Your Little Lover

18. Tunnustuksia

Olimme juuri teltan ovella kun tulin vilkaisseeksi merelle.

"Ei oo totta! Daniel, kato tonne." Sähähdin innoissani ja nykäisin häntä hihasta nyökäten merelle päin. "Jaa ei jääny Sebastian sittekkää mua huonommaks tänä iltana." Daniel sanoi nyökytellen hyväksyvästi.

"Aika romanttista tommone. Suudella suppilauan päällä auringolaskussa, en ois Sebastianista uskonu." Nauroin. "No jep. Iha kova suoritus." Daniel virnisti.

"Hei loppu toi kyyläämine." Tyrskähdin ja tökkäsin Danielia rintakehään kun hän jatkoi kuikuilua noiden kahden suuntaan.

"Joo kuule kyllä mä mielummi sua kattelen." Daniel sanoi katsellen silmiäni ja pyöritti hiuksiani sormensa ympärille. Hymyilin hänelle. "No toi on aina hyvä tietää" kuiskasin, koska ääneni ei tuntunut toimivan.

"Sun pitää tietää seki et oot nätein tyttö kenet tiiän. Ja muutenki iha mahtava tyyppi." Daniel sanoi kädet olkapäilläni. Menin hetkeksi ihan mykäksi hänen katseestaan ja sanoistaan. Räpytin silmiäni ja ravistin päätäni nolostuneena.

"Emmä tajuu miten sä teet tän mulle" hymähdin ja osoitin tulipunaisia kasvojani.

"Mut entäs sä. Ehottomasti ei oo ketää joka ois yhtä upee tyyppi ku sä. Eikä yhyä hyvänäköne." Jatkoin tunnustellen ja kohotin toista kulmaani. Daniel ei sanonut mitään, hän vain tuijotti silmiini omilla ihanilla tummanruskeilla silmillään.

Nousin varpailleni, painoin nopean suudelman Danielin huulille ja aloin kipittää kohti telttaa koska en viitsinyt jäädä enää paikoilleni koska olisin vain ruvennut kihisemään nolosti.

Daniel tuli heti perässäni telttaan. "Tunnustuksia, tunnustuksia." hän mutisi virnistäen. "Teitä saiki ootella." Rayan mutisi puoliunessa.

"Ja ei, me ei haluta kuulla mitää yksityiskohtia teiä tekemisistä, pitäkää suosiolla vaa jutut itellänne." Josiah sanoi ja virnisti väsyneesti. Tuhahdin ääneen ja Daniel nauroi. "Ja me siirrettii noi teiän kamppeet nii että nukutte vierekkäi." Josiah sanoi haukotellen. "Ei tarvi kiitellä, kuha ootte nyt iha pää kiinni et me saadaa nukuttuu ni se korvaa meiän raatamisen." Rayan nyökytteli ja käänsi kylkeä.

Vilkaisimme Danielin kanssa toisiime ja virnistimme tismalleen samalla tavalla.

Makasimme siinä sitten vastatusten ja minä silittelin Danielin hiuksia. "Sä sitte et voi pitää näppejäs erossa musta." Daniel sanoi virnistellen. Pudistin päätäni hymyillen. "No ei vois varmaa kukaa muukaa, mut vähä pakko." sanoin. "Ai miks?" Daniel kysyi ja kohotti toista kulmaansa.

"Koska sä oot mun, piste." Hymähdin yksinkertaisesti. Danielin kasvoille levisi päätä huimaavan söpö hymy. "Oon jos sä oot mun." hän kuiskasi korvaani. Kohottauduin vähän pystympään ja suukotin hänen otsaansa. "Eli oot?" Daniel kuiskasi. Silitin hänen hiuksiaan. "Oon." vastasin. "Toi on parasta mitä oon pitkää aikaa kuullu." hän kuiskasi korvaani ja veti minut itseään vasten. Suljin silmäni ja hymyilin. Ihana ja lämmin tunne täytti minut kokonaan.

Viimeinen asia mitä muistin oli kevyt suukko hiuksiini, ja kuiskaus korvaani: "öitä."

- Moi! Sori lyhyestä luvusta, mutta tälläne tällä kertaa, toivottavasti tykkkäsit. Moikka!<3