Se oli alkanut jo jonkin aikaa sitten. Kohtaukset olivat olleet aluksi lyhyempiä ja helpompia. Ei ne ennen olleet näin pahoja. En ennen halunnut kuolla näin pahasti.
En myöskään ollut koskaan ihastunut keneenkään ihmiseen näin paljoa. Hänen silmänsä olivat ihanat. Hän oli turvallinen ja lämmin. Samalla hän auttoi minua, mutta myös pahensi asioita. Tiesin etten ollut hetero, joka oli outoa ja väärin muiden mielestä, mutta tähän en ollut itsekään valmistautunut tai sujut.
Jos minulta olisi edes puoli vuotta sitten kysytty "uskotko, että näin tapahtuu" olisin nauranut ja vastannut "en tietenkään. Onks tää joku vitsi?"
Koulussa oli aluksi suht helppoa, mutta nykyään se on yhtä helvettiä.
