Katsoin kelloa enkä ole huomannut ajan kulua. On mennyt yli kaksi tuntia siitä kun Jungkook lähti ulos. Hän sanoi palaavansa tunnin kuluttua..? Eikai mitään ole sattunut. ei hänelle sattuisi mitään. He saattavat vain olla Yugyeomilla ja Jungkook unohti ajan kulun. Mutta täällä ei ole turvallista Jungkookille. Jos joku on käynyt häneen käsiksi tai kidnapannut tai kiristänyt- Taehyung...rauhoitu. En voi on pakko löytää hänet. Nousin ylös ja kiiruhdin vaihtamaan vaatteet. Paha aavistus..luulen että hänet on siepattu jälleen. Toivon että hän on kunnossa..
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Vaatteet menisi likaisiksi jos jotain on todella sattunut mutta sillä ei ole nyt mitään väliä. Otin kaapistani pistoolin ja luoteja mukaan. Katsoin kelloa 17.24.. Ulkona alkoi jo hämärtää joten piti olla nopea. Otin auton avaimet ja puin kengät jalkaan lähtien heti. .
.
Menin autoon istumaan ja laitoin turvavyön ripeästi. Vilkaisin jos Jungkookilla sattuisi olla sijainti päällä tuon puhelimessa. Hän ei yleensä ota sitä pois päältä mutta vilkaisin kuitenkin. Kyllä, se oli päällä ja näin tuon sijainnin. Missä? En ole ikinä käynyt kyseisellä alueella ja se oli melkein poissa kaupungista, mutta lähdin nopeasti sinne.
Jungkook pov
meanwhile
"Agh-! L-lopeta jo!" Huudahdin. "Oot kestäny tätä jo tunnin. Vakuuttavaa" Donghyun hymähti lyöden minua piiskalla vielä kerran jolloin vartaloni alkoi täristä vielä enemmän. Tunsin kuinka otsaltani vuosi verta kun Donghyun oli puukolla mua huitaissut kasvoille. Hengitin raskaasti ja se kaikki sattui niin paljon ettei sitä voi kuvailla. Tuo on hakannut mua nyt yli tunnin ajan ja välillä pitänyt taukoa. Tuntuu että en kestä ja kuolen kohta. "No joko itkettää?" Tuo kysyi ottaen kasvoistani kiinni. Sylkäisin häntä naamaan jolloin tuo löi minua vielä kovempaa jättäen punaisen verisen jäljen selkääni. Paitani oli revitty irti vain jotta se sattuisi enemmän paljaalle pinnalle. Laskin pääni lattiaa vasten ja kyynel putosi poskelleni. Taehyung kiltti..
"Jiro tuu tänne!" Donghyun huudahti ja pian Jiro tuli luoksemme. "Pyydä vartijat vahtii tota siks aikaa ku käyn kattoo onks ovet lukossa" Donghyun selitti. "Mä voin vahtii?" Jiro sanoi ja sydämeni jätti lyönnin välistä. Jalkani oli sidotut samoin käteni ja makasin kylmällä lattialla kyljelläni veren keskellä.
"Annetaan sen hetki rauhottuu" Donghyun sanoi. He lähtivät ja tilalle tuli kaksi isokokoista miestä. Toinen seisoi oven edessä ja toinen katsoi minua kädet selän takana. "Miks me vahditaan ku ei toi tosta minnekkää liiku vaikka yrittäiski" Mies sanoi. Yritin nousta mutta vartaloni ei vain pystynyt siihen. Vatsassani, kyljissäni ja selässäni oli verisiä jälkijä piiskasta. Mustelmia Donghyunin takia ja kasvoni oli ruhjeilla. Syljin verta lattialle ja piikkien jättämät jäljet sattui perkeleesti. Otsani oli verinen ja Donghyun viilsi minua myös ranteeseen vanhojen viiltojen päälle. Se tuska...se kipu... Huusin tunnin ajan kivusta apua mutta kukaan ei auttanut..pelkään mitä Yugyeomille ja Bamille on tehty ja pelkään että Taehyung ei tajua etsiä minua.
"Näyttää kipeältä" Toinen miehistä sanoi. No koska se vittu on helvetin kivuliasta idiootti.. Yskäisin verta jälleen ja suljin silmäni kun en niitä jaksanut enää pitää auki.
___________
Kuulin tappelua ja huutoa joten avasin silmäni. Liikahdin ja tunsin kaikki samat kivut yhtä aikaa. Silmät kostuivat jo siitä. Käteni oli vapaat enkä ymmärrä miten tai miksi.. Pian huoneeseeni juoksi se..joka aina pelastaa minut joka tilanteessa. "Kookie?!" Taehyung huudahti ja kyykistyi eteeni. "O-ootko kunnossa kuuletko mua?!" Tuo kysyi huolissaan. En pystynyt vastata...olin vain niin onnellinen että tuo saapui. "Vien sut pois täältä älä huoli..!" Tuo sanoi nopeasti silmät kyynelissä. "T-tae varo!" Huudahdin nopeasti ja kivuista huolimatta nousin polvilleni Taehyungin eteen ottamaan juuri ja juuri Jiron pitämästä veitsestä kiinni. Terä painui kämmeniini ja se vihloi helvetisti. "Sä- Sä vitun sairas kusipää kuolet nyt" Taehyung sanoi ja kamppasi Jiron alleen ottaen pistoolinsa esiin. Tuo ampui Jiroa kolme kertaa rintakehään ja sydämeni alkoi hakata tuhatta sataa. Taehyung irrotti köyteni ja hän nosti minut varovasti syliinsä. Olin täynnä verta ja verisiä jälkiä..,
"O-oota Yugyeom ja Bam on...täällä" Sanoin nopeasti. "Missä??" Taehyung kysyi ja osoitin yhtä huonetta. Taehyung laski minut hetkeksi alas jotta saisi avattua oven. "Ootteko kunnossa??" Taehyung kysyi. "..Missä Jungkook?!" "Taehyung!" "Entä Jiro ja Donghyun?!" Kuulin Bamin ja Yugyeomin äänet ja tuntui heti helpottuneemmalta. "Tulkaa mun on pakko saada Jungkook sairaalaan" Taehyung sanoi ja tuo avasi toisten köydet. .
.
.
.
Kun Yugyeomilla tai Bamilla ei ollut pahoja vammoja Taehyung vei heidät koteihinsa. Istuminen sattui ja pääni vain valui eikä halunnut pysyä pystyssä. Oli pimeää ja Taehyung ajoi tasaisesti takiani. "Ootko okei?? Älä huoli vien sut sairaalaan" "Ei..." Vastasin. "Mun on pakko Jungkook?? Kato mis kunnos oot en kestä nähä sua näin. Oon niin pahoillani" Vanhempi sanoi. Pudistin päätäni "Mun oma..v-vika" Sanoin. "Jungkook en pysty ite paikkaa noit kaikkii haavoja. Sä v-vuodat ihan helvetisti verta" "Tae...mä pärjään kyl" Sanoin ja pääni valui toisen olkapäälle. Taehyung nyyhkäisi ja alkoi itkeä pysäyttäen auton tien reunaan. Tuo halasi minua ja sanoi että kaikki on hyvin...että hän on nyt kanssani ja toivun kyllä. Miksi vartaloni sanoo muuta..miksi tuntuu että jos laitan silmät kiinni niin en koskaan enää herää.
"V-vien sut sairaalaan" Vanhempi sanoi itku kurkussa.
