One hug more

Osa 3

~Changbin pov

En jaksanut yhtään enään kavereiden vittuilua siitä että minun pitäisi hankkia tyttöystävä, joten menin suoraan luokkaan istumaan omalle paikalleni. Tunti ennen päivän parhainta kahta tuntia musiikkia. Sitä ennen jouduin kestämään tunnin historiaa ja muutakin paskaa. Välillä mietin kyllä, onko maailmassa mitään mistä en keksi valittamisen aihetta. Kun muut olivat tulleet jälkeeni sisälle, he tietysti valloittivat pulpetin jossa istuin ja jouduin kuunnella heidän höpinöitään jostain rinnakkais luokkalaisen Seungminin bileistä, jotka pidettäisiin viikonloppuna ja lupauduin mennä niihin.

Tunti ei ollut vielä alkanut, mutta oppettaja oli jo luokassa ja odotimme muita oppilaita tunnille, kun joku ikäisemme poika tuli luokkaan. Tietysti se uusi oppilas. Katsoin poikaa tarkemmin, hänellä oli vaaleat hiukset ja hän näytti minua pidemmältä.
"Hei, Lee Yongbok oletan?" kuulin opettajan kysyvän uudelta pojalta.
"J-joo mut sano mielummin Felix" poika vastasi ujosti opettajale.
"Selvä on Felix, voit mennä istumaan tyhjälle paikalle Changbinin viereen" opettaja sanoi ja osoitti minua ja vieressäni olevaa tyhjää paikkaa. Voi helvetti, et sitten muuta paikkaa keksinyt, vaan minun pitää esittäytyä ensimmäisenä hänelle. Felix nyökkäsi ja lähti kävelemään kohti vieressäni olevaa tyhjää pulpettia. Hän laittoi reppunsa tuolin selkänojaan ja kävi istumaan tuolille.
"Moi, oon Changbin" sanoin Felixille.
"Hei" hän vastasi ujosti ja käänsin katseeni häntä kohti ja kohtasin hänen katseen. Nyt kun häntä katsoi lähempää, näin hänen pisamat ja ruskeat silmät. Hän oli itse asiassa todella söpö. Ei kun mitä helvettiä Changbin, et sä nyt noin ajattele pojista. Hymyilin Felixille ja hän hymyili ujosti takaisin. Voi luoja kuinka suloinen hän oli hymyillessään ja hänen täydelliset huulensa... Äh mitä mä nyt taas ajattelen.

~Felix pov

Istuin opettajan määräämälle paikalle Changbiniksi kutsutun pojan viereen. Olisin halunnut sanoa tuolle jotain, mutta en uskaltanu. Onneksi hän aloitti puolestani.
"Moi, oon Changbin" hän sanoi minulle. Katsoin ruskea hiuksista poikaa vieressäni ja huomasin hänen olevan aika hyvän näkoinen, sellainen jonka perään kaikki tytöt kuolaavat
"Hei" vastasin Changbinille ujosti. Hän käänsi nyt katseensa minuun ja näytti katsovan minua tarkasti ja jotenkin arvioivasti. Hymyilin hänelle ujosti ja hän hymyili minulle takaisin. Sillä hetkellä minusta tuntui jotenkin oudolta. En osaa selittää järkevästi. Ei, en voinut olla ihastunut häneen jo nyt. Ihan sama, tunsin häneen vain kaverillisia tunteita ja halusin ehkä tutustua häneen paremmin.

Tunnilla oli paritehtävä ja minut laitettiin Jisung nimisen pojan pariksi. Hän näytti hiukan oravalta mutta hyvällä tavalla. Hän oli tosi mukava tyyppi ja meistä tuli heti hyviä ystäviä. Kerroin hänelle kaikkea Australiasta ja siellä asumisesta ja kaikkea mitä hän halusi tietää. Kerroin hänelle myös ystävistäni ja jännityksestäni tulla uuteen kouluun ja mistä se johtui. Historian tunnin jälkeen menimme yhtä matkaa musiikin tunnille ja tapasin siellä Jihyon ja Hyunjinin.
"Felix! Sä sait jo kaverin!" Jihyo riemuitsi kun esittelin Jisungin heille.
"Joo, saatteko te?" Kysyin.
"No joo, onhan Nayeon, Jeongin ja Seungmin ihan kivoja" Hyunjin vastasi.
"Toi vietti koko tunnin Jeonginin ja Seungminin kanssa ja jätti mut yksin. Sitten tutustuin Nayeonin ja päätettiin änkeä noiden kanssa" Jihyo kertoi iloisesti.
"Ne on tuolla!" Hyunjin sanoi ja katsoimme Hyunjinin osoittamaan suuntaan ja näin kaksi meidän ikäistä poikaa ja tytön.
"Tulkaa tänne! Felix on täällä myös" Jihyo huudahti heille sillä he olivat toisella puolella musiikin luokkaa.
"Mä tiedän keitä noi on, ne on ihan kivoja, vietin niiden kanssa ylä-asteen" Jisung kertoi minulle. He tulivat meidän luokse ja jouduin esittäytymään kolmelle minulle uusille ihmisille. Ei se ollut niin vaikeaa kun tiesin heidän valmiiksi olevan mukavia.

Opettajan tullessa luokkaan, me kaikki rauhotuimme ja olimme hiljaa kun opettaja puhui meille. Hän oli aika lyhyt ja pirteän oloinen ja vaikutti leikkimieliseltä.
"Täällähän on uusia oppilaita! Voisitteko vaikka näyttää meille mitä osaatte niin minun olisi myös helpompi auttaa teitä jos tarve vaatii" opettaja ehdotti meille. Minulle tuli heti mieleen laulu jota laulamme kolmestaan aina kun olimme musikaalisella päällä. Jihyo oli nopein joka ehdotti että voimme esittää sen. Opettaja innostui ajatuksesta ja antoi meidän esiintyä sillä.

Olen ehkä vähän ujo, mutta en ikinä ole arkaillut musiikin tai tanssin kanssa eikä minua juuri jännittänyt kun esitimme meille kolmelle tärkeän biisin. Jos olisimme kolmestaan oma yhtye, Jihyo olisi päälaulaja, minä olisin tanssia ja räppäri ja Hyunjin räppäri ja laulaja. Jihyo kertoo olevansa rakastunut minun "deep voice" ääneeni tai jotain vastaavaa. Muistan sen päivän ikuisesti kun he kuulivat ääneni, he näyttivät todella yllättyneiltä ja ehkä jotenkin hiukan järkyttyneiltä. Sen jälkeen he ovat koko ajan hokenut että tulen menestymään jos menen johonkin hyvään kouluun ja harjoittelen. Se oli myös yksi syy miksi tulin Jihyon mukaan tänne.

Kappaleen jälkeen meille hurrattiin taputuksilla ja opettaja keuhi meitä melkein ammattilaisiksi ja kertoi että hän aikoo auttaa meidät huipulle. Olimme iloisia ja tyytyväisiä, koska uskalsimme esiintyä monen tuntemattoman ihmisen edessä. Musiikki on meille kaikille tärkeää joten se ei ollut vaikeaa.

Palasimme paikoillemme ja saimme uusilta ystäviltämme kehuja.
"Felix, MITEN sulla voi olla tollanen ääni?" Nayeon kysyi todella yllättyneenä. Miksi kaikki on aina niin yllättyneitä.
"Kai se tulee itsestään" vastasin hänelle mutta me molemmat tiesimme että oikea vastaus on harjoittelemalla.
"Äijä on parempi kuin minä" Jisung sanoi ja hymyili leveästi minulle. Hymyilin hänelle takaisin.
"En voi sanoa asialle mitään koska en tiedä millainen sun ääni on" sanoin hänelle ja hän päätti hakea mikrofonin ja ruveta räppäämään ja laulamaan (tietenkin opettajan luvalla). Hän oli ihan mahtava!

Täällä musiikin tunnit oli paljon erilaisempia kuin edellisessä koulussa. Teimme erilaisia helppoja tansseja jotka olivat lähinnä piirissä kävelemistä ja keskittymisen harjoituksia, oli jotenkin vapaampaa opetella kaikkea uutta ja hauskempaa, mikä teki oppimisesta paljon helpompaa. Opin tuntien aikana paljon uutta.
Kuulimme myös muiden oppilaiden laulua, räppiä ja soittoa ja Changbin oli todella taitava. Hän vaikutti todella mukavalta ihmiseltä ja olin varma että hän myös on mukava ja hauska ihminen. Aina kun katseemme kohtasivat tunsin jotain jännitystä, en vain tiennyt mitä se oli.

~hei vain kaikille! Toivottavasti tää on hyvä osa ja kelpaa teille, tää ei vieläkään ollut hirveän jännä mutta ainakin kiinnostavampi kuin kaksi ensimmäistä lukua :3

Miten teillä menee? Mä kävin kaverin kanssa yhdessä kauppakeskuksessa ja oltiin menossa subwaylle syömään ja oltiin tilaamassa niitä leipiä, alko siinä yhtäkkiä kova päänsärky ja löysin itseni lattialta huutamassa "Vettä!" :D