One hug more

Osa 1

~Felix pov

"Ootko siis ihan varma että haluut lähtä opiskelemaan Etelä-Koreaan?" paras ystäväni Jihyo kysyi minulta kun pakkasimme kamojani. Jihyo oli tietysti jo pakannut omansa.
"Tietty, en halua sinne pelkästään sun ja Hyunjinin takia vaan myös koska haluan palata maahan missä synnyin" vastasin. Jihyo yhä luuli että jätin Australian vain hänen vuokseen, vaikka jos rehellisiä ollaan olisin lähtenyt hänen mukaansa joka tapauksessa. En todellakaan pärjäisi ilman kaveriani, joka on ollut tukeni ja turvani alakoulusta asti.
"Okei varmistin vain" Jihyo sanoi "Se vain kun sinä ja Hyunjin kuulitte että lähden opiskelemaan Koreaan, päätitte heti tulla mukaan" hän jatkoi hymyillen.
"Se meni niin että kun Hyunjin kuuli että lähden mukaasi, hän ilmoitti myös lähtevänsä. Sä kyllä tiedät kuinka ujo se on ja ilman meitä se olis jäänyt yksin" sanoin.
"Kyllä mä sen tiedän, mutta mä puhuin nyt susta" Jihyo sanoi.
"Sä kyllä tiedät että mä pidän musiikista ja siksihän mä kävin saman yläkoulun kuin sinä ja Hyunjin myös, ja se koulu Koreassa on parhain mitä lähialueelta löytyy" vastasin hänelle.
"Okei ymmärrän" Jihyo sanoi.
"Hei, etkö sä halua meitä mukaan?" sanoin vitsillä.
"En mä sitä tarkoittanut, tottakai haluan, mutta voittehan te silti jäädä tänne jos haluatte, ei teidän tarvi mun takia muuttaa, voin ihan hyvin käydätäällä moikkaamassa" Jihyo selitti ja naurahti.
"Nyt Park Jisoo olet hiljaa, me tullaan mukaan halusit tai et, ja niinkuin sanoit, pääsen kyllä katsomaan perhettäni tänne lomilla" sanoin. Hetken hiljaisuuden jälkeen Jihyo aukaisi suunsa.
"Minä olen Jihyo enkä Jisoo" Jihyo valitti mutta nauroi silti. Nauroimme yhdessä ja saimme pakattua tavarani. Lento lähtisi vasta kuuden tunnin päästä, joten minulla oli hyvin aikaa hyvästellä vanhempani ja muut ystävät.

~Changbin pov

Koulua oltiin käyty jo yli kaksi kuukautta ja silti koluumme oli tulossa koko ajan uusia oppilaita. Maanantaina pelkästään meidän vosikurssille oli tulossa kolme uutta Australiasta. Miksi ne ei ole voinut päättää aikaisemmin tulevansa tänne? Mutta toisaalta jos he saivat vasta nytten tietää tästä koulusta. Kaiken lisäksi matematiikan opettaja alkoi käymään hermoille. Se taas huusi koko luokalle siitä ettei me osata mitään.
"Tällä menolla ette läpäise matematiikkaa!" opettaja raivosi ikään kuin se olisi hänen huolensa. Tai kyllä sen pitäisi olla, koska hän ei edes osaa opettaa.

Tylsän koulupäivän jälkeen kävelin kotiin hyvän ystäväni Minhon kanssa, joka on hyvä kaverini ja minua vuoden vanhempi.
"Mitä sä teet tänään?" Minho kysyi.
"Kotitöitä, Chan on menossa johonkin niin hommat jää mulle" sanoin. Chan on isoveljeni ja yleensä hän on poissa kotoa. Sain muuttaa kotoota pois vain sillä ehdolla että asun vielä vuoden isoveljeni kanssa, mikä on ihan perseestä, mutta mielummin asun Bangchanin kanssa vuoden kun kaksi vuotta vanhemmillani. Saan sentään omaa rauhaa.
"Mä voin tulla auttamaan, mulla ei oo tänään mitään tekemistä" Minho sanoi.
"Okei" vastasin.
"Maanantaina tulee ne uudet oppilaat" Minho sanoi, enkä tajunnut miksi hän mainitsi asiasta.
"Niin, entä sitten? Niitä tulee tänne koko ajan" vastasin hänelle ihmeissäni.
"Ei sun luokalle ole tullut vielä ketään uutta, kuulemma yksi tulee teidän luokalle ja kaksi menee A luokalle" Minho sanoi. Se oli kyllä totta, mutta en silti kokenut sitä mitenkään ihmeelliseksi asiaksi.
"Niin sitä vaan, että jos se on tyttö niin sähän voit jo yrittää hommata siitä tyttöystävän" Minho sanoi huvittuneena.
"Haha" sanoin ja nauroin hänen muka hauskalle heitolleen mutta vain hänen mielikseen. "Ehkä mä en tarvitse tyttöystävää" jatkoin.

~Felix pov

Minä, Jihyo ja Hyunjin olimme pässeet lentokentälle. Olimme saaneet hyvin aikaa hyvästellä Australia ja nyt olimme valmiita lähtemään Koreaan.
"Felix, oletko ihan varma että haluat lähteä, kerkeät vielä jäädä?" Äitini kysyi kun odotimme konetta.
"Jihyo kysyi koko ajan samaa kun pakkasimme kamani loppuun. Joo äiti, kyllä mä haluan lähtä" vastasin hänelle.
"Meidän tulee sinua ikävä" Isä sanoi minulle.
"Soita heti kun olet Koreassa" Äiti sanoi ja halasi minua.

Tunsin jännitystä kun astuimme koneeseen. Juttelimme yhdessä kaikkea tulevasta koulusta ja muusta.
"Mä muuten tiedän mille luokille me mennään, mä ja Hyunjin mennään A luokalle ja Felix, sä meet eri luokalle, meet B luokalle" Jihyo kertoi. Sen kuultuani katsoin molempia ystäviäni ihmeissäni.
"Ei me voida olla eri luokilla, pitää jotenkin järjestää Felix samalle luokalle!" Hyunjin sanoi.
"Mä yritin mutta ei se käynyt rehtorille" Jihyo sanoi surullisena. "Mutta hyvä juttu on se että meillä on välitunnit ja ruokatunti samaan aikaan, joten me nähdään koulussa" hän jatkoi hymyillen, ja minullekin tuli parempi mieli. Mutta sitten tajusin että olin menossa luokalle, josta en tuntenut ketään.
"Miten mä muka pärjään luokassa josta en tunne ketään?" kysyin hiukan pelokkaana.
"Kyllä sä pärjäät, kyllähän mekin joudutaan tutustua uusiin ihmisiin ja sulla se on ollut aina yllättävän helppoa" Jihyo rauhoitteli.
"Paremmin te molemmat selviätte kuin minä" Hyunjin sanoi.
"Ehkä me kaikki selvitään siitä, ensimmäisen päivän jälkeen ei ole niin pelottavaa enään" sanoin toivoen että olen oikeassa.
"Olenko mä tosiaan ainoa meistä jota ei jännitä yhtään?" Jihyo naurahti.

Eka osa oli nyt vähän tylsä, mutta ensi luku on ehkä vähän jännempi :3