Baekhyun
Astuin sairaalaan kävellen Sehunin huoneeseen.
"Miten se voi" Kysyin.
"Vaikuttaa siltä että huumausaine ei ole tappavaa. Tilanne on silti kriittinen sillä hänellä on useita sisäisiä vammoja"
"Ei...ei oo tappavaa?!" Huudahdin. "Herra Byun älä huuda potilaan huonee-"
"se tarkottaa et Taehyung ois selvinny?!" Huusin.
Menin kyykkyyn lattialle ja peitin kasvoni. Taehyung olisi selvinnyt..?!
"Oletteko kunnossa herra..?" Hoitaja kysyi.
"En" Vastasin. "Jätä meidät kahden" Sanoin nousten ylös. Hän poistui ja istuin Sehunin viereen.
"Sun pitää herätä. Jungkook ei olis varmaan tappanu itteään jos olisit viel tääl. Miten annoin niitten vaan pudota?? Miks ne teki niin?! M-miks ne jätti mut yksin, miks s-sä jätit mut yksin..." Huokaisin.
"Jungkook ja Tae on poissa. Lopullisesti. Syytän siit itteeni. Syytän sunki tilanteesta itteäni" Naurahdin.
Nousin ylös ja katsoin toista "Mitä järkee täs enään on. Mikä tää maailma on ja miks se haluu ottaa viimesetki joista välitän pois".
Kävelin ovelle kunnes kone alkoi piipata.
Käännyin ja toisen sydän sykki. "Sehu-? Sehun!" Sanoin nopeasti ja otin tuon kädestä kiinni.
"Mitä..sanoit Jungkookista.."
"S-sä...sä oot elossa?!" Huusin. Kutsuin lääkärin sisään ja Sehun tarkistettiin heti.
.
.
.
.
"Puhu. Mitä sanoit Jungkookista" Sehun sanoi. "Voit vissiin hyvin ku puhut mulle tohon sävyyn" Naurahdin.
Tuo vain tuijotti minua. "Ugh...sanoin et Jungkook...hyppäs sillalta Taehyungin kanssa" "Yritin estää! Mut Jungkook ite päästi irti mun kädestä.." Huokaisin.
"Ne ei oo kuollu" Sehun sanoi.
"Miten niin?! Tajuuks kui korkee se oli? Ja suoraan keskelle merta" Sanoin nopeasti. Sehun hymähti "Niillä oli selkee suunnitelma mielessä. Miks ne muuten tekis noin".
"Mut Taehyung oli vetäny sitä huumausainetta ja sil oli puoltuntii elin aikaa?!"
"Mä oon tääl? Se huumausaine ei ollu ku harhautusta" Tuo huokaisi. "Harhautusta mistä?" Kysyin.
"Se aine aiheutti vaan sen et sydän alko sykkii hitaammin ja pyörryin. Luulen et Taehyung ja Jungkook lavasti koko jutun paetakseen Koreasta..taas" Tuo hymähti.
"Miks ne pakenis tollasella tavalla, ja jos tääl ei oo mitään vaaraa enää??" Tuhahdin. "Taehyungille mikään kolkka Koreassa ei oo turvallinen. Sille Koreassa on eniten huonoja muistoja. Niin ja se vihaa sua Baekhyun, se halus et kärsit ees hetken" tuo naurahti.
"Mitä...mitä mä tein ikinä väärin? Päinvastoin olin sen idiootin tukena joka hetki" Tuhahdin.
"Joo, mut kuka yritti saada Jungkookin eroon siitä" Tuo kysyi. Hiljenin.
"...Taehyung ties?" Kysyin.
"Tsk tottakai se ties se on vittu Kim Taehyung?? Manipuloit Jungkookia, onneks Taehyung vei sen. Toivottavasti ne on jossain turvallisessa paikassa onnellisina. Eikö?" tuo hymähti.
olen aivan sekaisin
"sä et halunnu Taehyungille onnellisuutta koska ite et sitä saanu" nuorempi lisäsi.
"toi on naurettavaa" tuhahdin.
"onko"
"nyt toivon et olisit kuollu" Tuhahdin.
"Aha! Ton takia sul ei oo ystäviä. Voitko poistua haluun levätä" "Niin ja lainaatko puhelinta" Tuo kysyi hymyillen.
Pyöräytin silmiäni ja ojensin työpuhelimeni tuolle.
"Kuka"
"Sehun täällä, baekhyunin työpuhelimesta soitan joten älä turhaan tallenna numeroa"
