Your Little Lover

7. Spekulointia

"Mitäs tolle on tapahtunu?" Sebastian naurahti kun kävelimme kemian luokan vieressä seisoskelevien kavereidemme luokse. Kohotin katseeni.

"Ai kenelle?" kysyin pahaa aavistaen. "No sulle, sähä oot punane ku takorauta?" hän totesi asiallisesti. Suljin hetkeksi silmäni. Kun avasin ne näin Sebastianin ja Danielin keskustelevan katseillaan ja sitten Sebastianin huulille levisi voitonriemuinen virne.

"Siis mikä vertaus toi nyt oli? Takorauta?" Rayan naureskeli. "Nii, ja ei mulla mitää, täällä on vaa kuuma, mut mennääks me?" totesin vähän liian myöhässä ollakseni vakuuttava.

"Juu, Josiah on vielä siellä hissassa, ni mennää nappaa se." Rayan sanoi.

Kun lähdimme kävelemään pois kemian luokalta, en voinut olla huomaamatta porukan hännillä kulkevia Sebastiania ja Danielia, jotka supisivat keskenään ja sitten iskivät kopot ja nauroivat. Daniel varmaan tunsi tuijotukseni, sillä hän kohotti katseensa ja väläytti minulle enkelimäisen hymyn, ja jatkoi juttelua Sebastianin kanssa.

Käänsin äkkiä pääni takaisin Bellaan, joka selitti minulle jotain, mistä en ollu kuullut puoliakaan.

Josiah tuli historian luokasta äristen. Hän hymyili kuitenkin nähdessään meidät.

"Jaa, tälläne vastaaotto komitea." hän naurahti. "Jep. Mut mikä sua riepoo tällä kertaa?" Bella kysyi. "No tuli just wilmaviesti et liikassa pelataa tänää polttopalloo, koska se ope on unohtanu sen tuntisuunnitelman kotii. Siis polttopalloo? Iha ku oltais kaheksan tai jotai!" Hän paasasi ärsyyntyneenä.

"No tuski menetät mitää kovi kummosta. Sen äijän tuntie teillä ois ollu tänää sit kaksoistunti kokonaa jotai telinevoimistelua tai balettia." Rayan tokaisi huvittuneena.

"Juu totta, se on kyllä sellane hippi et ei mitää rajaa, rasittavin sijaine ikinä." Josiah tuhahti. "Hei, se vaa yrittää opettaa teitä arvostaa telinevoimistelua urheilulajina." Sebastian nauraoi. "No kyllä mä sen tiedän että se on urheilua, mutta ei sellasta urheilua mitä mä haluan harrastaa jos saan valita." Josiah tuhahti ja sai Sebastianin nauramaan.

Istuimme ruokalassa, joka oli harvinaisen meluinen.

"Mitä meinaatte tehä tänää." Bella kysäisi. "En mitää. Tai varmaa kirjottaa sitä filosofian esseetä minkä saukko pisti mut kirjottaa, etten vaa oo jäljessä hänen opetuskantansa tärkeimmistä aiheista" valitin, matkien lopussa Lynchin rasittavaa ääntä.

"Saukko?" Rayan ja Sebastian kysyivät yhteen ääneen nauraen. "Lynchin äijän uus lempinimi Alecialta." Daniel hymähti. "Ja kuvaa sitä todellaki." Bella nauroi. "Mite mä en enne oo huomannu ees. Mut nii mitäs te muut?" hän jatkoi vielä. "No meillä on treenit, haluutteko vaikka tulla kattoo jos teil ei oo muuta menoo?" Josiah kysyi. "Juu mikäs siinä." Bella sanoi ja minä nyökkäilin.

Kävelimme Bellan kanssa käytävää pitkin katsomoon, poikien pukuhuoneen ohi. Mieleeni pulpahti kutsumatta muisto edellisestä kerrastani täällä. Tyrskähdin itsekseni.

"No?" Bella kysyi. "Ei mitää, tuli vaa mielee yks juttu mikä kävi ku viimeks olin tääl." sanoin muina miehinä. Bella kuitenkin sattui elämään muiden elämän noloilla kokemuksilla, ja tietysti hän alkoi heti kärttää minulta mitä oli tapahtunut. Nauroin ja pudistin päätäni.

"Okei mä kerron." sanoin, kun istahdimme alimmalle riville katsomoon.

"Siis..ehkä kliseisin juttu mitä tollasessa tilanteessa vaa voi käyä." Bella sanoi ja nauroi niin että meinasi tukehtua suklaaseensa, jota olimme ostaneet naposteltavaksi matkalla tänne.

"No älä vaa. Supee kiusallista!" Sanoin päätäni pudistellen.

Kohta poikia alkoi virrata kentälle. Bella selitti jotain vikkelällä tahdilla, mutta minun oli vaikea kuunnella, koska koko huomioni tahtoi väkisinkin kiinnittyä tiettyyn jätkään, jonka paidan selkämyksessä luki Moran. Äkkiä tunsin läpsäisyn käsivarressani.

"Eksä kuuntele yhtää?" Bella elämöi. Havahduin transsistani.

"Mmjuu. Eiku siis en. Sori." sanoin, räpäytin silmiäni, ja riistin katseeni Danielista. Bella oli seurannut katsettani kentän laidalla juoksevaan Danieliin. Hän huokaisi.

"Mä sanoin et kuulin ku pojat puhu susta tänää aamulla ku ne tuli venaa mua vessan ulkopuolelle!" Hän sihisi. Silmäni suurenivat.

"Mitä? Kerro kaikki!" huutokuiskasin takaisin ja vilkaisin meistä muutaman penkin päässä olevaa valmentajaa nopsasti.

"No siis. Mä menin käymää siel vessassa ja sit ku tulin pesee käsiä ni kuulin oven läpi et ne mainitsi sun nimen ku ne seiso iha siin oven vieressä, sä tiiät mite ohuet seinät tuolla koulussa on." Bella sanoi ja innostunut hymy oli syttynyt hänen kasvoilleen uudelleen.

Pyöritin käsiäni merkkinä siitä että hän jatkaisi.

"Kuulin et sun nimi sanottii, ni päätin et mun pitää kuulla mitä ne puhuu." hän sanoi viekkaalla äänellä ja jatkoi: "En kuullu iha kaikkee mut sillee kumminki et Josiah ja Dani vissii piikitteli Rayanii jostai tyypistä, ja sit Ray iski takas et 'paraski puhuja Dako pitäskö sun vähä rauhottuu Alecian seurassa ku käyt iha kierroksilla' ja sit Josh sano et on huomannu saman ja Dani vaa nauro, eikä kieltäny mitää!" Bella hihkui.

Nauroin posket kuumottaen, ja läpsäisin käteni Bellan suulle nyökäten valmentajaan vähän matkan päässä meistä, sillä hän katseli kulmat koholla tänne päin.

"Mut mä tiesin! Ja jos yhistetää toi siihe mitä se ite tänää sunki seurassa tavallaa myönsi nii-"  " kuka myönsi mitä?" kuului Sebastianin ääni.

Hätkähdimme molemmat, koska emme olleet lainkaan huomanneet, että pojat kävelivät pitämään juomataukoa ja Sebastian ja Josiah olivat jo täällä. Pudistin päätäni ja nostin kädet poskilleni.

"No ei mitää. Jotai turhaa spekulaatioo." sanoin kiireesti. "Jep. Ei mitää tärkeetä." Bella mutisi sarkastisesti ja muksautin häntä olkapäähän.

Bellan oli vaikea pidätellä naurua kun pojat katsoivat meitä kulmat koholla.