Your Little Lover

9. Korvapuusteja

Heräsin alakerrasta tulevaan mekkalaan. Ummistin silmäni hetkeksi otsa kurtussa. Vilkaisin kelloa puhelimen näytöltä, ja näin sen lähentelevän kuutta. Olin perinteisillä perjantaipäikkäreilläni, ja heräsin jostain syystä puoli tuntia aikaisemmin kuin oli tarkoitus.

"SEBASTIAN, OO HILJEMPAA!" Karjuin alakertaan, ja suljin silmäni uudelleen. Olin ehtinyy nukkua varmaan vasta joku 20 minuuttia, ja aioin nyt jatkaa.

"Yylös sieltä nyyt!" Kuulin yllätyksekseni Bellan ja Rayanin kuoroäänet oveltani. Räväytin silmäni auki. "Mi--"  "me tultii kyläilee koko porukka." Rayan ilmoitti hymyillen, kääntyi kannoillaan, ja lähti kohti portaita.

"Siis häh?" kysyin kun Bella tuli istumaan sängylleni. "Nii. Tultii käymää ku ei keksitty muutakaa täks päivää." hän ilmoitti tyytyväisenä. "Aaaa." Mumisin haukotuksen lomasta, heitin viltin päältäni, ja lähdin Bellan kanssa alakertaan muiden luo.

"Heräshä se ruusunenki viimei. Hetke jo luultii et me joudutaa käskee prinssi uljasta lopettamaa pullan leipomime ja tulla suutelee sut hereille." Josiah tervehti sohvalta ja osoitti Danielia, joka hääräili keittiössä ja kohotti kasvojaan väläyttääkseen minulle nopean hymyn. Meinasin jäätyä, mutta käännyin äkkiä katseeni takaisin Josiahiin.

"Heh heh." totesin kuivakasti ja menin istumaan sohvalle hänen seurakseen.

"Ei, tosissaa mä oon. Harmi että Ray ja Bella ehti ensi, ja saat vaa nauttia mielikuvas-"  "juu, mä taian tästä lähtee." sanoin huokaisten, nousin ylös sohvalta, ja painuin keittiöön.

"Tuutko leipoo mun kaa näitä korvapuusteja?" Daniel kysyi, sekoittaessaan kupissa jauhoja ja muita kuivia aineita.

"Juu. Mieluummi ku kuuntelen Joshin juttuja." Vastasin turhautuneena ja katsoin ohjetta, joka oli Danielin puhelimessa.

"Mitä mä voin tehä." kysyin. "Mmm, ota vaikka eka pellit ja laita niihi leivinpaperit." hän sanoi.

Tein työtä käskettyä.

"En muute tienny et sä osaat leipoo." naurahdin, kun katselin Danielin keskittynyttä ilmettä hänen lukiessaan ohjetta. "Mä leivon oikeestaa aika paljo kotona." hän sanoi, ja kääntyi hymyillen minuun päin. "Et ois uskonu vai?" hän kysyi virnistäen. "No en, pojat ei yleensä oo nii kärsivällisii et jaksais keskittyy johonki nii tarkkaa asiaan ku leipomine." sanoin hymyillen ja kohautin olkiani. "Älä lähe yleistää, voiaan me äijätki olla kunno kodihengettäriä jos vaa haluu." Daniel nauroi.

Toimimme hetken hiljaisuuden vallitessa, ja sitten Daniel käski minua mennä hakemaan voita, kanelia ja sokeria. Noudin hänen pyytämänsä aineet pöydälle, ja Daniel kauli taikinan leveäksi ja ohueksi lätyksi pöydälle.

Kiersin pöydän toiselle puolelle etten olisi tiellä, kun hän levitti voita tasaisesti taikinan päälle, jonka jälkeen ripsutteli siihen sokeria ja kanelia. Unohduin hetkeksi tuijottelemaan Danielin silmiä, jotka katsoivat tarkkaavaisesti hänen kättensä jälkiä, ja sitä, miten hän puri keskittyneesti huultaan. Miten joku saattoikin näyttää noin hyvältä.

Lopulta tajusin hävetä omaa tuijottamistani, ja käänsin pääni hetkeksi seinälle, hengittelin, ja käänsin sitten katseeni takaisin hommaamme. Daniel asetteli korvapuustit pellille ja otti toisen puolen taikinaa, ja alkoi kaulia sitä tasaiseksi pöydälle. Hän nykäisi taikinan reunasta palan, ja ojensi sitä pöydän yli minua kohti hymyillen söpösti.

"Maista ollaaks millasia leipureita." hän sanoi, ja ojensi sitä kohti suutani. Nappasin taikinapalan huulillani.

Kurtisitin kulmiani ja puraisin huultani. "Juu, raaka korvapuustitaikina ei taia olla iha mu lempparia, mut ei tää nii pahaakaa oo." totesin sitten, ja Daniel naurahti. Ihanasti.

Hän laittoi taikinan päälle taas voita, kanelia ja sokeria ja pyysi sitten minut pöydän sille puolelle. Hän kääri taikinan rullalle ja leikkasi siitä palasia. "Paina tosta kohtaa ja käännä sit tällai, miten mä teen nyt, ja pistä sit pellille." hän ohjeisti ja näytti esimerkkiä.

"Emmä tiiä..en oo ikinä tehny-" aloitin, mutta Daniel keskeytti: "kokeile." ja asetti palan eteeni.

Vaikka juttu mitä piti tehdä oli sinänsä yksinkertainen, onnistuin sössimään sen. Daniel huokaisi ja pudisteli hymyillen päätään. Hän asettui seisomaan taakseni ja otti eteemme uuden palan.

"Noni." hän sanoi ja tarttui oikeaan käteeni. Lävitseni kulki välitön sähkövirta. "Kato tosta vaa. Näi helppoo." hän sanoi ja painoi sormellani pullan oikean muotoiseksi, auttoi minua kääntämään sen oikeaan asentoon, ja laittoi sitten sen pellille.

"Osaaks nyt, vai tehääks vielä yhessä?"  hän kysyi, ja kuulin hymyn hänen äänessään. Ääneni oli jumittunut jonnekkin kurkkuun. Takaani kuului pehmeä naurahdus.

"Eli tehää vielä yhessä." Daniel hymähti, ja tunsin hänen hengityksensä kutittavan kaulaani, kun Daniel kumartui olkani yli ja tarttui taas käteeni painaakseen sormellani korvapuustin oikeanlaiseksi.