Pov Baekhyun [dramaattista] ⚠️
Illalla
"Se ei selvii eihän.." sanoin istuen Sehunin sängyn vieressä.
"Saimme puhdistettua ylimääräiset aineet tuon elimistöstä mutta tilanne on silti kriittinen" Lääkäri sanoi.
Huokaisin ja katsoin Sehuniin. "En ylläty jos se ei selvii, olin myöhässä. En ehtiny pelastaa sitä.. Jongin ei anna sitä mulle ikinä anteeks" Sanoin painaen pääni käsiini.
Lääkäri poistui huoneesta ja asetin käteni Sehunin omaan. "Sillonku olit sairaalassa Chanyeolin takia...kaikki luuli ettei mua kiinnostais sun kohtalo. Se ei ollu totta, en ehkä osaa näyttää tunteita tai kertoo niistä ihmisille mut oot tärkee tiiäks. Olispa kiusallista jos oisit nyt hereillä heh.. Sehun et voi lähtee vielä. Tääl on viel ihmisii jotka tarvii sua" Sanoin rauhallisesti. Hän oli kylmä ja kalpea. Tiedän jo ettei hän selviä mutta ainakin saan viettää viimeiset hetket tuon kanssa.
Puhelimeni soi ja lähdin nopeasti ulos Sehunin huoneesta käytävään.
"Oon sairaalal mitä asiaa?" - Baekhyun
"Baekhyun Taehyungil ei oo kaikki hyvin, en tiiä mitä sen pääs liikkuu mut tarviin sua tänne" - Jungkook
"Mitä vittua nyt taas? Eiks se oo ollu kauan ilmiselvää et sil ei oo kaikki hyvin" - Baekhyun
"Baekhyun?! Oot sille niiku isoveli et voi sanoo noin ku tiiät sen menneisyyden?? Kuuntele, en pysty estää Taehyungii kauaa enää, se haluu tehä ittelleen jotain" - Jungkook
"....No mä tuun" - Baekhyun
.
.
.
Juoksin toimistoni kerrokseen avaten oven. Jungkook seisoi oven edessä ja laitoin oven kiinni. Taehyung nojasi seinää vasten ja teki hymyn.
"Voisitte molemmat vaan väistää" Taehyung sanoi.
"Okei mitä helvettiä tääl tapahtuu?" Kysyin.
"Taehyung sano et se suunnittelee itsemurhaa" "Miks kertoisit Tae mulle?? Luuletko etten estäis sua?!" Jungkook tuhahti. Katsoin Taehyungia ja hän ei todellakaan ollut omaitsensä.
"Miks Taehyung kertoisit sun suunnitelmista ja oletat et kukaan ei yrittäis estää" Kysyin.
"Sä et estäis, haluut musta eroon. Mut Jungkook vois ymmärtääkki. Miks et tuu Jungkook munkaa" Taehyung kysyi kävellen Jungkookin eteen.
"A-ai kuolemaan??" Jungkook kysyi hämmästyneenä.
"Mennää yhessä. Meijän ei tarvis elää täs paskas maailmas" Taehyung hymyili.
"Taehyung-ah" Sanoin kovaa. Tuo katsoi minuun. "Oot vetäny jotain" Sanoin.
"Oon vai?" Tuo kysyi. "Et ikin ois noin rauhallinen kertoessas tai ehottamas jotain tollasta. Mitä oot vetäny, et pelkkii rauhottavii ainakaan" Sanoin.
"No en. Voi olla et mun rauhallisuus johtuu lääkkeistä mut kaikki mitä sanon on aitoa. Hmm... ku tapasin Jungkookin sekä Sehunin siellä rakennuksessa tänään aikasemmin, nii olin ottanu samaa ainetta mihin Sehun kuoli" Taehyung sanoi. Jungkook katsoi vanhempaa kauhistuneena.
"Ja sikskö sä tiesit mihin Sehun kuoli?! Miks mä en tajunnu?? Taehyung kerro kauanko sul on elin aikaa?!" Jungkook kysyi nopeasti.
Taehyung vilkaisi rannekelloaan. "Nyt alle puoltuntia" Hän hymähti.
"A-alle puoltuntia?!" Huusin. Otin Taehyungin ranteesta kiinni vetäen hänet mukaani ulos toimistosta.
Jungkook tuli perässä ja menimme autooni sisään ajaen sairaalalle päin.
______________
"Lääkärit ei ehi pelastaa mua" Taehyung naurahti.
Tuo yskäisi pian pitäen kättään rintakehällään.
"Se alkaa vaikuttaa" Sanoin hermostuneena.
"Mitä me tehään?! Taehyung miks? Miks teit näin ittelles, miks teit näin mulle luuletko et pärjään ilman sua?!" Jungkook itki.
"Oon väsyny jättäkää mut sillalle jooko" Taehyung sanoi. "Mä...mä en aijo menettää enään yhtäkään ihmistä onko selvä!?" Tuhahdin.
"Mitä se sua liikuttaa? Sä vihaat mua" Taehyung sanoi kovemmalla äänellä. Tuo alkoi olla omaitsensä..
"Se nyt vaan liikuttaa okei?? Tiiät et oot tärkee mulle" Sanoin.
"Ai oon huh? Kuulin mitä sanoit Jungkookille puhelimessa. Oon ollu aina vähä sekasin hm? Anna mun sit kuolla jos oot ite niin täydellinen?!" Taehyung huusi.
"Ne rauhottavat todellaki oli hyödyllisii sulle" Sanoin.
"Nii varmaa ku oon joutunu vetää niitä nyt seittemän vuotta. Pysäytä auto" Taehyung sanoi.
"Taehyung kiltti odota" Jungkook huokaisi.
"Sanoin pysäytä auto!" Taehyung huudahti asettaen aseen takaraivolleni. "E-en! Sut pitää saada sairaalaan Taehyung! En pysähdy vaik uhkailisit mua mitenvaan. Jos ammut mut nii se on Jungkook joka sut vie sairaalaan" Huusin.
"Voitko vaan kerranki antaa mun tehä mitä mä haluun? Haluun vaan päästä pois tästä tuskasta mis oon eläny kakstoistavuotiaasta asti" Hän sanoi itku kurkussa.
Kyynel putosi poskelleni. "Sun ei tarvii kuolla Taehyung...voit saada onnellisen lopun mist oot aina puhunu mulle" Huokaisin. Katsoin kelloa...viisitoista minuuttia..
"Vaikka veisitte mut sairaalaan nii nillä ei oo mitään toivoo pelastaa mua ajoissa" Taehyung sanoi.
Jungkook tuuppasi minut irti ratista ja teki u-käännöksen. "Mitä helvettiä sä teet?!" Huudahdin.
"Annan Taehyungille onnellisen lopun.." Jungkook huokaisi.
Tuo ajoi auton korkealle sillalle missä ihmiset on usein päättäneet elämänsä. Siellä ajoi paljon autoja mutta Jungkook pysäytti auton sillan reunalle ja meni ulos autosta.
Taehyung meni myös samoin minä.
Sydämeni hakkasi. "Taehyung...rakastan sua ja haluun et oot onnellinen" Jungkook sanoi pitäen toisen käsistä kiinni. Taehyung yskäisi verta ja asetti kätensä Jungkookin poskelle "Rakastan sua, älä ikinä unohda sitä"
"T-taehyung?! Jungkook?!" Huudahdin. Taehyung käveli luokseni halaten minua. En odottanut sitä mutta halasin takaisin. "Aineiden vaikutus alkaa kohta vaikuttaa pahemmin. Nyt ku viel oon tajuissani nii sanon sulle jotain mikä sun pitää muistaa aina" "Oot aina tukenu mua, siitä asti ku jouduin laitokseen. Kiitos, rakastan sua"
"Tää ei v-voi päättyä näin!? Sehun lähti, ja nyt sä mitä mun pitäis tehä?!" Kysyin. "Jatkaa elämää. Mun takia" Toinen vastasi katsoen minuun.
"Sano toki Jiminille et en ikinä unohda mitä se on tehny, ja sitä miten rakastin sitä joskus" Taehyung naurahti nousten kaiteelle.
Hän nojautui alas mutta Jungkook otti tuon kädestä kiinni viimetipassa. "T-tae älä päästä irti" Jungkook sanoi.
"J-jungkook mitä sä teet" Kysyin. Jungkook oli tippumassa mutta nappasin toisen käden.
He roikkuivat nyt minun varassani ja kyyneleet virtasi poskiani pitkin. "Baekhyun kerro mun ystäville ja isoveljelle et rakastan niitä" Jungkook hymähti. Sydämeni pysähtyi. Jungkook päästi kädestäni irti ja he putosivat. Yhdessä...alas mereen. Olin shokissa..enkä ymmärtänyt mitä juuri tapahtui.
Miksi
________________
