- Just Friends.

13. "Tää on cc kuva pt2"

Työnsin avaimet lukkoon ja heitin takin naulakkoon ja kengät kenkätelineeseen. "Mooi" huikkasin kämppään. Vastausta ei kuulunut. "Onks täällä ketää" huhuilin ja menin keittiöön. Kukaan ei ollut kotona. Huokaisin ja römähdin sohvalle makaamaan. Ei sillä etteikö aamupäivästä olisi tullut kunnolla makoiltua sohvalla, se siivousurakka vain otti koville. "No millaset bileet oli"  hätkähdin rajusti ja käännyin salamana äänen suuntaan. Oliver nauroi ja nojaili seinään. "hei voisit ilmottaa jos oot himassa, sain melkee sydärin" sanoin ja tasailin kiihtynyttä henhitystäni. "Älä ignooraa mun kysymystä, millaset bileet oli" Oliver toisti. "Mitkä bileet" kysyin välttelevästi. Ei Oliver porukoille kertoisi, en minä sitä, mutta hän oli vain joskus niin huolehtivainen enkä halunnut saarnoja.

"Hei älä viitti alida, kyllä mä sut tunnen, ette te siellä Jokikujalla vaa porukan keske olleet" hän sanoi ja lösähti itsekin sohvalle. "No okei, mut et sitte kerro faijalle tai mutsille mitää" Sanoin ja kurtistin kulmiani. "Juu en, mut olisit sä mulle voinu sanoo, olisin voinu tulla hakee sut himaa jos siel ois tullu ongelmia" Oliver sanoi ja taputti olkaani. "No joo, mut ei tullu ku olin siellä vaa kavereitte kans, enkä ees juonu melkee mitää" valehtelin pokkana. Oliver purskahti nauruun. "Nii et et, mikäs tää sitte on" hän kysyi ja näytti puhelintaan. No nyt saisin oikeasti sen sydänkohtauksen.

Kuvassa olimme minä ja Alex sammuneina siihen sänkyyn jossa nukuimme Miron ja Lilan kanssa. Nielaisin. "Mitä tosta" kysyin kuin en tunnistaisi itseäni. "Hei monellako täällä päi on samanvärine tukka ku sulla, ja kyllä mä Kivelänki tunnistan" Oliver sanoi. "Ootteks te yhessä? Muista sitte että vaikka ois kuina kännissä kannattaa muistaa.." keskeytin hänet kauhuissani tietäen mitä oli tulossa: "heeei ei todellakaa olla yhessä joten älä pliis sano sitä mitä meinaat kyl mä tiiän" sanoin ja painoin pään polviini peittääkseni tomaatin väriset kasvoni. "No mitäs tää sitte on" Oliver kysyi nyökäten kuvaan päin. "Hei me ollaan vaa kavereita. Ja muute mistä ihmeestä oot tollasen kuvan ees saanu!?!" Kähähdin polvieni välistä.

"Joku jätkistä laitto tän meiä korisryhmää snäpissä" Oliver sanoi huolettomasti. "MITÄ" Kiljaisin ja nostin pääni samantien. "KUKA" Jatkoin kauhuissani. "Mm katotaas, yks Leonard, et sä tunne sitä. Mut seki sitte vissii oli sielä bileissä ja oli löytäny teiät" hän sanoi ja seilaili chatteja. "Eieieiei eii" kiljuin kauhuissani. Ei tää voi olla totta. "Nyt sitte varmaa koko lukio om nähny ton kuvan ja luulee et me ollaa yhessä" huokaisin ja pudistelin päätäni. "Hei mä meen myt tekee läksyjä" mutisin vielä ja kiiruhdin omaan huoneeseeni soittamaan porukallemme videopuhelua.

"OOTTEKS TE NÄHNY SEN KUVAN" Kiljui Noora heti kun muutamat olivat vasta ehtineet vastata. "No joo, siks mä just soitinki" sanoin ja irvistin. Pojat vain hohottivat ja  Lila ja Noora olivat aivan täpinöissään. "Hei tää on jo cc kuva pt2" Matias totesi ja näytti käsillään sydäntä. "Ää oo hiljaa Matias" sanoin ja näytin keskaria. "Mut mitä jos toi kuva levii" Lila kysyi. "No siitä voit olla iha varma, ei tää meiän Alex mikää koulun nobodyin tyyppi oo" Miro hymähti. "Nii no, ootteko iha varmoja että ette salaa oo yhessä" Noora kysyi ja muut nauroivat. "Just friends!!" huudahdimme Alexin kanssa täsmälleen samaan aikaan, mikä aiheutti muissa vielä rajumman naurunpuuskan. "Mut mitäs sitte ku toi löytyy koulun ilmotustaululta" Alex vitsaili ja minä painoin kädet poskilleni sillä tunsin että kohta taas mentäisiin paloautona. "No sitte löytyy" Miro myhäili ja sai minulta murhaavan katseen.

"Hei paljo apua sustaki on" marisin Mirolle ja kaikki nauroivat. "Kuule Miro aattelee aina omaa parastaa niiku oot saanu huomata" Lila naureskeli. "Heei oon mä nyt ihmisiä auttanu, viimekski 4 vuotta sitte joku heitti reksin päälle maidot ruokalassa ni annoin sille paperii" Miro sanoi dramaattisesti ja katseli Hannu Hanhimaisesti kynsiään. Me muut vain käkätimme. "Ai että, toivon vaa että Alexin ihailija laumat ei tuu teurastaa mua koulussa" sanoin naurun välistä. "Hei mä tuun sitte suojelemaa sua käytävillä ku ootha sentää mun cc pari" Alex sanoi ja naksutteli rystysiään. Me kaikki vain nauroimme. Minä kuitenkin hieman poissaolevasti, sillä oikeasti mieleni olisi tehnyt kiljua. Mun cc pari. Okei rauhotu Alida, kyllä sä tiiät et se oli läppä.

- Moii! Tässä luvussa ei nyt hirveesti mitää tapahu,et sori siitä! En tiiä kirjotanko tätä enää hirveen paljoo pitemmäks, kattoo nyt vähä onko ideoita. Moikka!♡