- Just Friends.

25. Kirvestöitä

Heräsin auringon paisteeseen kasvoillani. Kohottauduin kyynärpään varaan ja vilkuilin ympärilleni. Ainoastaan minä ja Lila olimme nukkumassa. Outoa. Pojat olivat heränneet meitä ennen. Ikkunan takaa paistoi talvinen aurinko ja heijastu valkeasta hangesta kirkkaita säteitä suoraan sohvalle jolla makasin. Nousin seisomaan venytellen. Keittiöstä kuului poikien mölinää ja päätin mennä sinne. Potkaisin Lilaa jalkaan mennessäni ohi ja sain perääni mojovan summan kirosanoja Lilan aamukäheällä äänellä. Nauroin vain mennessäni. "Jaaha, sieltähä meiän nukkumattiki tulee" Miro sanoi ja hörppäsi kahvia. "Siis..millo te heräsitte" kysyin ja haukottelin. "Varmaa joku kaks tuntii sitte, ja ollaa laitettu kaikki kamat paikoillee ja nii eespäi" Alex sanoi ja pojat nyökyttelivät itsetyytyväisinä. Naurahdin epäuskoisena. "En ois teistä uskonu" sanoin vain ja menin itsekin ottamaan kahvia.

"Siis mitä te ootte tehny mulle, tuntuu jotenki melkee ku krapulassa ois" Lila valitti raahustaessaan keittiöön ja hieroi ohimoitaan. "Ootko varma ettet menny keskellä yötä juomaa iskän viskkvarastoja tyhjiks" Matias naureskeli ja ojensi Lilallekkin kahvia. "No oon..mä vaa..ei oo totta" Lila sanoi maailman kyrpiintyneimmällä äänellä, iski kahvin pöytään ja porhalsi tiehensä. "Missä mu kamat on ja mis täälä o vessa!!" Hän huusi mennessään. "Ne on siinä nurkkakaapis ja vessa on se ovi mis lukee wc" Matias sanoi. "Äh no ei kai" Lila kailotti takaisin ja kohta kuului oven kiinni läimäytys. "Ei kai se oikeesti oo juonu ja meni nyt oksentaa suoliaa pihalle tonne vessaa" Alex kysyi hölmistyneenä. Huokaisin dramaattisesti ja läpsäytin kämmenellä otsaani. "No mitäpä luulet? Ei tietenkää, mun villi veikkaus on se et sil alko menkat" sanoin ja haukottelin taas. Ja kohta vessasta kuuluikin tuskastunutta murinaa ja pian Lila ilmaantui takaisin keittiöön. "Joskus mä nii vihaan olla nainen" hän nurisi ja istuutui varovasti penkille. Pojat hohottivat vieressä.

"Hei lähtekää joku tekee puita, tää koppa on jo tyhjä" Matias sanoi. Olimme pelanneet aliasta varmasti jo pari tuntia. "Mä meen" Alex sanoi ja nousi. "Miro, lähe mukaa" hän sanou mennessään. "No en varmasti nouse, Alida tulee" Miro sanoi vilttipesästään sohvalta. "no okei" sanoin ja nousin ylös. Puin takin, pipon ja lapaset, vedin kengät jalkaan ja harpoin ulos. Kävelin talon taakse liiteriin, jossa Alex kaiveli jo sopivia puita pilkottavaksi ja heitteli niitä pilkkomispölkyn viereen. Kävelin pölkyn eteen ja vetäisin kirveen siitä irti. Alex kääntyi kuultuaan askelia ja nauroi sitten. "No mitä" kysyin. "Ja säkö meinasit nää puut pilkkoo? Ei varmana tuu onnistuu" hän naureskeli ja taputti käsivarttani. "Äläpä kuule yhtää huutele, vaikka en oo enne millää kirveellä hakannu ni varmasti oon sua parempi" sanoin ja nappasin ensimmäisen puun maasta pölkylle. Alex vain nauroi takanani. Kylmät väreet menivät selkääni pitkin. Tuo nauru vaan oli yksinkertaisesti niin ihana.

Tartuin kirveseen ja nostin sen ylös. Katsoin puuun ja heilautin kirveen alas. Se jäi kiinni puuhun, mutta puu ei haljennut. Huokaisin turhautuneena, kiskoin kirveen irti ja yritin uudelleen. Taas sama tulos. Katsahdik viereeni siirtynyttä Alexia, joka virnisteli. Nostin käden pystyyn. "Et ala aukoo päätä, mähä sanoin et teen tätä ekaa kertaa!". Yritin vielä kerran. Nyt osuin kokonaan ohi. Alex purskahti nauruun."ei tosta tuu mitää! Venaa nä näytän" hän sanoi ja otti minulta kirveen. Siirryin kädet puuskassa taaemmas. Alex nosti kirveen, ja heilautti sen kaaressa alas. Puu katkesi siististi kahtia ja palaaet lennähtivät maahan. Kohotin yllättyneenä kulmiani. Miksi se näytti noin helpolta. Alex otti hymyillen seuraavan puun ja iski sen kahtia. Hän etenk tasaista vauhtia. Miten joku voikin näyttää niin hyvältä pilkkoessaan puita? Tuijotin Alexin keskittynyttä ilmettä, hennon lumisateen peittämiä tummia laineikkaita hiuksia. Hänellä ei ollut takkia päällä, vain harmaa, pelkistetty villapaita. "Huhuu, maa kutsuu" Alex sanoi ja kohotti kulmiaan kun räpsäytin silmiäni.

"Tollane tuijottamine on creepyä". Hän virnisti leveästi kun huomasi minun punastuvan. "Heei älä vaa sano että susta puitte hakkaamine on seksikästä ja siks kattelet tarkemmi" hän sanoi ja alkoi nauraa kun näki ilmeeni. "Älä jätkä kuvittele liikoja itestäs, nyt o sitä paitsi mun vuoro" sanoin ja pyöräytin silmiäni, vaikka oikeasti vereni kiehui, niin paljon minua hävetti. "No okei, mestari on hyvä ja näyttää taitonsa" Alex hymähti ja antoi kirveen minulle. Asettelin puun pölkylle ja heilautin kirvestä. Taas ohi. "Okei ei tosta tuu mitää" Alex sanoi ja tuli seisomaan aivan taakseni. "Hän otti toisella kädellä kiinni minun toisesta kämmenestäni joka puristi kirvestä, ja toisella kiinni kirveen varren tyhjästä kohdasta. Perhos armeija räpisteli vatsassani, ja koko kasvojani kuumotti. Alex kohotti kirvestä kanssani ylös, ja iski sen alas. Puu pilkkoontui siististi ja palaset putosuvat maahan. "Noni!" Hän huudahti ja minä nauroin, vaikka oikeasti olisin mielummin kiljunut. Miten joku voi olla näin älyttömän söpö.

Keräsimme puut yhdessä koppaan. Niitä olikik kertynyt iso kasa. Yritin nostaa koppaa, mutta sain sen vain hetkeksi ilmaan, kun oli jo pakko laskea se maahan. "Mitä, tää painaa iha hirveesti!" Sanoin hämmästyneenä. "Oota, kännetaa se yhes" Alex sanoi ja hymyili söpösti. Otin kopam toisesta kahvasta kiinni, Alex otti toisesta ja lähdimme kiikuttamaan sitä sisälle. "No viimei te tuutte!" Lila huudahti sohvalta meidän raahatessa koppa olohuoneeseen. "Joo tää yks on aiika avuto, sen pitäs riittää selitykseks" Alex sanoi ja tökkäsi minua nenänpäähän ja virnisti söpösti. Okei nyt pyörtyisin, ihan liian söpöö! Poskeni punehtuivat hieman. "Kuha puhut" lausahdin ja römähdin Lilan viereen sohvalle. Lila vilkaisi minua kulmat koholla ja virne naamalla. Nostin vain kädet poskilleni ja pudistin päätäni. En kuitenkaan voinut mitenkään estää hymyä leviämästä kasvoilleni. Matias istahti viereeni ja tökkäsi minua kylkeen. Muksaisin häntä nyrkillä olkaan hymyillen. "Mitäs mitäs" Miro kumartui kuiskaamaan minulle mennessään ohi. Näytin vain kieltä perään. Alex vilkaisi minua kulmat koholla, kohautin vain olkiani ja virnistin.