One hug more

Osa 14

~Changbin pov

Heräsin sunnuntai-maanantai välisenä yönä helvetin huonoon oloon. En välittänyt vaan yritin saada unta, kunnes kymmenen sekunnin päästä juoksin vessaan oksentamaan. Oliko vittu pakko tulla kipeäksi just nyt.

Olin ottanut jotain lääkettä, ilmoittanut koululle että olen kipeänä ja yrittänyt nukkua, mutta kerta olin herännyt niin en minä enään unta saanut. Olisin tehnyt mitä vain että pääsisin kouluun. Halusin nähdä Felixin Ja saada tietää onko hänelle kaikki hyvin.

~Felix pov

Koulupäivä meni hyvin. Paitsi että ei mennytkään. Changbin ei ollut koulussa ja lisäksi tulin hakatuksi. Olin jälleen Jihyolla ja Jihyo yritti parhaansa mukaan auttaa minua.
"Onneks ei pahasti" sanoin.
"Pahasti? Sulta vuotaa verta nenästä ja oot täynnä mustelmia. Pitäis kertoo jolleen aikuiselle" Jihyo sanoi.
"Ei tarvitse, ei se mun syytä ole jos jotkut ahdasmieliset paskat ei hyväksy" vastasin.
"Okei?"
Silloin sain ilmoituksen. Viesti Hyunjinila.

Hyunjin: Felix?
Hyunjin: Voidaanko puhua?
Hyunjin: Felix mä oon pahoillani, kuulin mitä olin tehnyt siellä bileissä. Oon oikeesti tosi pahoillani! En tajuu miten oon voinut tehdä sellaista
Hyunjin: Enkai mä lyönyt pahasti?
Hyunjin: Mä tiedän että mä tein todella väärin! Ja mä kyllä hyväksyn sut täysin, oot yhä mulle tärkeä ystävä enkä mä ole homoja tai muita vastaan!
Hyunjin: Mä kai lähinnä suutuin että et kertonut mulle... sä ja Jisung ootte tuntenut tosi paljon vähemmän aikaa kun me ja silti kerroit sille eka... ei mul silti olis ollut oikeutta olla semmonen kusipää.
Hyunjin: Pliis vastaa mulle!

Näytin viestit Jihyolle.
"Ei" Jihyo sanoi. Vastasin viesteihin.

Felix: Joo siis ei tietenkään haittaa se että löit mua, ei haittaa se että koko koulu tietää sun takias, ei haittaa yhtään että mut hakattiin sun takia! Vittu mieti vähän mitä oot tehnyt ja sitten voit arvata haluanko mä edes enään ikinä nähdä sun naamaa. En olis uskonut susta! Nyt voit mennä takasin uusien ystävies kanssa. Eihän sua vittuakaan kiinnosta miten mulla ja Jihyolla menee kun sulla on parempiakin ystäviä!

"Ei, ei noinkaan mutta ihan sama, toi on kyl totta" Jihyo sanoi.
"No meni jo"

Seuraavat päivät oli yhtä tuskaa. Kuulin joka päivä huutelua ja ties mitä. Yritin olla mahdollisimman paljon ystävieni kanssa. He kaikki tukivat minua tai eivät ainakaan olleet sanoneet mitään ja hymyilivät ja puhuivat minulle yhä ystävällisesti. Osan ajasta piilottelin vessassa itkemässä, en halunnut näyttää muille kuinka paljon minuun sattui.

"Miks just ruskeat hiukset?" Jihyo kysyi kun värjäsimme minun hiuksiani kodissani.
"Ööh koska mä halusin kokeilla, sitä sateenkaari juttua voi kokeilla joskus myöhemmin" sanoin hänelle.
"Miks mä ajattelen ihan muuta? Changbinilla ja Hyunjinillakin on ruskeat hiukset" Jihyo sanoi kysyvästi.
"Mi-miten Hyunjin tähän liittyy?"
"No siis jos sulla on vaikka ikävä sitä tai jotain"
"Ja vitut" vastasin.
"Eli se johtuu Changbinista" Jihyo kysyi.
"Ei ei ei ei ei!" Vastasin "Miks sä niin luulet? Haluun värjätä mun hiukset omasta tahdosta" jatkoin.
"Mä en usko mut jos niin sanot" Jihyo hymähti.
"Voi helvetti sun kanssas" valitin mutta Jihyo yhä vain nauroi.

"Okei mut noi on upeet!" Jihyo sanoi kun olin pessyt värin pois päästäni.
"Joo onhan ne ihan kivat" sanoin puoli unessa.
"Sun pitää varmaan mennä nukkumaan, oot näyttänyt viimeiset pari päivää todella väsyneeltä" Jihyo sanoi huolestuneena.
"En mä saa unta" vastasin, mutta silti päätin yrittää nukkua ja moikkasin heipat Jihyolle ennenkö hän poistui asunnostani.

Pyörin sängyssä jonkin aikaa ja noin tunnin päästä kyllästyin yrityksiin saada unen päästä kiinni ja menin vessaan. Katsoin peiliin ja näin ruskea hiuksisen ja -silmäisen, pisamanaamaisen, 16 vuotiaan pojan tuijottamassa takaisin. Pojan hiukset olivat kasvaneet paljon muutamassa kuukaudessa viime hiusten leikkuusta, mutta ne näyttivät kivoilta silti. Hänen silmiensä alla olivat tummat alueet, jotka johtuivat unettomuudesta. Oliko poika tosiaan minä? Viimeksi kun kunnolla katsoin peiliin, hiukseni olivat vaaleat ja ainakin 5 senttiä lyhyemmät kuin nykyään ja näytin paljon pirteämmältä.

Mietittyäni asioita minulla tuli koti-ikävä ja jostain syystä myös läheisyyden kaipuu. Halusin ihmisen jota vain halata niin pitkään kuin olisi mahdollista, juuri nyt. Palasin huoneeseeni, kävin makaamaan sängylle, halasin tyynyäni ja itkin sitä vasten jonkin aikaa. Jossain vaiheessa ihmeen kaupalla nukahdin kunnolla pitkään aikaan.

Herättyäni päätin olla välittämättä kaikesta. Päätin olla välittämättä ihmisistä jotka huutaa käytävillä kaikkea paskaa, välittämättä mitä Hyunjin tai muut ajattelevat minusta, välittämättä vaikka joku löisi kovaa, saisin ainakin lyhyet päiväunet jos joku vaikka pesäpallomailalla löisi takaraivoon. Ihan sama mitä tapahtuu, annan vain olla. Halusin olla positiivinen ja välittämättä yhtään siitä mitä typerät ihmiset ajattelee, sanoo tai tekee ja jatkaa elämää hymyillen.

Aikeeni toteutuivat puoleen päivään asti. Olin tulossa yksin ruokailusta ja kävelemässä kemian luokkaa kohti kun viisi vanhempaa poikaa keskeytti minut.
"Siinähän se hintti onkin, me puhuttiinkin just susta ja tultiin siihen tulokseen että sun kaltainen virus pitää hakata kuoliaaksi. Ootko samaa mieltä?" Yksi pojista kysyi. En vastannut vaan yritin ohittaa heitä, mutta joku muu pojista esti aikeeni ottamalla paidan kauluksista kiinni ja työntämällä vasten seinään.
"Sulta kysyttiin jotain, vai veikö kissa meidän hintiltä kielen?" Kyseinen poika sanoi ja loput neljä nauroi pojan takana.
"En oo mikään hintti!" Yritin sanoa. Näin kuinka poika kohotti nyrkkinsä ja suljin silmäni tiukasti tietäen, ettei minusta ole mitään vastusta viidelle kaksi vuotta vanhemmille ja päätä pidemmille pojille. Odotin iskua mutta sitä ei tullut ja uskalsin avata silmäni.
"Yongwook nyt jumalauta irti siitä!" Changbin sanoi pojalle joka oli lyömässä minua.

~Yongwook oli sit vaan joku random nimi minkä keksin nopeesti

Anteeks ettei ole tullut pitkään aikaan uutta lukua. Mulla ei ole mennyt hirveän hyvin ja koulu on vienyt paljon aikaa koska meillä on nyt ihan liikaa kokeita joihin pitäis lukea :(  Toivottavasti ei haittaa että tää saattaa välillä unohtua mutta lupaan teille etten jätä tätä kesken <3