One hug more

Osa 15

~Felix pov

Mä luulin että Changbin oli kipeenä? Kai se sit kerkes parantua jo, mutta millä tuurilla se ilmestyy just oikeeseen aikaan. Tai väärään, miten sen nyt ottaa. Se lyhyt jätkähän saattaa saada turpaan ihan yhtä helposti kuin minäkin, vaikka kuinka olis koulun suosituin tai mikä ikinä.

"Mä sanoin irti Felixistä nyt eikä huomenna!" Changbin toisti lähestyessään meitä.
"Aha. Changbin puolustelee jotain hinttejä täällä, hävettäis ihan vitusti kyllä" yksi pojista sanoi. Vereni alkoi pikkuhiljaa kiehua raivosta. Kehtaavat puhua Changbinille noin!
"Ainoa asia mikä mua hävettää on toi teidän lapsellinen käytös! Haloo me eletään 2000-luvulla eikä keskiajalla ja asiat on paljon paremmin. Kuka vittu on kasvattanut teistä noin vajaita, että pitää pelätä erilaisuutta?" Changbin raivosi pojille ja se joka piti minua paidan kauluksesta, päästi minusta viimein irti.
"Changbin sä oot puhdas hetero! Miks sä liikut joidenkin homojen kanssa? Likaat vaan ittes" joku muu pojista sanoi. Katsoin maahan ja tuijotin kengänkärkiäni.

Tiesin itsekin että Changbinin maine laskee minun takiani. Ehkä vain olisi parempi vältellä koko ihmistä. Ei hän ansaitse sitä paskaa mitä hän tulisi saamaan.
"Mua ei kiinnosta liikku kusipäiden seuras- anteeks mikä oli? Hetero? Kuka sellasta on väittänyt?" Kun kuulin Changbinin sanat, nostin nopeasti katseeni kengänkärjistäni kohti Changbinia. Myös kaikki pojat katsoivat nyt Changbinia silmät suurina.
"Älä sano-" yksi pojista aloitti, mutta ei kerennyt sanoa loppuun.
"Mä oon homo? En ymmärrä mistä oot saanut sen käsityksen että tykkäisin tytöistä" Changbin sanoi ja sen kuultuani olin vähällä kiljua.
"Joten voitteko nyt jumalauta mennä helvettiin siitä?" Changbin sanoi pojille, jotka jäi vielä hetkeksi tuijottamaan mutta lähtivät pois paikalta vähin äänin.

Changbin katsoi vielä vihaisesti poikien selkiä kunnes he katosivat toiselle käytävälle. Sen jälkeen hän suuntasi katseensa minuun ja käveli luokseni.
"Satuttiks se paskiainen sua?" Changbin kysyi minulta. En vastannut. Olin shokissa.
"Totanoin... mun pitää löytää Chan" Changbin sanoi kun en vastannut ja halasi minua nopeasti. Sitten hän lähti ja jätti minut katsomaan yllättyneenä tyhjyyteen

~Changbin pov

Lähdin juoksemaan pitkin koulun käytäviä etsien Chania. Kerroin uutiset mielummin itse ennenkö joku muu ehtisi levittää tiedon eteen päin. Löysin Chanin kotitalous luokan edessä olevan aulan edestä sitomassa kengän nauhojaan. Kuullessaan askeleeni, hän käänsi katseensa nauhoista minuun.
"Chan mun pitää kertoa sulle jotain ennenkö joku muu ehtii" sanoin hengästyneenä.
"Okei mut ootko kunnossa? Näytät siltä kun olisit juossut maratonin" Chan kysyi.
"Oon ihan kunnossa kiitos vain mut puhuisin mielummin jossain missä on vähemmän ihmisiä" vastasin hänelle. Siirryimme syrjempään ihmisistä, jotka olivat etsimässä tietään ruokailusta luokkiin.

"Eli siis... mä olen kai homo. Mulla ei ole mitään tietoa mistä tajusin mut sä tiedät itekkin etten ole tykännyt ikinä tytöistä tai kenestäkään, mut mulla on nyt yks poika ehkä vähän mielessä. En edes välttämättä olisi kertonut vielä, mutta tulin jo lipsauttaneeksi sen parille kusipäälle jotka kävi Felixiin kiinni" sanoin nopeasti.
"Mä arvasin että tää on tulossa vielä joskus! Bro mä oon ylpeä susta ja sä olet täydellinen just tollasena kun sä olet!" Chan sanoi leveästi hymyillen. "Ketkä kävi siis Felixin kiinni?"
"Ne viisi kusipäätä meidän porukasta, muistan ehkä kahden nimet mut tiedät varmaan mitä tarkoitan kun sanon että ne jotka dokaa joka viikonloppu" vastasin.
"Kuule, jos ne joskus vielä tulee lähellekään sua tai Felixiä niin leikkaa niiden kyrvät irti, mä otan vastuun koko hommasta, mut kerro nyt siitä pojasta. Tunnenko mä sen?" Chan kysyi innoissaan.
"Kyseinen poika on ollut meidän koulussa alle kaksi viikkoa, herättääkö mitään ajatuksia?" Vastasin.
"No olisko vaikka sellanen jolla on pisamat ja nykyään ruskeat hiukset?"
"Joo"
"Oli aika helppo arvata että tää sun mielenkiinnon kohde on Felix" Chan virnisti.
"Mut sun pitää mennä tunnille ettet myöhästy"

Felix oli yhä hämmentyneen näköinen kun saavuin luokkaan. Hän katsoi minua ja hymyili ujosti. Kävelin hänen vieressään olevalle tyhjälle paikalle ja istuin. Felixin toisella puolella istui Han Jisung. Muistin silloin että meidän piti parittaa Jisung ja Minho.
"Felix kai sä muistat meidän diilin?" Kysyin kuiskaten Felixiltä, joka näytti pelästyneen siitä että puhuin hänelle.
"Häh? Minkä diilin?" Felix kysyi ihmeissään ja käänsi päänsä minua kohti. Hän näytti todella väsyneeltä ja hänen silmiensä alla oli varjot.
"Meidän piti parittaa Minsung" kuiskasin niin hiljaa ettei kukaan muu varmasti kuullut.
"Ainiin se, mulla on jo suunnitelma valmiina!" Felix sanoi näyttäen yhtäkkiä pirteämmältä.

"Me järjestetään niille kahdelle jotenkin illallinen, en tiedä vielä miten" Felix kertoi.
"Häh mistä te puhutte?" Jisung kysyi liittyen keskusteluun. Silloin sain ajatuksen.
"Jisung eikö niin että sä pidät Minhosta!"
"Häh? Mistä sä tiedät ja älä pliis puhu noin kovaa!" Jisung kysyi hämmentyneenä.
"Jisung ei millään pahalla mut susta näkee helposti läpi varsinkin jos Minho on lähellä" Felix kommentoi.
"Vai kerroitko sä?" Jisung kysyi.
"Ei, en kertonut" Felix vastasi.
"Mä taisin keksiä miten me järjestetään se" sanoin innostuneena.
"Jisung, kysy Minhoa illalliselle!"

~Toivoisin että luet tämän loppuhöpinän

Sain nyt vihdoin kirjoitettua tän luvun valmiiks ja halusin nyt kertoa teille miksi mulla kestää nykyään näiden kanssa. Mulla on ollut jonkin verran ongelmia kotona ja mulla on ollut huono olla nyt aika pitkän aikaa. Mun mieli on aika usein maassa ja mulla ei ole motivaatiota tehdä yhtään mitään. Kesälomaa on mennyt vasta vähän yli viikon enkä ole saanut mitään järkevää aikaseks. Yksityiskohtia en nyt voi kertoa koska osa syistä on aika henkilökohtaisia. Meillä käy välillä muutama sosiaaliohjaaja ja ne epäilee mulle lievää masennusta mut ite en usko et mulla nyt sentään semmosta on.

Oon nyt sitten poistanut mun kaikki wattpad tarinat, paitsi tätä koska lupasin kirjoittaa tän loppuun. Tuun kyl jossain vaiheessa poistamaan tämänkin koska tästä huomaa että mun mielenkiinto tän kirjoittamiseen on loppunut ja tästä on tullut ihan huono

Arvostan tosi paljon jos edes joku jaksaa yhä lukea tätä vaikka en olekkaan aktiivinen, mut mä lupaan et alan taas kirjoittamaan heti kun asiat menee paremmin❤️