One hug more

Osa 11

~Felix pov

Hyunjinin huuto sai kaikkien huomion meihin päin. Hyunjinin katse pelotti minua aivan helvetisti, en ollut ikinä nähnyt häntä yhtä vihaisena kuin nyt.
"Vittuun mun huoneesta!" Seungmin huusi meille ja kävelimme pois Seungminin huoneesta takaisin olohuoneeseen missä kaikki katsoivat meitä odottaen, mitä tapahtuisi seuraavaksi.
"Mitä vittua Felix? Ootko sä jumalauta sairas vai häh?" Hyunjin kysyi kovaan ääneen, ja pelkästään se, että minulle huudettiin sai minut itkun partaalle. Pidätin kuitenkin kyyneleitäni ja yritin olla vahva. Jihyo tuli lähelle minua ja otti kädestäni kiinni. Puristin hänen kättään tiukasti, mutta niin että Jihyon veri kiertäisi. Kuulin kuinka ihmiset kuiskailivat kiivaasti toisilleen:
"Miksi ne riitelee?" "Eivätkö he tulleet samasta koulusta ja olleet parhaita ystäviä?" "En tiennyt että pojat riitelevät"

"Lee Yongbok, oletko sinä jumalauta biseksuaali?" Hyunjin sanoi ja kaikki hiljenivät ja Jihyo katsoi Hynjinia järkyttyneesti ja samalla vihaisesti. En vastannut hänelle. Hyunjin käveli minua lähemmäs ja ennenkö ehdin ymmärtää mitä tapahtui, tunsin kuinka hän löi minua kasvoille ja kuulin ihmisten järkyttyneet huokaukset. Näkökenttäni sumeni hiukan ja horjahdin taaksepäin. Onneksi Jihyo tuki minua enkä kaatunut. Kuulin askelia jotka tulivat meitä kohti ja Yejin äänen.
"Hwang Hyunjin! Mikä vittu sua vaivaa?" Yeji huusi veljelleen ja hän, Lia ja muutama muu ihminen tarttuivat Hyunjinista kiinni ja vetivät häntä minua kauemmas.
"Hyunjin on kännissä, se teki niin vain siksi! Hyunjin ei tekis noin muuten! Hyunjin..." Jihyo hoki kuiskaten minulle.
"Se on vain ensi järkytys!"

Alkoi taas meteli, kun ihmiset puolustivat minua ja osa Hyunjinia.
"Mitä vittua se Hyunjinille kuuluu kuka on bi ja kuka on homo tai hetero?" "Mä vittu lyön Hyunjinia kostoksi, mistä vetoa ettei Felix antanut lupaa huutaa sitä kaikille" "Päästäkää mut Felixin luokse, haluan takoa sen päähän että hetero on ainoa ja oikea" "Hakataan se hintti" pian kaksi henkilöä tuli minun ja Jihyon taakse ja kuiskasi meille "Lähdetään täältä nyt!"

Kiirehdimme ulko-ovelle ja juoksimme talosta lähimmälle bussipysäkille. Pysäkille saavuttuamme istuin penkille ottamaan happea. Katsoin henkilöitä jotka auttoivat minut ja Jihyon pois talosta ja huomasin Changbinin ja jonkun minulle tuntemattoman henkilön katsovan minua ja Jihyoa. Minä katsoin Jihyoa ja hän katsoi minua takaisin hymyillen ja vilkaisten Changbinia. Vitun Jihyo.
"Ootteko kunnossa?" Changbin kysyi meiltä ja molemmat nyökkäsimme.
"Mä oon sitten btw Bang Chan, oon Changbinin veli ja voitte sanoo mua ihan vaan Chaniks jos haluutte" tuntematon kertoi meille.
"Kiva tutustua" vastasin.
"Ok, minne me mennään nyt?" Changbin kysyi.
"Me?" Jihyo ihmetteli.
"Niin, minä, sinä ja Felix? Chan menee varmaan takaisin bileisiin. Mä voin kyl toki mennä kotiin jos en saa tulla teidän mukaan, mut varmistan että pääsette kotiin ilman että meidän koulun ahdasmieliset ei tule vittuilemaan" Changbin sanoi.
"Joo mä lähen nyt takaisin, moro" Chan sanoi ja lähti kävelemään takaisin Seungminin taloa kohti.
"Me kaikki kolme voidaan mennä meille" Jihyo sanoi.
"Okei no päästäänkö me sinne seuraavalla bussilla, se tulee kai viiden minuutin päästä?" Changbin kysyi. Jihyo katsoi aikataulua nopeasti netistä ja kertoi että seuraavalla bussilla pääsee lähelle meidän kotia.Odotimme bussia muutaman minuutin ja kun bussi viimein saapui Seoulin keskustaan, kävelimme noin 15 minuuttia Jihyon asunnolle. Jihyo päästi meidät sisään ja sanoi käyvänsä itse kaupassa nopeasti hakemassa syötävää.

Jätimme Changbinin kanssa kengät ja takit eteiseen ja kävelin olohuoneeseen. Tiesin Changbinin kävelevän takanani. Hän hipaisi kättäni ja katsoin häntä silmiin.
"Sattuuko sua? Sun poskessa on punainen jälki" Changbin kysyi katsoen vasemmassa poskessani olevaa jälkeä, joka oli tullut Hyunjinin lyönnistä.
"Ehkä vähän" vastasin kyyneleitäni pidättäen. En edes tiennyt miksi minua itketti.
"Kai Jihyolla on jossain särkylääkettä?" Changbin kysyi.
"Se säilyttää kai jossain vessan laatikossa jotain ensiapu laukkua" vastasin hänelle.
"Käy sä istumaan sohvalle, mä haen sulle särkylääkkeen" Changbin sanoi ja tottelin häntä.

Istuttuani sohvalle mietin, miten olinkaan joutunut tähän tilanteeseen, että olin todennäköisesti menettänyt parhaan ystäväni. Hyviä puolia koko paskassa oli vain kaksi asiaa. Changbin näytti hyväksyvän minut ja toinen oli se, että sain olla hetken Changbinin kanssa kahden. En keksinyt mitään muuta hyvää, jos ei sitä laskettu, että Jihyo oli yhä tukenani. Changbin palasi pian olohuoneeseen vesilasin ja särkylääkkeen kanssa. Hän istui vierelleni sohvalle ja antoi veden ja lääkkeen minulle. Otin särkylääkkeen, join veden ja laskin tyhjän vesilasin olohuoneen pöydälle.
"Onks kaikki nyt hyvin?" Changbin kysyi katsoen minua hiukan huolestuneesti.
"Joo tai siis... ei ole" sain sanottua ennenkö en enään voinut pidättää kyyneleitäni vaan kyyneleet karkasivat silmistäni ja vapisin hiukan. Peitin kasvoni kämmeniini ja annoin itkun tulla. En halunnut uskoa että Hyunjin ei hyväksyisi minua, että kaikki se ystävyys oli nyt ohi. Ehkä hän tosiaan oli vain kännissä. Tai sitten hän todella on homofoobinen. Vaikka hän ei olisikaan, hän silti löi minua ja se sattui. Siitä iskusta tuntui se kaikki viha mitä hän koki minua kohtaan. Vai kuuliko hän jo alun minun ja Jihyon keskustelusta, kuuliko hän sen että olin kertonut Jisungille ensin ja suuttunut.

Yhtäkkiä tunsin kädet vyötäröni ympärillä. Katsoin itkuisilla silmilläni minua halaavaa Changbinia ja halasin häntä takaisin. Olenko jo kertonut että rakastan haleja? Haleja ei ikinä ole liikaa, minun mielestäni. Siinä me vain halasimme ja minä nyyhkytin Changbinin kuiskaillen että kaikki järjestyy. Halusin että hän olisi oikeassa. Kun kuulimme oven käyvän, irrottauduimme toisistamme vaikka en olisi halunnut. Olisin halunnut halata Changbinia vielä hetken, tai ehkä koko elämäni ajan, mutta minä en jaksanut katsella Jihyon tietäväistä ja virnuilevaa naamaa.

"Mä toin teille jotain syötävää, en ite jaksa nyt koska väsyttää niin meen nukkumaan. Sen sohvan saa sängyksi ja Felix tietää missä ylimääräiset peitot ja tyynyt on" Jihyo sanoi.
"Onks sulla Felix kaikki hyvin nyt?" Hän kysyi vielä ennenkö meni nukkumaan.
"Joo on, Changbin antoi jo särkylääkkeen" vastasin hänelle.
"No hyvä, jos tulee jotain niin sanot vaan mulle tai Changbinille" Jihyo sanoi. "Öitä"
"Hyvää yötä Jihyo" sanoimme hänelle Changbini kanssa ja Jihyo lukittautui omaan huoneeseensa.
"Mekö nukutaan sohvalla?" Changbin kysyi.
"Joo, mä voin käydä hakemassa tyynyt ja peitot niin jos sä sillä aikaa virität tän sohvan" sanoin ja menin hakemaan Jihyon kaapeista tyynyjä ja peittoja. Kaapissa kuitenkin oli vain yksi peitto ja tiesin heti että Jihyo oli suunnitellut tämän. Vitun Jihyo.

~mistä lähtien mun kirjoittamat luvut on ollut päälle tuhat sanaa pitkiä? Ennen mun kirjoittamat luvut oli ehkä jotain 400 sanaa pitkiä :'D

Tajuaako ihmiset nyt mitä mä tarkotan kun mä sanon että naiset näyttää hyvältä puvuissa (naiset näyttää kyl aina hyvältä mutta u know what I mean)

Mutta nyt hyvää yötä tai huomenta varsinkin FB tai "soft" Hueningkai stan❤️🌸🐸🐬

Soobin