Your Little Lover

19. Ei niin kiva maisema

Istuin musiikin tunnilla ja tökin kynällä pulpettia. Daniel ei ollut tänään koulussa ja motini olla täällä oli entistä alhaisempi.

"Hei voitasko tänää tehä jotai." Bella snäppäsi ryhmächattiimme. "Juu vois, mennää vaikka syömää johonki ja sen jälkee meille?" Rayan ehdotti. Muilta lateli vastauksia. "Mä en pääse tänää." Daniel laittoi. Ihmettelin sitä vähän, koska yleensä Daniel oli se joka ensimmäisenä ilmoitti pääsevänsä.

"No?" Josiah kysyi. Eli en ollut ainut joka ihmetteli. "Mutsi tarvii apua johonki leipomis hommii ku se oli luvannu tehä johki juhlii." Daniel laittoo hetken hiljaisuuden jälkeen. "Okei." tuli kaikilta. Ihmettelin edelleen. Ei Danielin mutsi ikinä pyyä sitä tekee jotai. Mietin. Toisaalta mitä ihmettä minä tätä puin. Ihan normaalia ettei aina pääse.

"Aleciaa!" Bella huitoi minulle käytävällä. Pamautin oven kiinni ja kipitin lokeroltani hänen luokseen. "Loppuuks kaikilta nyt?" kysyin ajatuksissani ja hieraisin otsaani. "Millon sä opit? Et ikinä muista mitää tuntijuttui tai näitä." Bella virnisteli ja pudisti päätään.

"Nojoo oon vähä hajamieline." sanoin. "Mitäs sä nyt mietit?" Bella hymyili pää kallellaan.

"Danielii" vastasin heti rehellisesti. "Ei ollu vaikee arvata. Mitä siitä?" Bella kysyi kun lähdimme kävelemään kohti aulaa johon pojatkin tulisivat. "No ku se ei ollu koulussa tänää. Ja jotenki se viesti tai se selitys tuntu sillee välttelevä. Tai emmä tiiä ehkä oon vaa sekasi ku on menkat." Sanoin kohauttaen olkiani.

"Mm. Oli se mustaki vähä outoo, ku se on varmaa aina päässy kaikkialle eikä sen porukat ikinä pyyä sitä tekee mitää tai sellasta." Bella sanoi otsa kurtussa. Nyökyttelin mukana. "Mut ei tässä nyt oo mitää, sä vaa stressaat. Tai siis mitä muka ois?" Hän jatkoi. "Nii voi olla. Outoo vaa ku se ei vastannu mitää ku kysyin miks se ei tullu kouluu. Vastas vaa naamasnäpil ilma tekstii." huokaisin.

"Sä oot varmaa vaa vainoharhane.Ehkä sillä kesti ottaa hyvä kuva ja unohti vastaa." Bella virnisti olkiaan kohauttaen. Hymyilin takaisin. "Hyvistä kuvista puhee olle, ois tehny siellä telttareissulla iha kuvata se sun ja Sebastianin romanttinen momentti josta sä et oo ees puhunu mulle!!" Melkee kiljahdin ja hieroin käsiäni yhteen innoissani.

Bella peitti käsillä naamansa.

"NYT KERROT KAIKKI!"

-

Kun 'an awkward moment' elokuvan   lopputekstit vielä pyörivät telkkarissa, avasin suuni. "Hei mun on oikeesti pakko lähtee nyt kotii, mun menkkakrampit alkaa lähenellä liia korkeeta lukemaa seuraelämään soveltuvaks." voihkaisin ja painoin käsillä alavatsaani.

"Eiks ne mee ohi jos otat särkylääkkeen?" Rayan kysyi. "Ei mee. Tarviin kauratyynyn tai kuuman kylvyn tai jotai." sanoin.

"No okei, koita pärjätä niiten kaa." Josiah sanoi. "Haluutko että tuun mukaa" Bella kysyi. "Ai että sä oot enkeli." sanoin ja nousin sohvalta varovasti.

"Moikka, oli kiva olla, nähää huomenna koulussa." huikkasimme Bellan kanssa muille ja lähdimme eteiseen.

"Ainii, kyytiki ois aika jeppis!" Kajautin olohuoneessa istuville pojille. "No mä tuun." Josiah huikkasi takaisin ja tömistel eteiseen.

Luikahdin istumaan pelkääjän paikalle ja katselin ikkunasta ulos. Aloimme jo lähestyä katua, jolla Daniel asui, eli kohta oltaisiin kotona. Äkkiä näin jotain mikä sai minut vetämään ihmeissäni henkeä. Moranien talon edessä seisoi tyttö ja poika. He seisoivat halaamassa, mutta irtaantuivat sitten toisistaan, ja kävelivät yhdessä sisälle taloon, kauppakassit käsissä. Eikä Danielin kotiin mikään tuntematon poika tytön kanssa mennyt. Se poika oli Daniel.

"Mikä sulle tuli?" Bella kysyi ihmeissään huomatessaan mun kireän vilkuilun ikkunasta. "Mm, ei nii kiva maisema." Vastasin hammasta purren.

- Antakaa mulle anteeeks! Mut tarina alkaa lähestyy loppuaan, ja noh, mitäpä me tehtäs ilma pientä draamaa. Vannon, pieni draama. Katotaas mitä tästä tulee. Kiitti ku luit, moikka!<3