"don't leave me alone"

luku 7

Yn pov

Heräsin aamulla kylmyyteen enkä heti tajunnut missä olin. Nousin hitaasti ylös ja katsoin ympärilleni. Vähän ajan päästä kuulen kopituksen ja tutun karhean äänen oven takaa. " Saanks tulla?" "Joo saat. Vastaan ja nään tuon iloiset kasvot. Huomaan hänen tulleen juuri suihkusta. Ja miksikö? Märät hiukset ja pelkkä pyyhe päällään kertovat paljon. "Pojat ois tänään kysyny meit studiolle…" Joel aloittaa. "Joo voidaan mennä." Vastaan ennen kuin tuo pitkä blondi kerkeää edes sanomaan lausettaan loppuun. Joel hymyilee. "Saanks muute käydä suihkus ennen ku lähetään?" Kysyn ujosti ja lasken katseeni lattiaan. Tunnen Joelin käden leukani alla. Hän nostaa päätään niin että minun on pakko katsoa häntä. Hän taisi tajuta miksi viivyttäisin lähtöä. Mietin mitä he ajattelisivat minusta ja siitä,että aloin itkeä jo ensimmäisenä kertana tavatessani heidät. Entä jos he pitävät minua jotenkin heikkona tai jotain. "Hei, jos et haluu mennä sinne nii ei sun tartte voidaan jäädä tännekki tai sit voin viedä sut kotiinski jos haluut olla yksin." Joel sanoo katsoen suoraan silmiini. Kurotan ylemmäs ylttäen suutelemaan Joelia. Hän kumartuu ja suutelemme .Irroittaudumme ja hymyilen ujosti hänelle. Hän menee vaatekaapilleen ja miettii mitä tänään laitettaisiin päällne. "Saanks lainaa sun paitaa tai jotain hupparii. Sillä olin varautunut että olisi kesällä lämmin mutta unohdin että asun suomessa jossa on aina kylmä tai sitten ihan helevetin kuuma (se on harvinaista xd)
"Joo tottakai voit. Ota mitä haluut" Joel hymähtää penkoessaan vaateitansa. Menin hänen viereensä ja otin lähimmän hupparin joka sattui olemaan siinä. Puin sen päälleni ja menin juomaan vettä keittiöön. Kun olin juonut tunsin käsien kietoutuvan ympärilleni. Hätkähdin ja tunsin Joelin perääntyvän hiukan kauemmas. "So-sori teinks jotain väärin" hän kysyy huolissaan. "Eih,et…" sanon ja kiedon käteni Joelin ympärille. Painan pääni tämän rintaa vasten ja tunnen hänen halaavan takaisin.

Joelin pov

Halasimme pitkään yn kanssa. "Yn midän pitäis lähtee." Sanon samalla kun silitellen tämän pitkiä hiuksiaan. "Entä jos en päästä susta irti." Yn sanoo puhuen kasvot päin rintaani. "No kyl sun nytte pitäis ellet haluu kuulla niitten yhtien vittuilua myöhässä olemisesta." Sanon virnuillen. Vaivalloisesti yn irrottaa otteensa minusta. Lähdimme pieneen eteiseeni laittamaan kenkiämme. Kävelimme yhdessä autolleni ja lähdimme ajamaan. "Ooks varma et haluut mennä?" Varmistan kysyvästi yn:lta. Yn nyökkää ja hymyilee sitä tuttua söpöä hymyään. Annan pinen pusun yn hiuksien sekaan ja nousemme autosta. "Me tultii vaatteet päälle." Huudan jälleen pojille. Kävelen sohvalle yn perässäni ja menemme istumaan tai no yn oikeastaan melkein syliini. "Mis Qleksi ja Olli on?" Kyysyn ihmeissäni sillä Aleksi ei ole koskaan ollut myöhässä kuntaas Olli noh hän on aina myöhässä enemmän tai vähemmän. Vähän ajan päästä kuulemme oven sulkeutuvan. Ja sieltähän ne kaksi edeltä mainittua herraa sitten saapuvatkin. "Missäs olitte?" Joonas kysyy virnuillen. "Öömh, Aleksi tuli hakee mut kotoa." Olli sanoo niskaansa raapien. "Okei,kivan värinen toi sun kaula muute kerro ihmees mist sen sait." Sanon yhtä ärsyttävästi kuin Joonas. Huomaan  Aleksin punastuvan. "Ei kiusata niit enempää." Tommi sanoo ja nousee ylös. Aloitimme tekemään töitä. Huomasin yn olevan hieman läheisyyden kaipuinen sillä aina välillä hän tuli istumaan syliini tai halaamaan minua. Olimme tänään hyvin ahkeria sillä saimme jo ennen seitsemää kaiken valmiiksi. Katsahdin sohvalle jossa oli pieni musta mytty. Naurahdin kunnes tajusin sen olevan yn. Menin hänen viereensä ja silitin varovasti herättämättä tätä söpöä nukkuvaa olentoa. "Yn yn voitais lähtee ihan kotiinki nukkuu jos haluut. Kuiskaan yn korvaan joka alkaa vähitellen avaamaan silmiään. Hän käpertyy viereeni ja huomaan hänen olevan aivan unessa. "Mi-mitä?" Yn kysyy unisesti. "Haluuks lähtee jo kotiin?" Kysyn naurahtaen. Hän näyttää siltä kun hänellä ei olisi minkään laista käsitystä mailman menosta. "Mulle on ihan sama yn sanoo ja tulee vieläkin lähemmäs miettien samalla miten se oli edes mahdollista. "Okei jaksaisiks viel hetken olla täällä" kysyn. Yn nyökkää. Kumarrun suutelemaan yn:tä. "Hei wou wou älkääpäs innostuko. Niko huutaa tullessaan takaisin midän luokse. Alamme yn kanssa naurmaan.

Sanoi 624<3