Ikuisesti yhdessä

4. Liian cornia

Niko

*time skip klo: 4.05. Treenit loppui*
"Okei pojat eiköhän tää ollut tässä" sanoin haukotellen, ei niillä redbuleilla pitkälle pärjää. "Jooh, mä meen kyl kotiin, moro" Ja Joel lähti, sekä Olli, Aleksi ja Porko lähti samaa matkaa. Jäljelle jäi minä ja Tommi. Mentiin studiohuoneesta oleskelu tilaan, missä y/n nukkui. Ei helvetti ku se oli söpö kun se nukkuu. Ajattelin mielessäni.

Tommi

''No niin prinsessa eiköhän oo sunki aika herätä'' Sanon rauhallisella äänellä ja ravistelen samalla y/n:a. Hän herää ja on ihan unen pöpperössä.

y/n:''O-onks jo aamu'' y/n sanoo väsyneesti.

T:''Ei, mut me lähetään nyt kotio.''

y/n:''Äääh en jaksaaa... Eiks voitas jäädä tänne''

N:''Mä voin kyllä jäädä y/n seuraan, jos et haluu jäädä, Tomppa''

*Katsahdan Nikoa murhaavasti hänen sanottuaan minua ''Tompaksi''*

''Läppä oli'' Niko sanoo jo vähän peloissaan, hyvä niin.

y/n katsoo tilannetta sivusta ihan ihmeissään ja keskeyttää meiät:''Niiin siiis käykö se ToMpPa'' y/n sanoo painottaen viimeistä sanaa  ilkikurisella äänensävyllä, perus y/n.

T:''No käyhän se kuha ette pane''

Y/N

MITÄ HELVETTIÄ TOMMI!!! Ajattelen mielessäni. Miksi sun piti tollanen töräyttää, nyt tästä tilanteesta tuli kauhean kiusallinen.

*pitkä hiljaisuus*

''No jooh me sitten jäädän tänne Nikon kanssa, älä huoli en aatellu panna Nikoa.'' Sanon huolettomasti ja sarkastisesti samaan aikaan, mutta oikeasti olin aivan vitun ahdistunut sanottuani tuon. Onneksi Niko vain naurahtaa ja sitten Tommi kerää kamansa ja lähtee.

''Joo tota se vähän veti tota terastettyä red bullia, kun treenattiin'' Niko sanoo selvästi kiusallisena. ''Joo unohdetaan vaan toi koko juttu'' sanon. ''Miten me tota nukutaan'' kysyin vielä. ''Noh tota tuolla on pieni makkari, missä on parisänky'' Niko sanoo ja osoittaa meidän vasemmalle eli studiohuoneesta toiseen suuntaan, jossa oli  peili ja vaatekaappi ja niiden jälkeen oli ovi, jonka takana oletin makkarin sijaitsevan.

"Eiku mä nukun tässä sohvalla, mee sä vaa sinne sänkyyn" sanon sen, sen kummemmin ajatellen.
"No jos sä niin sanot" Niko sanoo ja jotenkin tulkitsen hänen hymynsä flirttailevaksi. Todella toivon kuitenkin olevani väärässä, koska no.. hyi! Hän on minua tosiaan melkein 10 vuotta vanhempi, tiedän, että moni ajattelisi toisin tilanteessani, mutta no minusta se olisi vain kamalan noloa.
Olen jo ajatuksistani aivan punainen ja hetken hiljaisuuden jälkeen sanon Nikolle, joka seisoo siinä haroen hiuksiaan ja odotellen vastaustani. "No, hyvää yötä sit" vastaan nopsaa.
"Öitä, nuku hyvin" Niko vastaa lempeästi ja täynnä lämpöä olevalla äänellä.

*

Aamu

"Hyvää huomenta unikeko" Niko sanoo haroen hiuksiani pois silmieni edestä. "Ääh Niko lopetaa toi on tosi kornia ja me ei ees tunneta kunnolla" sanon tosi stressaantuneena, vaikka onhan se nyt aika söpöä et joku mies-puolinen tekee mulle noin, kun ei ole ikinä ennen tehnyt.
"Okei okei relaa, tein sulle aamupalaa tuolla meiän rotanloukku keittiössä" Niko sanoo naurahtaen.

Niko

Taaksepäin ajassa siihen kun Niko on menossa nukkumaan.

Itse asiassa syy miks jäin Y/n kanssa oli se, että jotenkin tunnen jonkinlaista vetovoimaa olla hänen kanssaan ja suojata häntä. En halua, että kukaan satuttaa häntä. Hän jotenkin vaikuttaa posliinin herkältä.

Jätin Y/n nukkumaan ja menin itsekkin sänkyyn makaamaan. Tsekkasin vielä kännykän, jätkien snäppi ryhmän ja olihan Joel sinne jotain rakkauden tunnustuksiaan kännipäissään laittanut. En jaksanut edes välittää vaan menin suoraan nukkumaan ja nukahdin melkein samantien.

*

Aamu

Heräsin joskus 11 aikaan, eipä tullut sitten hirveästi nukuttua. Menin meidän käsittämättömän pieneen keittiöön -en tiedä voiko sitä edes keittiöksi kutsua. Keittiö oli makkarin vieressä, menin sinne ja aloin paistaa munia, sekä keittämään kahvia. Tehtyäni aamupalan söin oman osani ja päätin herättää vielä Y/n.
Haluan todella, että minä tulen olemaan hänelle se lähimmäisin ystävä meidän porukassa. Kyllä, kuulit oikein, taisin juuri friend zounata y/n, mutta ehkä meistä voisi tulla enemmän ken tietää.
Päätin herättää y/n ja yllätyin hieman hänen reaktiostaan:"Ääh Niko lopetaa toi on tosi kornia ja me ei ees tunneta kunnolla", koska herätys tapani oli aivan normaali, yritin vain vähän olla läheisempi, koska luulin, että Y/n tykkäisi siitä. Ei sitten, hän on selvästi hieman vaikeampi tapaus.
Y/n sitten siinä söi aamupalaansa. "Onko muuten tolle sun ujoudelle jotain syytä?" kysyin, ei helvetti, toi kuulosti tyhmältä.
"Öö...no... mm... t-tota joo on t-tai siis Tommi on varmaan kertonu meiän perheen menestyksestä-. Niin tota siks ja ja no ööh m-mä vaan en oikeen osaa olla poikien kanssa tekemisissä... Paitsi Tommin." Y/n ja oli niin punainen nyt kun vain joku voi olla, mun mielestä se oli vain todella suloista. Muistuttaa hieman minun 14-vuotista pikkusiskoani.

Y/n

Ähh miks menin kertomaan tästä mun niin tyhmästä kammosta. En tiedä, jotenkin Niko vaikuttaa tyypiltä, jolle voisin avautua. "Joo onhan se kertonut, jotenkin veikkasinkin, että sillä olisi jotain tekemistä asialla, mutta ei se mitään. Mun pikkusiskolla on vähän sama ongelma ja kyllä me ollaan ihan hyvä porukka ja kunnioitetaan aina muita, niin ei sun tarvitse pelätä, oikeesti." Niko sanoi lähes samantien taas hyvin lempeästi. Voi ihana Niko, tosta tuli oikeesti tosi hyvä fiilis.
"Kiitos" sanoin hymyillen.
"Onks teillä tänään treenit?" Kysyin hetken hiljaisuuden jälkeen, kun olin jyrsinyt aamupalani loppuun. Niko oli mennyt jo pianon luokse tässä välissä.
"Joo, itseasiassa koko jengin pitäs tulla tänne ihan just" Niko huikkaa katsoen samalla kännykkäänsä.

Okei tässä nyt tää neljäs osa. Ja tästä piiitkästä välistä ei tarvitse puhua. Aluksi meinasin lopettaa koko kirjan tekemisen kun ei ollut motia, mutta nyt tässä ois vielä tällänen pitkä osa (872 sanaa) aattelin alkaa tekee näistä vähän pidempii kun noi edelliset on nii lyhyitä.