Your Little Lover

22. Me

Istuimme sohvalla. Minä nojaten Danielin rintaa vasten, Daniel kirjoitellen toisella kädellä viestiä, ja leikkien toisella hiuksillani. "Ooksä varma tästä." kysyin virnistäen. "Oon oon. Tai siis jos säki oot." hän sanoi ja vilkaisi minua.

"No oon todellaki. Tai kyllä ne varmaa ilmanki mitää ilmotustilaisuutta sen tietää. Tuntuu samalta ku esittelis poikaystävän porukoillee." sanoin ja värähdin pelkästä ajatuksesta.

Kuinka kiusallista. Daniel purskahti nauruun. "No ainaki sun faija tuntee mut jo valmiiks." hän totesi. "Juu, ja mutsin luo pitäs matkustaa iha toisee maaha, että sellane keissi." nyökyttelin.

"Hei ne kaikki on kuulemma tulossa. Josiah sanoo että se haluu ruokaa koska sil on nälkä." Daniel sanoi tutkien puhelintaan ja naurahti. "Ahne kakara." naurahdin.

Emme edes jaksaneet nousta sohvalta kun ovikello soi. "Tulkaa sisää vaa älkää oottako et teitä palvellaa varsinkaa Sebastianii omassa kodissas." Daniel snäppäsi ryhmäämme. Ja kohta kuuluikin kolinaa eteisestä kun kaikki tömisivät sisään.

"Noo tarviiko?" Sebastian kysyi minulta virnistellen niin, että varmasti tiesi miten asiat sitten oikeasti olivat. "No ei tarvii. Onneks." huokaisin ja silittelin Danielin hiuksia.

"Jaa no. Sanooka te kaks asianne nyt äänee vielä ni voin poistuu jääkaapille loukkaamatta kunniallista hetkeä." Josiah sanoi. Vilkaisimme toisiamme Danielin kanssa. "Nii no me ollaan nyt oikee virallisesti sovittuna se ryhmän eka couple joka on myöntäny äänee." Daniel tokaisi virne naamalla. Minä nauroin ja suukotin häntä nopeasti kaulaan. Muut taputtivat muka kunnian arvoisasti ja me käkätimme.

Josiah kaahasi jääkaapille ja Rayan, Sebastian ja Bella tulivat istumaan sohvalle. "No mites te? Missäs mennää?" kuiskasin Bellalle ja iskin silmää. Hän läpsäisi minua käsivarteen. "No ei vielä nii ku te. Tai siis teillähä on ollu juttuu joku puol vuotta ku oot täälä asunu. Mut meillä alko vasta vähä aikaa sit et..en tiiä." hän supisi takaisin ja virnisti. Virnistin takaisin.

"Mitäs te irvistelette" Rayan kysyi. Tuhahdin ja aloimme Bellan kanssa nauraa. "Puhuttii Bellan rakkauselämästä." sanoin sitten ja sain Bellalta potkun sääreni. "Au!"

"No mitäs siinä." Rayan kysyi kulmat koholla ja katsoi muka salakähmäisesti Sebastianiin joka yhtäkkiä oli kiinnostunut tutkimaan kynsiään. "Ray sä ja Josiah ootteki ainoot meistä kellä ei oo mitää." Daniel sanoi ja pyyhkäisi hiukset olkapäältäni selkään.

"Nii. Ellei Josh ja Ray ilmottaudu homoiks. Sillo niillä ois toisensa." Sanoin olkia kohauttaen. Rayan nauroi. "Joo miksei. Sillo ois ainaki joku kehe vois luottaa, muijat ku on nii hirvee kieroja ettei niistä ikinä tiiä." hän sanoi ja huokaisi dramaattisesti. Keittiöstä kävelevä Josiah yhtyi muiden nauruun. "Noo emmä ehkä silti aio homoks kääntyä vaikka ajatus tolta kantilta katottuna houkuttelee" hän totesi.

"Mut jos puhutaa oikeesti: ehkä mulla on joku kiikarissa." Rayan sanoi ja virnisti leveästi. "Josh?" Sebastian sanoi muka huolestuneella äänellä.

"No ei. Sori vaa veli mut se et oo sä." Rayan sanoi ja taputtu Josiahia olalle. "Sehä on mahtavaa, koska et säkää oo mun listalla ykkösenä." Josiah sanoi ja väläytti hymyn.

"Kuulinko mä okei? Onko meiän ikisinkut viimei kiinnostunu jostai? Vai ootteko sittekki vaa lyöny päänne johonki" kysyin muka kauhistuneella äänellä ja sain Rayanilta ja Josiahilta tyynyt niskaani. "Saattaa hyvi olla. Mut ei siitä sen enempää" Josiah sanoi ja Rayan nyökytteli. "Heei te ootte puhunu tästä keskenänne! Meillekki ois voinu kertoo!!" Bella huudahti. "Ei, ei ois voitu. Te ootte koko poppoo keskittyny vaa toisiinne ni meillä on ollu tilaisuus laittaa meiän jutut tulille teiä huomaamatta" Rayan julisti. "No myönnetää. Mutta jos Alecia ois teiä ni kyllä teki mieluummi siihe keskittyisitte ku muitte asioihi" Daniel sanoi ja halasi minua takaa päin. Hymyilin ja käänsin päätäni jotta voisin painaa huuleni kevyesti hänen huulilleen.

"Hei lapsoset! Ei meiän eessä, kai muistatte et me ollaa edellee sinkkuja ja saadaa vakavia sydänsuruja ku nähää söpöjä pareja" Josiah muistutti. Näytimme täsmälleen samaan aikaan hänelle keskaria Danielin kanssa.

"Tsekatkaa kui monta poissaoloo? Me ollaanki oltu täälä vähä pitempää ku piti" Sebastian nauroi ja näytti puhelintaan meille kun illalla teimme pizzaa. "Onneks Amber tai faija on laittanu mulle selvitetyks" virnistelin omahyväisesti kun katsoin omia merkintöjäni koulusta tältä päivää. "Jaa, no taiat olla ainoo meistä" Bella sanoi nenäänsä nyrpistäen selaten puhelintaan. "Mutta mitä välii? Tärneintä on et me saahaa viettää yhes kaikki tää aika ja pitää hauskaa" Rayan sanoi. Me muut olimme hetken hiljaa ja vain tuijotimme häntä. "Mitä" hän kysyi otsa rypyssä. "Sitä vaa että toi oli viisain juttu mitä oot ikinä sanonu meiän kuullen, etkä varmaa ikinä oo puhunu yhtä totta" Daniel tokaisi ja sitten me kaikki halasimme toisiamme sekavana kasana.

"Onneks mulla on teiät" Josiah huokaisi. "Samoin" kuului heti kaikkien suusta kun kävelimme illan hämärtämällä jalkakäytävällä. "Me eletään meiän elämän parasta aikaa, eli kaikki ilo irti siitä?" Sebastian sanoi. "Todellaki! Onneks mä muutin tänne" sanoin ja tarkoitin sitä täydestä sydämestäni.

En edes tiedä milloin olin ollut yhtä onnellinen kuin nyt. Tässä, näiden tyyppien kanssa. Me olimme paras kaveriporukka jota olisin voinut toivoa. Vilkaisin Danielin kasvoja ja sitten käsiämme, jotka puristivat kiinni toisistaan.

Me olimme paras pari johon voisin kuvitella itseni. Juuri näin oli hyvä. Ei. Vaan juuri näin oli paras.

- Tässä se sitte oli! Kuus henkisen kummituslauman elämästä kertomine loppuu tähä. Kiitti ihan superisti kaikille ketä tätä tarinaa on lukenu, se on mulle tosi iso juttu et teitä on näi paljo! Teiän ansiosta löytyy aina uutta motii kirjottaa vaikka ideat ois iha suossa. Enite toivon että tää on just sulle tuonu viihdykettä ja että oot tykänny tarinasta. Tää höpinä loppuu nyt tähä, kiitos vielä nii superisti, laav uuu!<3<3

- E