- Just Friends.

20. Metsäreitti

Heräsin siihen, että bussi nytkähti rajusti pysähtyessään, ja me lennähdimme melkein lattialle penkeiltämme. "Hui h.." Alex mutisi unisena kun kömmimme molemmat istumaan. Joku ohjaajista puhui bussin etuosassa mikrofoniin. "Noniin, eli nouskaa, kerätkää tavaranne, poistukaa bussista ja älkää lähtekö haahuilemaan vaan odottakaa lisäohjeita ulkona. Katsahdin bussin ikkunasta pihalle. Siellä oli pilkkopimeää. Syksy oli aikaa sitten vaihtunut talveksi, sen huomasi pimeyden paksuudesta ja marraskuisen yön luihin asti pyrkivästä kylmyydestä, ja noin kymmenen sentin lumikerroksesta. Vedin kädet takin hihojen sisään ja seisoin unenpöpperöisen Alexin vieressä. Kohta jostain löntystelivät Miro, Lila, Noora ja Matias. Opettajan huoneeseen oli saanut koululla esittää erityistoiveita, ja me totta kai olimme toivoneet päästä koko porukka samaan mökkiin nukkumaan. Olimme ainoa koko retken tyttö-poika-porukka joka oli toivonut näin, joten emme oikein olleet toiveikkaita toteutumisen suhteen.

"Katotaa vaa ni ne ei antanu sitä periks" Matias nurisi kun opettajat alkoivat jakaa ihmisiä tyttöjen ja poikien mökkeihin. Ohjaaja marssi luoksemme. "Teille joudun ilmoittaa että toivettanne ei valitettavasti voida myönnyttää. Olemme teistä vastuussa emmekä halua ottaa mitään...riskiä" Nainen mumisi jopa vähän nolona ja alkoi tuuppia poikia poikien mökkejä päin ja joku toinen ohjaaja alkoi nykiä meitä tyttöjen mökeille. Huokasimme raskaasti. Meidän mökissämme nukkui alakerrassa viisi muuta tyttöä. Me saimme omittua itsellemme pienen yläkerran, mistä olin hyvilläni. Meille tuotiin mökkiin jotain pikaista iltapalaa ja kävimme nopsaan syömässä ja palasimme yläkertaan. Laitoimme petimme valmiiksi menimme heti nukkumaan, koska olimme hyvin väsyneitä. Aloin hiljalleen lipua pois tästä maailmasta.

"Ja herätys tännekkin!!". Terävä, kimittävä ääni pyrki päästä sisälle tietoisuuteeni. "Herätyys, tytöt, nyt on leiripäivä numero 1!!". Avasin silmäni ja kohotin pääni tyynystä. "Mnhm" Noora mutisi tyynyään vasten. Naisohjaaja kiiruhti jo ulos huoneestamme. "Kuka toi ämmä luulee olevasa ku tulee keskeyttämää meiän unet" Lila marisi kun aloimme pukeutua. "Mitähä me tehään tänää" mutisin ja haukottelin. "Ei mitää tietoo, kai se kohta selvii" Noora sanoi ja kolistelimme alakertaan. Toiset tytöt olivat jo hereillä ja pukivat ulkovaatteita päälleen. "Tulkaa teki ulos ku ootte valmiit, meiät käskettii sinne leirikeskuksee aamupalalle" vaaleatukkainen tyttö sanoi. "Joo, kiitti ku kerroit" sanoin ja haukottelin taas. Toiset tytöt lähtivät ulos ja me jäimme sisälle. Menin etsimään laukkuni joka löytyi olohuoneesta. Otin sieltä harjan ja maskipussini ja kävelin vessaan. Harjasin hiukseni huolellisesti, sipaisin hieman ripsiväriä ja harjasin kulmat. Muuta en jaksanut tehdä ja menin tonkimaan laukustani pipon ja ulkohousut, jotka oli retkitiedotteessa pyydetty ottamaan mukaan. Laitoimme Lilan ja Nooran kanssa ulkovaatteet päällemme ja kiiruhdimme leirikeskuksen ruokalaan syömään aamupalaa.

"Tänään menemme laskettelurinteeseen!!" Sanoi pirteän oloinen ohjaaja, joka kertoi juuri päivän ohjelmaa ja aikatauluja. "Laskettelamaan!" Hihkaisin innoissani. Rakastin laskettelua. Lilakin hymyili iloisena, mutta Noora kurtisti otsaansa. "Mä en oo ikinä lasketellu" hän sanoi. "Mitää?" Kysyin hämmästyneenä. Noora nauroi ilmeelleni ja kohautti olkiaan. "Lasketko sä laudalla vai suksilla" Lila kysyi. "Yleensö laudalla mutta kyl suksetki menee" sanoin ja Lila nyökkäili. Kohta tunsin töykkäisyn päässäni. "Mitä ih.." "Moro tytöt mikä meno!" Alex  sanoi ja hymyili söpösti. "No kuule hyvä nii kaua kunnes sä tulit häiriköimää" sanoin takaraivoani hieroen. "Auts aust, Alex" kuulin Miron mutisevan virnistellen. Vilkaisin heitä kulmat koholla mutta Alex vain pyörättti silmiään ja Miro naurahti. Kohta aamupala olikin syöty ja meidät marssitettiin vähän matkan päässä sijaitsevaan laskettelurinteeseen.

"Lasketteko laudal vai suksilla"Matias kysäisi. Muut latelivat vastauksiaan ja Noora vain mutristi suutaa. "Mä kuule varmaa pulkalla, mite niistä mäistä voi ees ylipäätää selvitä hengissä, oli sitte jalkoje alla yks tai kaks tikkua" hän sanoi ja me muut räjähdilme nauruun. "Hei tänää mä opetan sut sitte tavoille, sukset on varmaa helpompi näi ens alkuu" Matias pohtu ja minä ja Lila vilkaisimme toisiamme virneet naamalla. Kiiruhdimme koppiin, josta kukin retkeläinen sai hakea laslettelulasit ja joko laudan tai sukset. Me ryntäsimme Alexin kanssa lautaosastolle ja valikoimme hyvät itsellemme. Kaikki muut halusibat laskea hyppyreistä, mutta minä päätin lähteä metsäreitille laskemaan. "Hei en oikeesto viittis lähtee yksi, tulkaa my joku messii" Nurisin mäen päällä. "No okei mä tuun, mutta ei mitää hirveen pitkää, okei?" Alex sanoi. "Juu" sanoin ja hymyilin. Vatsan pohjassani kipristeli kun lähdimme kahdestaan Alexin kanssa laskemaan pitkin loivaa polun omaista metsäreittiä.

Alex viiletti edelläni enkä voinut olla tuijottelematta häntä tuon tuostakin. Kun pääsimme kunnon mäkeen menimme reilistä peräkkäin. Laskin Alexin vierelle, ja katselin häntä. Yhtäkkiä tunsin töyssähdyksen jaloissani. Lennähdin eteenpäin, lauta osui ensin vähän maahan, ja sitten iskeydyin olkapää edellä mäkeen. Olassani tuntui viiltävää kipua ja huudahdin. Lauta käännähti omituisesti niin että toinen nilkkani nuljahti. Aloin lusua jyrkkää mäkeä alas oudosti olkapää edellä, enkä saanut pysäytettyä vauhtia. "Alida!!" Alex huudahti säikähtäneenä. Silmissäni alkoi sumentua kun lumi pöllysi, yritin haroa käsilläni, mutta vauhti ei hidastunut. Kuulin Alexin vilahtavan ohitseni ja sitten kuulin vaimean tömähdyksen edestäni. Ja kohta törmäsin johonkin. Tömähdin melko jyrkässä mäessä joten kuten istuvaa Alexia päin. Vauhti tyssäsi siihen ja makasin oudossa sykkyrässä ja tunsin nilkassa kipeää tykytystä, mutta olkapäätä suorastaan viilsi  kivusta.