One hug more

Osa 4

~Felix pov

Kun musiikin tunnit olivat ohi, kävelimme kaikki, minä, Jihyo, Hyunjin, Jisung, Nayeon, Seungmin ja Jeongin, kohti ruokalaa, jossa jo söi noin sata ihmistä. Matkamme kuitenkin keskeyttää joku.
"Felix!" Kuulin jonkun huutavan perääni ja käännyimme kaikki katsomaan kuka minua kutsui.
"Sä oot ihan mahtava! Te kaikki olitte, se oli hyvä esitys" Changbin sanoi meille.
"Kiitti" sanoin hiukan ujosti ja punastuin hiukan. Mitä minulle oli tapahtumassa.
"Kiitos, haluutko syödä meidän kanssa?" Jihyo kysyi häneltä ystävällisesti.
"En mä tuu syömään, sori" Changbin vastasi ja lähti toiseen suuntaan. Miksei hän syönyt?

Syödessämme kouluruokaa, kuuntelin muiden keskustelua, mutta en itse sanonut juuri mitään. Mietin Changbinia, siinä henkilössä oli jotain, mikä sai minut miettimään häntä. Tiesin sen että halusin tutustua häneen paremmin, mutta tunsin jotain outoa tunnetta häntä kohtaan, enkä tiennyt mitä.

"Haluutteko muuten tulla mun bileisiin perjantai iltana?" Seungmin kysyy ja keskeyttää ajatukseni. Voi ei.
"Ei mulla ainakaan mitään menoa ole" Jihyo sanoi. Voi helvetti, en minä yksin kotiin halunnut jäädä ja olla se joka ei tiennyt mistään mitään, enkä myöskään halunnut minnekään bileisiin.
"Ei mullakaan kai mitään ole" sanoin ja katsoin edessäni olevaa tarjotinta. Tunsin Jihyon ja Hyunjinin katseet minussa ja tiesin mitä he ajattelivat. Katsoin heitä päin ja näin heidän kasvoillaan 'oletko varma' ilmeen ja nyökkäsin heille pienesti. Mielummin olisin silti jäänyt kotiin kuin mennyt bileisiin, jotka olivat täynnä tuntemattomia.

Ruokailun jälkeen meillä oli kahdenkymmenen minuutin tauko ennen liikuntaa. Liikunnan kurssimme oli tanssi painotteinen ja jälleen meitä, minua, Jihyoa ja Hynjinia, pyydettiin näyttämään mitä osaamme. Meidät laitettiin tanssimaan jotain tunnettua kappaletta ja sen koreografiaa. Huomasin Changbinin tuijottavan minua "esityksemme" ajan ja se sai oloni jotenkin oudoksi. Kun katseemme kohtasivat, hän vain hymyili minulle ja hymyilin ujosti takaisin yrittäen samalla keskittyä tanssimiseen.

Liikunta tunti kesti noin kaksi tuntia. Tunnin jälkeen ajattelin koko välitunnin ruskea hiuksista poikaa. Minusta tuntui että olin kiinnostunut Changbinista. Yritin kuitenkin välttää ajatusta, sillä enhän minä voi päivän aikana ihastua suunnilleen tuntemattomaan ihmiseen. Tuskin hän edes piti pojista romanttisella tavalla. Jihyo oli ehkä ainoa maailmasta joka tiesi minun pitävän tytöistä ja pojista. Hyunjinille en ole vielä uskaltanut kertoa, koska pelkään hänen reaktiotaan enemmän.

"Felix on varmaan jo onnistunut löytämään ihastuksen tässä ajassa" Jihyo kuiskasi minulle jossain vaiheessa päivää.
"Häh? No en, turpa kiinni" tiuskaisin hänelle.
"Eli olet" Jihyo sanoi virnuillen. "Tyttö vai poika?"
"En mä nyt vielä kenestäkään tykkää!" Vastasin hänelle.
"Susta näkee läpi, sä taisit just punastua" Jihyo sanoi. No totta se oli että Jihyo näkee totuuden vaikka kuinka yrittäisi peitellä todellisuutta.
"Mä näen kyllä miten sä katot Changbinia" Jihyo huomautti. Voi helvetti nyt taas.
"Puhu hiljempaa, etkä sä nyt ymmärrä. Changbin on kiinnostava tyyppi ja siihen olis kiva tutustua mutta en mä ketään kohtaan romanttisesti tai niin tunne- vielä" yritin selittää.
"Musta tuntuu että sun olis aika kertoa Hyunjinille että oot bi. Miten mä nyt tunnen Hyunjinin niin hän kyllä supporttaa lgbtq+ ellen sitten ihan väärässä ole" Jihyo sanoi mietteliäänä.
"Ai ootko ihan varma?" Kysyin häneltä. Jihyo vain hymyili leveästi eikä sanonut mitään.
Toisaalta Jihyo oli oikeassa, en minä voinut enää hirveän kauaa salata Hynjinilta totuutta. Hän kuitenkin oli paraskaverini.

~anteeksi kun tässä luvussa kesti ja tää on vähän lyhyt mutta tää tuntu oikealta kohdalta lopettaa tää osa tähän (: uus osa tulee sitten vähän nopeammin ja siitä tulee myös pidempi XD
Yöpuita hattivatit✨💫