Your Little Lover

11. Yllätys esiintyminen

Istuin musiikinluokassa yksikseni takarivissä.

Kellään kavereistani ei ollut samaa valinnaismusiikkia, tai musiikkia ylipäätään. Pääasia oli se, että jouduin istua yksin takapulpetissa kuuntelemassa, kun opettaja selitti asioita ja piirteli kitaran osia taululle samaan aikaan, kun valkokankaalla pyöri jokin opetusvideo.

Onneksi olin melko hyvä kitaran soitossa, koska äiti oli opettanut minua jo pienenä soittamaan, joten sillä ei ollut hirveästi väliä, kuuntelinko vai en. Avasin puhelimesta snäpin, ja huomasin Danielilta tulleen pari minuuttia sitten snäppi.

Sydämeni löi vähän tavallista kovempaa muutaman lyönnin. Huokaisin ja pudistelin hymyillen päätäni. Olin ihan sekaisin.

Naurahdin itsekseni.

Jauhoimme kaikkea turhaa, kunnes opettajalla meni viimein hermo siihen, etten keskittynyt yhtään, ja että naurahtelin satunnaisesti itsekseni.

"Smith! Nyt puhelin pois ja keskity tuntiin, tai lennät ulos." hän ärhenteli.

Kohotin kasvoni puhelimesta, nyökkäsin, laskin katseeni takaisin näyttöön, ja jatkoin keskustelua.

"Selvä, neiti Smith haluaa niin kovasti näyttää, kuinka hän ei tarvitse tätä opetusta, että tervetuloa tänne eteen soittamaan ja laulamaan tunnin aihekappale shape of you, ole hyvä!" Opettaja tiuski hermostuneena.

Yllätyin. Okei, nyt oltiin vaarallisilla vesillä. Kukaan opettaja ei vielä ollut pistänyt minua tekemään mitään vastaavaa. Purin huultani ahdistuneena, koska tiesin että pakko tämä olisi tehdä, ellen halunnut näyttää opettajalle, että hän olisi voittanut. Kohotin katseeni takaisin opettajaan ja kohautin olkiani.

"Hyvä on " sanoin ja hymyilin enkelimäisesti. Laskin puhelimen pulpetille, ja lähdin kävelemään luokan eteen.

Opettaja iski käteeni kitaran, ja meni istumaan oman pöytänsä taakse, julma odottavainen hymy kuihtuneilka huulillaan.

Onneksi olin laulellut joskus paljonkin, joten uskoin että laulaisin ainakin täysin nuotilleen, jos jotain, enkä nolaisi itseäni aivan täysin. Opettaja liihotti vielä luokseni, ja läjäytti eteeni sanat ja nuotit.

Vedin syvään henkeä, ja kävin raahaamassa yhden eturivin tyhjistä pulpeteista luokan eteen, ja istahdin sen päälle.

Sydämeni tykytti kovaa, ja tuntui että jalkani pettäisivät, jos seisoisin. En pitkään aikaan ollut esiintynyt missään muodossa luokan edessä. Vetäisin uudelleen syvään henkeä, ja näppäilin alkusoiton.

Lauloin ja soitin ensin hiljaa, mutta varmuuteni kasvoi koko ajan kun huomasin että lauluni ja soittoni ei ilmeisesti kuulostanutkaan muiden mielestä mitenkään huonolta, ja tajusin etteivät soittotaitoni olleet ruostuneet tippakaan, vaikka olin pitänyt pitkän tauon kitaransoitosta.

Kohta oppilaat alkoivat lyödä käsillä tahtia, ja sivusilmällä näin opettajan olevan suu hieman raollaan, todella yllättyneen näköisenä.

"Every day discovering something brand new   
I'm in love with the shape of you.."
Lopetin hymyillen, ja luokkatoverini taputtivat.

Opettaja käveli viereeni kukmat kurtussa.

"Alecia hyvä, et ole mitenkään valaissut minua taidoistasi kitaran soitossa, saatika sitten laulussa! Kyllähän minä tiedän että numerosi on ollut aikaisempina vuosina jo kiitettävä, mutta en olisi arvellut sinun olevan näin hyvällä tasolla." Hän sanoi.

Mykistyin yllättyneenä. "Ai..kiitos paljon." Vastasin hämmentyneenä.

Opettaja pyysi vielä kerran taputuksia minulle, ja jopa päästi meidät kaikki lähtemään viisi minuuttia etuajassa.

"Mitä teil on seuraavaks?" Rayanin väsynyt ja haukotteleva ääni herätti minut puolihorroksestani. Kohotin pääni Bellan olkapäältä ja katsoi Rayania, joka vilkuili meitä kaikkia vuoronperää. Vietimme välituntia sohvilla.

"Meil on kaikilla hissaa idiootti." Josiah mumisi fappy birdin pelaamisen lomasta. "Ainii, huh." Rayan huokaisi, ja haukotteli toistamiseen.

"Mut eiks sul ollu sillonki hissaa ku meillä oni filosofiaa?" kysyin ihmeissäni Josiahilta. "Juu, mut mun pitää käyä tän vuode hissan kurssin lisäks viime vuoden kurssii..no en jaksa selittää ku se on vähä monimutkast." Josiah sanoi olkiaan kohauttaen. "Ja pointti on se et tuplasti enemmä Stacy-neitii on oksettavaa." hän jatkoi vielä. Nauroimme kaikki tuolle ylidramaattiselle äänensävylle.

"Miks ees kutsutte sitä Stacy-neidiks?" kysyin mietiskellen. Itse kutsuin opettajia aina sukunimellä ellei tälle ollut muuta osuvaa lempinimeä -kuten vaikka saukko- enkä käyttänyt mitään herra-, rouva-, tai neiti-ilmaisuja.

"No jos satut kutsumaa sitä ees välkällä muulla nimellä, ja se kuulee sen -se ilmaantuu paikalle aina jostai jos joku siitä puhuu- ni saat kunnolla sanomista." Sebastian sanoi olkiaan kohauttaen. "Että jos haluut leikkii hengelläs-" Bella aloitti, "nii sano joku muu nimi" Daniel lopetti. Virnistin.

"Ehkä mä sitte pysyn tiukasti linjassa, ja sanon Stacy-neiti." naurahdin ja rypistin otsaani.