Your Little Lover

4. Snäppikaverit

                   4. Snäppikaverit

Olimme jo jonkun aikaa oleskelleet Joshilla, ja kaikki olisi muuten olkut tosi hyvin, mutta päässäni tikutti jatkuvasti ärsyttävä päänsärky, ja aloin pikkuhiljaa kaivata omaan huoneeseeni.

"Tota, Sebastian, voiaaks me lähtee kotii ku mulla on yks juttu hoitamatta." sepitin pokkana.

Sebastian vilkaisi minuun ja yritti peitellä hymyään.

"Joo tietty, Dani, lähekkö samaa matkaa?" hän kysäisi.

Ummistin hetkeksi silmäni ja yritin olla huokaisematta ääneen. Sanoimme heipat Joshille ja Rayanille, ja kävelimme eteiseen. Hississä Sebastian tökkäsi minua kylkeen. Katsahdin tuota puhelimen selailun lomasta.

"Mm?" Mumisin kysyvästi. "No mitä sä tykkäsit noista?" Sebastian kysyi. Kohotin viimein katseeni puhelimesta. "Ne oli tosi mukavia, ja kummatki vaikutti tosi chilleiltä ja sellasilta easy going tyypeiltä" vastasin ja kohautin olkiani. "Noni, hyvä!" Sebastian hymyili. "Muute, mitäs sulla oli hoitamatta?" Daniel kysyo viattomaan sävyyn, mutta näin hänen silmissään ilkikurista pilkettä.

Huokaisin teatraalisesti. "No ei mulla mitää oo, särkee vaa päätä ni ei jaksa keskittyy mihinkää tai kuunnella äänii, haluun kotii." Vastasin huultani purren.

Autolle päästyämme istahdin tahallani eteen pelkääjän paikalle, etten joutuisi kuuntelemaan samanlaista puhetulvaa autoista ja kaikesta turhasta, varsinkin kun aloin arvella saavani vielä kunnon migreenikohtauksen illalla, ellen pääsisi nyt nopeasto hiljaiseen tilaan lääkkeen kanssa. Arvasin kuitenkin väärin ajatellessani että katsekontaktien vähyys ehdyttäisi poikien keskustelu tahtia.

Daniel nojautui eteempäin takapenkeiltä, ja nojasi toisen käsivartensa minun istuimeni reunaan, ja painoi leukansa käsivarttaan vasten. Päämme olivat ihan liian lähekkäin, ja minun oli vaikea rentoutua. Mieleni valtasi jatkuvasti tieto siitä, että kasvomme olivat ihan liian lähekkäin, ja saatoin haistaa jopa Danielin hajuveden nenässäni. Ei sillä, että sen tuoksu ei olisi olluy miellyttävä, päin vastoin, mutta oli hankalaa pitää koko matkan ajan kasvoni peruslukemilla.

Onnistuin jotenkin käyttäytymään täysin rennosti, mutta siinä vaiheessa, kun pojat räjähtivät molemmat nauramaan jollekkin -en pysynyt millään perässä heidän polveilevassa keskustelussaan, varsinkaan kun jouduin miettimään jatkuvasti Danielin läheisyyttä- ja Danielin heittäessä nauraessaan päätään taakse, hänen pehmeät hiuksensa sipaisivat kasvojani.

Se alkoi olla liikaa minulle. Kumarruin äkkiä alaspäin muka kohentamaan lenkkarien läpän asentoa, naama punaisena. En kuitenkaan voinut olla huomaamatta Senastianin viekasta virnistystä, nostaessani pääni, vaikka hän ei suoraan minulle sitä osoittanutkaan.

Heti, kun Daniel oli huikannut meille moikat, paukauttakut auton oven kiinni, ja lähtenyt kävelemään kotinsa pihatietä, Sebastian kääntyi minuun päin.

"Ei kyl sä taidat olla liia hyvä tolle sählälle." hän sanoi kulmat kurtussa ja katsoi minua virnistellen tietäväisenä.

"Mitä sä selität?" kysyin muka huvittuneena, vaikka mielessäni löin kämmenellä otsaan satoja kertoja.

Olinko ollut niin läpinäkyvä?

"Hei kyllä mä nyt huomasi mite kierroksil kävit sen lähellä!" Sebastian nauroi.

Nyt oli keksittävä jotain. "No oliha se Joshki hyvännäköne." sanoin ja toivoin kuumeisesti että olin muistanut nimen oikein. "Ja kutsut Josiahia jo oikee lempinimelläki? Varo vaa ettei Dani kuule tommosii tai se tulee mustasukkaseks." Sebastian sanoi, edelleen naureskellen.

Pudistelin päätäni posket kuumottaen.

"Mite nää lempinimijutut teillä oikee muute menee? Pitääks mun sanoo noita su frendejä lempinimillä vai sitte niitte oikeilla jos nään niitä vielä?" kysyin ihan vaihtaakseni aihetta.

"No lempinimillä mieluite, koska muute kuulostaa iha liia viralliselta. Onks sulla muute jotai lempinimee millä sanon sua mielummin, ku Alecia?" Hän kysyi.
"Iha mite vaa." sanoin ja kohautin olkiani.

"Mua on aina sanottu vaa Alecia, mut jos keksit jonku ni käytä ilma muuta." tuumasin vielä kun nousimme autosta.

"Ei oo totta!" Sebastian huudahti ja alkoi nauraa. "Ai mitä?" kysyin ihmeissäni. "Sä sitte osaat ohjata keskustelun pois heikoilta jäiltä, onks toi ajan kuluessa opittava taito vai pitääks siin olla mestari jo syntyessää?" hän kysyi.

"Heei mitä meinaat" kysyin ja virnistin. "No emmä mitää" hän sanoi sarkastisesti.

"Mut sen mä vaa sanon, et jos meinaat alkaa säätää sen yhen pellen kaa ni oo sit varovaine jooko. Ei se tahallaa murskais su sydäntä mut emmä tiiä onks sellane suhde ihmine." Sebastian sanoi olkiaan kohauttaen.

"Älä ees alota." voihkaisin. "Mut muista et jos se käyttäytyy sulle paskasti ni tuu sanoo, mä meen sit yöllä leikkaa sen pallit irti ja syötän hissanmaikan lemmikki hanhille. Ei se mua estä et se on mun paras kaveri." Sebastian vannotti.

Purskahdin nauruun. "Onks sun hissan opella lemmikki hanhia vai sanoikko vaa?" kysyin naurun lomasta.

"On sillä, tietäsitpä mitä muuta. Tai no parempi ettet tiiä ku oot tommone hentone prinsessa." Sebastian sanoi ja nauroi.

"Mut hei, kiitti et tarjoudut pitää mun puolia, vaikka ei mulla oo todellakaa mitää aikomuksii Danielin suhtee, emmä siitä oo kiinnostunu." sanoin pokalla.

"Mhm, ja lehmiäkin siis on lennellyt viime aikoina." Sebastian sanoi ja katseli kattoon. "Turpa kii." naurahdin.

Puhelimeni kilahti. 'Daniellm0ran pyysi sinua kaveriksi' välkkyi snäppini ilmoituslistassa. Pieni teksti nimen alla näytti: 'hausta'. En voinut sille mitään että poskiani alkoi välittömästi kuumottaa. Yritin väittää itselleni, että kyseessä voisi olla jokin muukin Daniel.

"Hei mikä sen Danielin sukunimi olikaa?" kysyin ennen kuin ehdin estää itseäni.

Sebastian peitti kasvot käsiinsä.

"Älä viiti, ootko menos stalkkaamaa sen iigeen tai snäpin jostai. Ja just väitit että et oo ihastunu.."

"kukas täällä on ihastunut?" Kuului isäni ääni.

Hän oli tullut Amberin kanssa kotiin. Hyökkäsin Sebastianin kimppuun ennen kuin hän ennättäisi sanoa enää enempää.

"No ei ainakaan kumpikaan meistä, moro!" huikkasin ja kiskoin Sebastianin mukanani yläkertaan. "No jo on avoin vastaan otto!" Isä huuteli peräämme ja kuulin Amberin naureskelevan.

"Pää kii tommosista faijan seurassa! Ja sitä mä vaa kysyin ku.." katkaisin lauseeni ja ojensin puhelimeni hänen nähtäväkseen.

"JA SIELTÄ!! Mä arvasin!" Sebastian huudahti ja nauroi voitonriemuisena. Ennen kuin ehdin tehdä mitään, hän napautti 'hyväksy' nappia.

Sebastian sieppasi koko puhelimeni käteensä ja laittoi heti meistä kahdesta kuvan Danielille tekstillä: "älä liikaa villiiny sit, kumminki tää o mun sisko."

"Sebastiann! Nyt se heti kuvittelee jotai!" sihahdin kauhistuneena.

"Ootteha jo snäppikavereit. Siitä se kato lähtee." hän sanoi silmää iskien, ja jätti minut yksin kihisemään sängylle.