti yhtäkkiä. "Mitä, ei todellakaa" sanoin ja katsoin häntä kulmat koholla. "Kui" kysyin. Alex katseli auton ikkunasta ulos vaiteliaana. "Kuha kysyin" hän vältteli. Kuitenkin kun haimme pizzat hän hymyili ja kuk astuimme ulos ovesta hän sipaisi kämmenselällä poskeani. Karahdin tulipunaiseksi ja olin tiputtaa laatikot joita kannoinnsylissäni. Alex nauroi ja hyppäsi autoon. Menin kompastellen hänen perässään ja kirosin punstumisominaisuuteni syvimmän järven pohjaan.

Nooralla kävelimme sisälle ja läväytimme pizzalaatikko pinot pöydälle. Koko porukka hyökkäsi pöydän ääreen ja alkoi kalastella omaa suosikkiaan. Yritin napata kinkku-ananas-aurajuusto pizzan itselleni, mutta juuri kun olin tarttunut laatikkoon, omaani suurempi lämmin käsi nappasi laatikosta otteen minun käteni päältä. Käänsin päätäni. "Se on munn" kiljahdin ja Alex nauroi. "Ei oo jos mä ehin eka" hän sanoi ja taistelimme siitä hetken kunnes sain painettua laatikom rintaani vasten ja Alex kiersi kätensä ympärilleni tavoittelemaan sitä. "Heei hei julkinen söpöily kielletty tässä porukassa!" Miro valitti ja muistimme taas toiset ympärillämme. Alex kierähti irti minusta ja minä painelin voittajana olohuoneeseen enne kuin kukaan näkisi että olin taa punastunut. Kuulin takaani kiusoitteleviä ääniä ja Alexin naurua. En voinut estää typerää virnettä leviämästä kasvoilleni.

- Moii! Sori siitä, kun nyt muutamat viimesimmät luvut on ollu ehkä vähä merkityksettömiä, tästäki luvusta mietin julksenko sitä ollenkaa, mutta julkasen nyt sitte kumminki. Seuraavii lukuihi yritetää pistää tapahtumii ku se retki alkaa! Moikka!♡